Trude Teige: Isoäiti tanssi sateessa

 

Kirjan nimi on houkuttava, mutta ehkä harhaanjohtava. Kirjan isoäiti Teklan tarina ei ole helppo eikä oikeastaan kauniskaan, vaikka näyttäytyykin ensin sellaisena tyttärentyttärelle. Isoäiti on todellakin tanssinut ja maalannut tauluja Norjan rannikolla sijaitsevassa saaressa, missä eli miehensä kanssa. Eräänä päivänä kesken tanssin hän on kuollut. Vaarikin on jo kuollut, samoin äiti Lilla, joka ei koskaan tullut toimeen oman äitinsä kanssa. Juni taas rakasti isoäitiään paljon enemmän kuin sotkuista, alkoholisoitunutta ja viime ajat vanhempiensa talossa erakkona elänyttä äitiään.

Tässähän olisi jo aineksia tarinaan, mutta oikea salaisuus näyttäytyy Junin äitinsä jäämistöstä löytämässä kuvassa, jossa isoäiti on saksalaissotilaan kanssa. Kerronta etenee vuoroin Junin ja vuoroin isoäiti Teklan vaiheita seuraten. Junin tarina alkaa stressilomasta, jonka alussa hän saa tietää olevansa raskaana. Teklakin on raskaana omassa tarinassaan eikä kumpikaan naisista ole varma, haluaako pitää lapsen.

Teklan tarina saa kirjassa pääpainon ja Juni lähtee jopa jäljittämään isoäitinsä matkaa saksalaisotilaan mukana toisen maailmansodan jälkeiseen Saksaan, jonka itäistä osaa neuvostoarmeija ryöstää. Kirja kertoo tarinaa siitä, mitä on olla tuomittu ja hylätty sekä kotimaassaan että uudessa maassa, jonne on suurin toivein lähtenyt. Samalla kirjan yhtenä teemana on sukupolvesta toiseen jatkunut salailu.

Kyllä ihmisen on katsottava vähän taaksepäin, jotta tietää kuka on ja mistä tulee; vain sillä tavalla voi oppia välttämään karikot. (Junin vaari)

 Kirjailija kertoo jälkisanoissa kuvitelleensa tarinan, joka saattaisi olla totta. Saksalaisten mukaan lähteneitä naisia pidettiin maanpettureina ja nimiteltiin huoriksi, hiukset leikattiin. Vastaanotto Saksassa oli ynseä. Venäläisten raakuudet ja ja väkivallan teot saksalaisia kohtaan korostuvat tarinassa. Kirjailija on selvittänyt tosiasioita kerrontansa pohjaksi ja rakentanut päälle kuvitteellisen tarinan. Vaikka välillä tuntuu siltä, että palaset loksahtelevat paikoilleen liian nopeasti ja sopivia miehiä löytyy sankarittarille turhan helposti, punoo kirjailija yllätyksiäkin matkaan. Lukija haluaa lukea tarinan loppuun.

Aina vuoteen 1989 saakka täällä oli eletty rautaesiripun takana. Nyt sitä ei enää ollut, mutta oliko elämä muuttunut paremmaksi? Olivatko ihmisten tulevaisuudenhaaveet toteutuneet Saksojen yhdistymisen jälkeen? Tunsivatko he  kuuluvansa suureen eurooppalaiseen yhteisöön ja olevansa osa yhteiskuntaa, jossa oli enemmän mahdollisuuksia ja vapauksia?

Trude Teige on norjalainen televisiotoimittaja ja kirjailija, joka on kirjoittanut historiallisia romaaneita ja dekkareita. Tämä kirja on menestysromaani kotimaassaan. Mielestäni on hyvä, että kirjailija on kuvitellut tarinaa, sillä etenkin autofiktiot tuppaavat kaunistelemaan ja esittämään tekijänsä omia näkemyksiä tosiasioiden parantelemiseksi. Tässäkin toki tekijän arviot ovat läsnä, mutta olen taipuvainen hyväksymään hänen näkemyksensä, vaikken ole tullut montakaan asiaa itse ajatelleeksi: näin olisi ehkä voinut käydä. Hädintuskin vältetään liiallisen romantisoinnin ansat ja tarina saa siitä pikkuisen lisää uskottavuutta. Surullinen tarina , jonka luin halulla loppuun. Ensi vuonna tarinaan on luvassa jatkoa: Isoäiti hegitti aaltojen tahtiin.

Trude Teige: Isoäiti tanssii sateessa.  WSOY, 2025. - Norjankielinen alkuteos Mormor danset i regnet. 2015. -Suom. Saara Kurkela. - Päällys Ville Laihonen. Kannen kuva: In the West, France. - German soldier drinking champagne with a civilian. -309 sivua