Rooney Sally: Normaaleja ihmisiä

Sally Rooney

Normaaleja ihmisiä
Otava 2020
Englanninkielinen alkuteos :Normal people 2018
Suom. Kaijamari Sivill
257 sivua

"Aikamme kulttikirjailijan toinen romaani on neuroottisen on-off-suhteen röntgenkuva ja haikea valssi."
Kustantajan mainos kirjan takakannessa ei vedonnut minuun alkuunkaan, pikemminkin päinvastoin. En tuntenut kirjailijaa, enkä oikein innostunut on-off-suhteestakaan. Siitä huolimatta kirja vei mukanaan heti alkusivuilta lähtien. Onhan siinä toki muutakin kuin neuroottisuutta ja ottamista ja jättämistä ja loukkaavia tai väärinymmärretyjä vuorosanoja. Siinä on nuoren ihmisen epävarmuutta ja halua tulla hyväksytyksi kuvattuna juuri niin kuin moni sen on kokenut ja muistaa.

Connell ajatteli: samalla tavalla kuin heidän suhteensa oli kouluaikoina toiminut hänen ehdoillaan, se toimi nyt Mariannen ehdoilla.Mutta Marianne oli reilumpi, hän ajatteli. Marianne oli parempi ihminen. s. 173

Connell, yksinhuoltajaäidin poika on kouluaikana kaveripiirin sankari, komea jalkapalloilija. Rikkaan perheen tytärtä Mariannea pidetään outona eikä kukaan halua olla hänen kanssaan. Hän viettää viimeisiä kouluvuosiaan lueskelemalla omissa oloissaan välitunneilla eikä pyrikään toisten seuraan. Connellin äiti siivoaa Mariannen perheen kotia ja Connell käy hakemassa tätä kotiin autolla. Nuoret kohtaavat kaksin ja viihtyvät. Molemmat nauttivat myös seksistä toistensa kanssa. Connellista oli vapauttavaa tietää, ettei joutuisi kuulemaan raporttia suorituksestaan sängyssä seuraavina päivinä koulussa, mutta hän piti suhteen Marianneen muutenkin salassa. Mariannekaan ei paljasta mitään, mutta päätöstanssiaisiin hän odottaa kutsua. Kun sitä ei tule, päättyy suhde - tällä kertaa.

Opiskeluaikoina Trinity Collegessa osat ovat vaihtuneet: Marianne hengailee suosittuna rikkaiden ystäviensä kanssa, Connell sinnittelee tilapäistöiden varassa hankkien näin elantonsa. Molemmat menestyvät opinnoissaan ja lähestyvät taas välillä toisiaan.

Connell katseli, miten Marianne kaatoi teetä, katseli hänen hymyilevää käytöstään - "ole kunnolla" - ja oli ihmeissään hänen luontevuudestaan, siitä helppoudesta, millä hän liikkui maailmassa. Kouluaikoina oli ollut toisenlaista. Siihen aikaan Connell oli ollut se, joka oli osannut käyttäytyä, kun taas Marianne oli ärsyttänyt kaikkia. s.207

Minusta tämä lähtöasetelma oli kiinnostava: päteminen kaveripiirissä ja rahan merkitys nuorten maailmassa. Sen kirjailija kuvaa hienosti, samoin kun kahden toisilleen sopivan ihmisen rakkauden lämmön. Mariannen perheen rankka todellisuus ja siitä viriävät omituiset seuraamukset Mariannen myöhempään elämään sekä jo mainittu on-off-suhde jättivät minut kylmäksi tai ainakin viileäksi. Usein en pääse kirjan kerrontaan mukaan alussa, mutta tämä kirja koukutti heti. Jossain vaiheessa olisin halunnut hypätä pois kyydistä, mutten enää päässyt.

Sally Rooney (s.1991) asuu Dublinissa ja häneltä on aiemmin suomennettu esikoisromaani Keskusteluja ystävien kanssa. Olen tyytyväinen uuteen kirjailijatuttavuuteen. Ehkäpä palaan vielä tämän nuoren irlantilaiskirjailijan tuotantoon.

Silti kun Connell sinä iltana meni kotiin ja luki muistiinpanoja, joita oli tehnyt uutta novellia varten, hän tunsi ruumiissaan mielihyvän sykkeen, niin kuin olisi nähnyt täydellisen maalin, lehvästössä kahahtavan valon liikkeen, kuullut ohiajavan auton ikkunasta musiikinpätkän. Elämä tarjosi ilon hetkiä kaikesta huolimatta. s.216