Minun kehoni on rakennettu tarjousruoalla ja mieli vähättelyllä. s.272
Nelikymmppinen Kati on päättänyt ostaa itselleen talon.Avopuoliso ja tämän lapset ovat mennyttä elämää, jota on vähän ikävä. Vanhemmat Aune ja Jouko ovat päättäneet muuttaa kerrostaloon, koska ovat liian vanhoja asumaan hirsimökkiä, jonka isoisän isä on rakentanut. Kati haluaa ostaa sen käypään hintaan. Tosin siihen hintaan on Katin taloudessa vielä matkaa, vaikka esimiesasema rautakaupassa nostaakin tuloja. Lainaa tarvitaan ja sen saamiseen tarvitaan tilille vähän lisää. Vaan Katipa osaa säästää. Sen taidon hän on perinyt vanhemmiltaan, jotka ovat hankkineet joulusuklaatkin aaton viimeisen tunnin tarjouksesta. Montakaan tuotetta ei talouteen ei ole hankittu ilman punaista tarjouslappua, joka kertoo viimeisen päiväyksen lähenevän. Toisaalta tarjouksia on käytetty laveasti myös silloin, kun välitöntä tarvetta ei ole ja ylimääräistä roinaa talossa riittää, vanhoja suklaitakin. Turhaa tavaraa on samojen periaatteiden mukaan kertynyt Katillekin, mutta nyt hän hankkii kirpparimyynnillä pankkitililleen saldoa lisää luopuen tarpeettomasta tavarasta.
Lapsuudestaan alkaen Kati ja Sari-sisar ovat joutuneet vertaamaan itseään serkkuunsa Ninan, jolla on aina ollut kaikkea. Nytkin onni tuntuu Ninaa seuraavan, sillä hänellä on ura valtionhallinnossa, tehtäviä Brysselissä ja kaiken huipuksi vielä mies ja lapsetkin. Heillä on ollut varaa matkustaa ja myös toteuttaa ilmastoystävällistä ruokavaliota, joka ei oikein Aunen säästäväiseen ajatusmaailmaan mahdu.
Niin me ei syödä mitään eläinkunnan tuotteita niin kuin maitoa tai juustoa tai kananmunia, ja lihaa nyt ei varsinkaan, Nina alkaa selittää ja ojentaa tyttärensä tyhjän lautasen tälle takaisin. Hän irrottaa otteensa isosta lusikasta, laskee sen juustokuorutetulle lohelle, joka höyryää uunipellillään hyväuskoisena ja viattomana sen ympärillä käytävään keskusteluun. s. 236
Huumori on vaikea laji, mutta jos kirjailijalla on jotain sanottavaa, se toimii. Jos hän osaa käyttää sanomaansa sellaisia keinoja, jotka saavat lukijan oivaltamaan jotain itsessään samalla kun hymähtelee kirjan päähenkilölle, toimii humoristinen kerronta vielä paremmin. Kukapa ei olisi innostunut joskus ostamaan jotakin tarpeetonta pelkästään siksi, että sen saa halvalla? Ratinen kärjistää toki, mutta minä-kertojan kautta niin hellävaraisesti, että köyhäilyyn on helppo samaistua. Kustantajan takakannen mainosta "hulvattomasta perhetarinasta" en ihan allekirjoita, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen, hyvä kirja tämä on.
Suvi Ratinen: Hyvä tarjous. Otava, 2021. 286 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti