sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Vuoksenmaa Johanna: Vesiystäviä - Lakefriends

Johanna Vuoksenmaa (Teksti ja valokuvat)
Vesiystäviä - Lakefriends
Otava 2019
Englanniksi kääntänyt Pat Humphreys
130 sivua

Olen aivan myyty tämän kirjan äärellä. Tässä on minulle kaikkea mitä toivoa voin: upeita kuvia, oivaltavia ja koskettavia tekstejä, mielenkiintoinen ja minua miellyttävä aihe. Rakastan tätä kirjaa.

Idea on mielestäni ainutlaatuinen. Johanna Vuoksenmaa on käynyt uimassa järvissä ja lammissa eri puolilla Suomea ja kertoo kirjassa, miltä vesi tuntui. Eikä luonnehdinta jää kylmää/kuumaa tai sameaa/kirkasta -tasolle. Vuoksenmaa kuvaa vettä kuin ystävää ja se saakin monesti sukupuolen ja luonteen, jopa menneisyyden.Mistä sitten tietää, millainen vesi on kyseessä? Ensimmäinen liuku veteen ja ensimmäiset vedot paljastatavat sen. Vesi on eroottinen elementti, sen tuntee iholla, mutta se kutittelee muitakin aisteja.
Luulen ymmärtäväni vesiä samalla tavalla. Niistä muutamista järvistä, jotka ovat sekä kirjassa että omissa muistoissani, pystyn palauttamaan mieleeni palan uintikokemuksesta ja veden kohtaamisesta kirjan kuvauksista.

Yksinkertainen, mutta sinnikäs, yrittää kovasti kaikenlaista, mutta joutuu tekemään kovasti töitä saadakseen edes jonkun vakuuttumaan kyvyistään. Suoriutuu hellän kosketuksen alkeistasosta, lie harjoitellut sitäkin itsekseen. (Kirkkojärvi, Alavus) s. 57

Tyylikäs, komea, suuri. Ei innostu tulijasta, eikä kutsu luokseen, ei kuitenkaan kiellä tulemasta. (Keurusselkä, Mänttä) s.119

Avarakatseinen ja viisas olento. Puhuu viittä eri kieltä sujuvasti, myös ihmisten ja enkelten. Loistava kasvattaja, omille ja lainalapsille, rakkautta riittää ja rajat pitävät. Osaa pysyä viileänä silloin kun muut kuumenevat. Päättäväinen, mutta oikeudenmukainen, suuren suuri syli. (Pielinen, Nurmes) s. 125

Vedet luokitellaan viiden otsikon alle. Järvissä on sisällysluettelon mukaan Ystäviä ja ymmärtäjiä - sylivesiä, Arkisia ja vaatimattomia - vetten varpusia, Yksinäiset itsenäiset ja erakot, Laulajat ja lumoajat - maagiset vedet, Suuret ja omanarvontunoiset - vesiklassikot. Kaksi jälkimmäistä lainausta on viimeisestä kategoriasta, ensimmäinen varpusluokkaa. Kun ensi kesänä kokeilen uusia vesiä, pitää ehdottomasti päästä maagisiin vesiin.


Kirjan vesiin pääsee ilmeisen helposti tutustumaan, sillä mukaan valittujen järvien rannoilla on yleinen uimaranta. Englanninkielinen käännös kulkee suomenkielisen tekstin rinnalla, joten kirjan mukaan voi matkailijakin suunnistaa tai vieraita voi kuljettaa Suomen vesissä ja rannoilla.

Toivottavasti olen vakuuttanut lukijan tällä selostuksella Vesiystäviä-kirjan monipuolisuudesta. Se on oiva lahjakirja, päiväkirja (tilaa omille muistiinpanoille), kuvakirja, opaskirja, matkakirja, liikkumisopas. Vielä sen joku minullekin - kirjaston kirjan kun luin - lahjoittaa tai myy, niin toivon!


perjantai 12. huhtikuuta 2019

Strout Elizabeth:Kaikki on mahdollista

Elizabeth Strout
Kaikki on mahdollista
Tammi 2019
Keltainen kirjasto
Anything is possible
Suom. Kristiina Rikman
260 sivua

Luulin tarttuneeni romaaniin ja käsissäni olikin novellikokoelma. Luulin lukevani novelleja, kunnes huomasin eri kertomusten käsittelevän samoja henkilöitä, Yhdistävänä henkilönä on Stroutin edellisen romaanin nimihahmo Lucy Barton, joka on köyhistä oloista päätynyt kirjailijaksi. Tällä kertaa takakannen kustantajan mainos osuu mielestäni kirjan ytimeen.

Väkevä kuvaus syämen murhenäytelmistä ja pienistä arjen tragedioista Amgashin pikkukaupungissa, jossa kaikki tietävät toisensa, mutta harva tuntee edes itseään. 

Tai no, alku on kyllä mainospaisuttelua, mutta viimeinen sivulause kuvaa paljon. Tekisi vielä mieli lisätä: harva uskaltaa tuntea itseään.

 Keskeinen teema on  häpeä. Henkilöt häpeävät köyhyyttä, johon liittyy rumuus ja likaisuus, puute ruuasta ja vaatteista, nöyryytykset ja kiusatuksi tuleminen. On muutakin: salailtu homous, joka paljastuu karkealla tavalla muistisairauden puhjettua, lasten hyväksikäyttöä ja avioliittojen hajoamisia milloin mistäkin syystä. Osa henkilöistä on jättänyt häpeälliset asiat taakseen ja muuttanut tai rikastunut. Menneisyys tihkuu kuitenkin nykyisyyteen, muistot seuraavat tai nykyhetki paljastuu pelkäksi kuoreksi.

Mary jättää uskottoman miehensä ja muuttaa Italiaan rakastuttuaan yli 70-vuotiaana. Hänen tyttärensä avioliitto hajoaa, koska  Angelina-tytär ajattelee lakkaamatta äitiään ja mies väittää hänen äitinsä olevan toinen nainen heidän avioliitossaan.

Dottiella on aamiaismajoitus ja hän on parempi ihmistuntija kuin moni muu. Erityisesti aviopareista hän kykenee näkemään, mikä suhteessa hiertää. Sillä:

..ihmisethän kokevat ensin ja ymmärtävät vasta sitten.
Hän tajusi, että ihmisen on todella päätettävä, miten he aikoivat elämänsä elää. s. 198

Vaikuttava tarina on myös Lucyn veljellä, Petellä, joka jää asumaan kotitaloaan ja tavallaan katumaan vanhempiensa tekoja, kuten tulipaloa, jossa naapuri menetti kaiken. Ensimmäistä kertaa vuosien jälkeen kirjailijasisko tulee käymään. ja Pete ryhtyy siivoamaan vuosien likaa, leikkauttaa hiuksensa parturilla ja kutsuu toisenkin, kotiseudulle jääneen siskonsa paikalle.

Muutamia muitakin menestyjiä köyhyydestä on noussut. On Annie Appleby, näyttelijä, joka lapsena haluaa vaeltaa metsässä isän kielloista piittaamatta ja Abel Blaine,ilmastointialalla menestynyt mies, joka maksaa veronsa, vaikka äänestääkin rebuplikaaneja. Juuri hän ajattelee kirjan otsikon: kaikki on mahdollista kaikille.

Upea kirja, joka jää vaivaamaan pitkäksi aikaa. Pidin tästä kirjasta jopa enemmän kuin esikoiskirjasta Nimeni on Lucy Barton. Tämä oli niitä kirjoja, joiden takia tuntuu niin hyvältä, että saa lukea ja pystyy lukemaan.Tämän luettuaan ymmärtää enemmän itseään ja muita. Tai kuvittelee ymmärtävänsä.

Myönteisen lukukokemuksen kirjasta sai myös Leena Lumi

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Kankimäki Mia : Naiset joita ajattelen öisin

Mia Kankimäki
Naiset joita ajattelen öisin
Otava 2018
447 sivua lähdeluetteloineen+16 kuvasivua

Luulet tietäväsi, mitä matka voi tarjota, mutta itse asiassa juuri sitä et tiedä. (Karen Blixen kirjeessä Afrikasta 18.1.2017

Tämä motto pätee niin tähän kirjaan kuin tehtyihin matkoihin. Erityisesti motto pätee niihin matkoihin, joita tässä kirjassa kuvataan. Matkaaja nykyajassa on Mia Kankimäki itse. Hän kulkee muiden matkaajien reittejä, yrittää ymmärtää ja oppia. Loistavin tuloksin. Muut henkilöt eli ne, joiden matkoja Kankimäki jäljittää ovat kirjailijan luonnehtimana:

Karen Blixen: kahvifarmari,lähti Afrikkaan 1914 28 -vuotiaana, palasi Tanskaan sairaana ja rahattomana 46-vuotiaana ja alkoi kirjoittaa ensimmäistä kirjaansa
Isabella Bird, (1831-1904, Yorkshire vanhapiika, maailmanmatkaaja ja vanhapiika, kärsi masennuksesta, selkävaivoista ja unettomuudesta, kunnes lähti matkalle ja kiersi yksin koko maapallon ; Voit tehdä rankimmat matkasi yli 60-vuotiaana
Ida Pfeiffer (1797-1858 Wien), vaimo ja äiti, myöhemmin, yli 44-vuotiaana - matkusti kitubudjetilla, pummi majapaikka -tee mitä tahansa jotta voit tehdä mitä tahansa, älä välitä muiden mielipiteistä. maailmanmatkaaja ja matkakirjailija
Mary Kingsley, (1862-1900) Lontoo, vanhapiika, myöh. tutkimusmatkailija ja matkakirjailija, hoit vanhempansa hautaan ja lähti Länsi-Afrikan viidakkoihin, kirjoitti kaksi kirjaa itseään pilkaten
Jos olet yksin eikä kukaan tarvitse sinua, voit yhtä hyvin lähteä Länsi-Afrikkaan kuolemaan ja nauraa koko matkan
Alexandra David-Neel,(1868-1969 Belgia) feministi, myöh. buddhalainen nunna, matkaaja ja kirjailija
Etene intuitiolla, pärjää vähällä, naamioiu jos täytyy, Älä märehdi, mene" Säännönmukaisesti asiat tuntuvat paljon vaikeammilta ja pelottavammilta etukäteen ajateltuina kuinsitten kun toiminnan hetki on käsillä." (Lhasaan johtavalla tullisillalla)
Nellie Bly ,(1864-1922) amerikkalainen journalisti, naisasianainen, maailmanmatkaaja, myöh. teollisuuspohatta miehensä perittyään, matkusti yksin mailmanympäri 72 päivässä mukanaan käsilaukullinen tavaraa 
Panosta hyviin ideoihin
Yaynoy Kusama s.1929- Matsumo, asunut USA:ssa ja elää nyt mielisairaalassa Tokiossa , työskentelee maanisesti päivittäin yhä maalaamalla plkkuja, kurpitsoja

Näiltä naisilta Kankimäki kirjaa yllämainittujen lisäksi muitakin oppimiaan ohjeita ja asioita, jotka koskevat niin matkustamista kuin elämää  yleensä.

Kirjaan ylös yönaisen neuvon: Afrikassa matkustaessasi ole aina etsimässä aviomiestäsi. s.226

Kun miehisen tutkimusmatkailijuuden ytimessä oli eräänlainen maskuliininen tunkeutuminen, impearilistinen valloittaminen ja luonnonvarojen hallitseminen, olivat Maryn motiivit aivan toisenlaiset. Hän halusi nähdä ja ymmärtää. Häntä kiinnostivat heimokulttuurit sinällään, hän halusi elää kuten paikalliset ja hän alkoi pitää itseäänkin vähän paikallisena. s. 229

Nämä yönaiset, joiden jäljillä ollaan, vaikuttavat vaatimattomilta ja jotkut ovat täysin vailla itseluottamusta. He ovat suhtautuneet ehkä matkaamiseen ennen matkaa varautuneesti, mutta matkatessa heistä tulee toisenlaisia: terveitä ja pelottomia. Elämä kotimaassa on monille valmistautumista uuteen matkaan tai rahojen keräämistä matkaa varten. Tähän käytettiin myös edellisen matkan kokemuksia ja tuloksena saattoi olla kirja, kuten Mary Kingsleyllä. Matkustamisen vaivoja tuo nainen taas pitää pieninä verrattuna kuluttavaan arkirutiiniin, johon naiset normiarjessaan joutuivat sopeutumaan.

Kirjaprojektin lähetessä loppuaan Mary oli yhä masentuneempi ja kärsi jatkuvasti migreeneistä, unettomuudesta ja uupumuksesta (check). Esipuheessa hän pyysi anteeksi kirjansa huonoutta ja omaa epäkompetenssiaan kokonaisen sivun verran - tavalla, joka nostaa itsensävähättelyn käsitteen kokonaan uusiin sfääreihin. s. 239

Mary sanoi nimittäin pitävänsä kummallisena, että hänen matkustamistaan pidettiin naiselle erikoisena saavutuksena, kun taas kukaan ei ihailisi häntä, jos hän olisi jatkanut raskaiden kotivelvollisuuksien hoitamista kuolemaansa saakka.
Hän itse kuulemma tarpoi mieluummin suolla kaulaa myöten mudassa tai kiipeisi Kamerunvuoren huipulle, kuin kävisi läpi sellaisen työmäärän, minkä lontoolainen seurapiirinainen sosiaalisten velvollisuuksiensa parissa tekee. se kuulemma yksinkertaisesti tappaisi hänet. s.242

Kirjoitan muistikirjaani:
myötätunto itseä ja muita kohtaan
yritä nähdä totuus itsestäsi vaikka sitten epämieluisa
käytä energiasi viisaasti
älä takerru asioihin, fyysisiin tai henkisiin
ja kaikkein tärkeimpänä: älä takerru identiteettiisi ja kuvittele että se on muuttumaton, sillä se muuttuu koko ajan.
Miten helpottava ajatus: astua kuvitellun itsensä kuoresta ulos, pudottaa se kuin nõ-naaamio, olla raikas, tuore, uusi - millainen tahansa. s.265

Kankimäki esittää muutaman esimerkin surkeista matkaajista, jotka uupuvat ja uuvuttavat kantajat mukanaan ottamiensa tavaroiden alle. Näihin surkeisiin pakkaajiin hän lukee myös itsensä. On myös toisenlaisia esimerkkejä naisista, jotka tulevat reissuissaan toimeen vähällä, kuten Nellie.

NELLIE BLYN PAKKAUSKURSSI
Yksi puku(käytetään kaksi ja puoli kuukautta) 
passi ja valuuttaa (säämiskäpussissa kaulalla) 
silkkinen sateenvarjo (kannetaan kädessä) 
Käsilaukku (jossa seuraavat tavarat) :
kaksi matkahattua
kolme huivia
jakku
aamutakki
alusvaatteita
tohvelit
röyhelöitä*
nenäliinoja
toilettivälineet
hiusneuloja
neuloja ja lankaa
mustepulloteline, mustekyniä, lyijykyniä, kalkkeeripaperia
pieni pullo ja juomakuppi
kylmävoidetta**
Ei muuta.
*Röyhelöt ovat naisen tärkein asuste, ja ne kiinnitetään napeilla tai harsimalla pukujen kauliksiin ja hihansuihin tilanteen mukaan.
**Ei tule koskaan mahtumaan laukkuun, joten voidaan jättää pois. s. 295

Kirjassa paneudutaan myös muutamiin renessanssiajan naisiin, jotka eivät juuri matkanneet, mutta elivät esimerkillisen ja itsenäisen elämän taiteilijoina, vaikka jotkut heistä saattoivat samaan aikaan hoitaa isonkin perheen.

Sofonisba Anguissola, n1532-1625, maalasi omakuvia, päätyi Espanjan hoviin töihin,Lavinia Fontana (1552-1614) elätti perheensä (11 lasta)maalaamalla, yhdisti perheen ja uran,Artemisia Gentleschi (1593-n.1654), raiskausoikeudenkäynti, maalasi alastomia naisia ja vahvoja amatsoneja, elätti yksinhuoltajan 1-2 tytärtä
- taiteilijoita Firenzessä, joiden jäljille pääsee Ufficin taidemuseossa

Jos nyt vähän kärjistetään, niin karkeasti ottaen naisilla oli kolme vaihtoehtoa a) mennä naimisiin, b)ryhtyä nunnaksi, tai c) prostituoiduksi. (renessanssiajan Firenzessä)s.309



Vaikka olen lukenut myös Kankimäen edellisen kirjan: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, en edelleenkään osaa sanoa, miksi pidän niin kovin hänen tavastaan kirjoittaa. Ehkä kyse onkin enemmästa kuin kirjoittamisesta, sillä molemmissa kirjoissa Kankimäki panee itsensä peliin niin perusteellisesti, että matkustaa näiden kauan sitten eläneiden henkilöiden luo, samoille paikoille, joissa hekin ovat eläneet tai käyneet. Vain yksi yönaisista on yhä elossa: "pilkkutaiteilija" Yaynoy Kusama, mutta häntäkään Kankimäki ei tavoita henkilökohtaiseen haastatteluun. Minulle Kankimäen yönaisista olivat jollain tapaa tuttuja aiemmista yhteyksistä vain Karen Blixen ja Yaynoy Kusama. En tiedä, muistanko muista naisista ja heidän vaiheistaan paljon jatkossakaan, mutta yönaisten opetukset, rohkeus ja viisaus tarttuivat Kankimäen vastustamattoman kuvauksen ansiosta.







Eskola Antti: Vanhanakin voi ajatella

Antti Eskola
Vanhanakin voi ajatella - mielikuvista ja niiden voimasta
Vastapaino
Tampere 2019
226 sivua

Tämän kirjan tekijä suunnitteli ilmestyvän 85-vuotispäivänään tämän vuoden elokuussa. Kuolema ehti kuitenkin väliin ja teos ilmestyi postuumina. Kuoleman aavistelua on jo kirjan viime sivuilla, mutta koko kirja on juuri sitä Eskolaa, joka on viehättänyt minua siitä lähtien, kun luin sosiologian pääsykokeisiin jonkun lyhyemmän yleisteoksen. Koska en tuolloin yliopistoon päässyt, jäi Eskolan teosten lukeminen välillä vähemmälle. Tämän vuosituhannen alussa Eskola julkaisi muutamia kertomuksia uskoon tulostaan (mm. Uskon tunnustelua - mitä Jumalasta pitäisi ajatella 1999, Tiedän ja uskon 2003 ja  Vaikka en niin kuin kirkko opettaa 2013). Ne olivat mielestäni kovin erilaisia muutenkin kuin aiheeltaan. Tämä kirja on taas vanhan, sujuvasanaisen ja kriittisen emeritus professorin kirjoittama.

Kirja noudattelee eläkeläisen päivän kulkua. Se alkaa 84-vuotiaan Eskolan omista aamutoimista sanomalehtien ääressä ja päättyy illan viinilasillisiin. Kaikista toimista omakohtaiset huomiot avartuvat laajempiin elämän ja yhteiskunnan ilmiöiden pohdintoihin. Kritiikkiä saa tässä kirjassa myös kirkko instituutiona, vaikka kirjoittajan aamurutiineihin kuuluu radion aamuhartauden kuuntelu. Omaa itseään ja tapojaan tekijä paljastaa avoimesti ja suhtautuu niihinkin sopivan kriittisesti. Somesta Eskola on pysynyt poissa, eikä älypuhelin ole hänen kädessään ollut, vaikka hän hakee tietoa verkosta ja käyttää sähköpostia. Alkoholinkäyttöään hän ei peittele, vaikka on saanut avoimuudestaan kritiikkiä jo aiemmin. Joskus pohdinnat jäävät, kuten tekijä itsekin myöntää, vähän naiveiksi. Näin esim. silloin, kun Eskola kertoo kokemuksestaan lompakon ja avainten unohduttua kotiin ja vertaa sitä kadulla kerjäävän kodittoman elämään. Hän tosin toteaa oman hätänsä pieneksi tuon toisen hätään verrattuna.

Ihan mielelläni luin älyllisesti kirkkaita ja teräviä huomioita, jotka oli kirjoitettu samaan elävään tyyliin kuin sosiologian oppikirjat aikoinaan.Tyyli on säilynyt, kuten Matti Mäkelä Helsingin Sanomien arvistelussaan totesi. Ja kirja kannattaa lukea

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Mazzarella Merete: Varovainen matkailija

 Mazzarella Merete
Varovainen matkailija
Tammi 2019
Alkuteos: Den försiktiga resenären
Suom: Raija Rintamäki
318 sivua

Jo lapsuudessaan useissa eri maissa asunut ja sen myötä lukuisia matkoja tehnyt diplomaatin tytär tunnustaa olevansa varovainen matkailija. Hän pelkää, ettei löydä vessaa, kun on hätä - tai ettei pääse pois vessasta. Hän on kokenut lähtemisen ilon ja paluun ilon, ikävän vieraassa paikassa, mutta on kaikesta huolimatta valmis edelleen lähtemään.  Vieraista paikoista hän haluaa löytää myös jotain tuttua.

Mazzarella osaa kirjoittaa koskettavasti. Hän ei nosta itseään jalustalle, matkustamisen sankariksi, vaan hänen kertomansa voisivat olla kenen tahansa kokemuksia. Paitsi että: Mazzarella on kirjailija, joka tekee tarkkoja havaintoja niin ympäristöstä, ihmisistä kuin matkustamisen tavoistakin. Hän suhtautuu kriittisesti myös itseensä ja on kirjoissaan voimakkaasti läsnä  elämäntarinansa ja siihen liittyvien ihmisten kautta. Pidän kovasti hänen tyylistään ja tavastaan kirjoittaa, vaikkakin hetkittäin kaipaan lyhyempiä lukuja. Tuntuu kuin Mazzarellan ajatus siirtyisi asiasta toiseen asiaan niin saumattomasti, ettei sen kulkua voi katkaista. Lukijana olen välillä jo kadottanut aloituspohdinnan. Ehkä juuri tässä piileekin salaisuus: kirjaa ei voi laskea käsistään montaakaan kertaa sen aloitettuaan.

Pääosa kirjasta käsittelee risteilymatkaa Karibialle ja aikaisempien, vastaavien risteilyjen muistelua. Olin hieman pettynyt, sillä niin varaovaiseksi matkailijaksi en olisi Mazzarellaa uskonut. Risteilyt ovat ohjelmineen ja päivästä toiseen toistuvine rutiineineen mielestäni niin kovin turvallista menoa. Mazzarella kuvaa tätäkin kriittisesti ja erityisesti järjestettyjä päiväretkiä eri satamissa hän tuntuu vieroksuvan Noilla retkillä nähdään vain se, mitä on suunniteltu katsottavaksi eikä katsota elämää omilla silmillä, omia havaintoja tehden. Monesti pienikin havainto voi olla arvokkaampi muisto matkalta kuin osoitettu, pakollinen elämys.

Kirjan jälkiosa käsittelee matkoja ja asumista Australiassa ja Uudessa Seelannissa. En ole itse käynyt kummassakaan maassa, mutta Mazzarella ei pelkästään luettele paikkoja, joissa hän on käynyt, vaan löytää matkoista syyt lähteä ja viipyä - ja palata sinne uudelleen. Tämä koskee koko kirjaa ja juuri sen takia kirja viehättää. Mikään perinteinen matkakirja tämä ei ole, vaan kirjassa käsitellään matkustamisen ideaa melkein filosofisesti.

Ilmastonmuutos on noussut vahvasti uutisiin ja poliittisiin keskusteluihin. Hälyttävät uutiset ovat myös varovaisen matkaajan tiedossa, mutta vaikuttavat hitaasti. Mazzarella toteaa , ettei voisi olla lentämättä. Ehkäpä risteilyt on helpompi jättää tekemättä? Tällä asenteella kirjoitettu kirja ei ole ilmestynyt oikeaan aikaan. Moni muukin käy itsensä ja matkustustapojensa kanssa kriittistä keskustelua. Moni muukin saattaa päätyä samnkaltaiseen lopputulokseen. Siitä huolimatta moni saattaa arvostella juuri tätä, avoimesti julkituotua tunnustusta.