maanantai 16. marraskuuta 2026

Juhani Karila: Terapeuttini on ihmissusi

 



Karilan kirjan päähenkilö on Eve, joka potee niin monia henkisiä ongelmia, että oma minä on täysin hukassa. Hän yrittää olla mieliksi kaikille, ennen kaikkea kumppanilleen Sallalle. Pöytätennis vie kuitenkin voiton kaikesta muusta ja kumppani häipyy. Eve vaikuttaa olevan riippuvainen ihmissusiterapeutista, joka apulaisineen, häntineen ja samettiliiveineenkään ei lukijaa vakuuta. Terapian jatkuessa edistystä kuitenkin tapahtuu.

- Missä äiti on? -Minä en tiedä.Mutta minä olen tässä. Eve polvistui. Hän levitti kätensä, ja lapsi heittäytyi hänen syliinsä. Seuraavassa hetkessä lapsi pyristeli hänestä irti. Lapsi tarkasteli Even kasvoja ja näytti säikähtäneeltä. - Sinä et ole äiti. - En niin . Minä olen sinä.

Eve käy päivätyössä, vaikka pöytätenniksen pelaaminen täyttääkin ajatukset.

Pöydällä Kalen edessä oli korkea pino papaereita muovitaskuissa. - Tässä olis meidän tämän viikon työt, Kale sanoi ja pani kätensä pinolle. Pöydän alla oli paperikori. Kale siirsi jalalla paperikoria lähemmäs. Kun se vaikutti olevan sopivalla kohdalla, hän pyyhkäisi kädellä pinon koriin.

Aina ei työelämä ole kuitenkaan ihan mutkatonta työntekijöiden tai työn jäljen kannalta. Kun kansainvälinen yritys tunnustelee mahdollisuuksia Suomeen tulosta, on se saatava vakuuttuneeksi toiminnan kannattavuudesta. Firmalle mietitään sijoituspaikaksi Ateneumia  tai Kansallismuseota, kunhan vain saadaan maahan uutta pöhinää. Eveä nämäkään suunnitelmat eivät juuri hetkauta, kun mielessä on vain Salla ja pöytätennis. Pahaksi onneksi pöytätenniksen Suomen mestaruuskisat sattuvat samaan aikaan delegaation tulon kanssa ja tästä syntyy kirjan kliimaksi.

Karila ei toista itseään, vaikka tässäkin kirjassa on olentoja suomalaisesta kansanperinteestä: ihmisusia, keijuja ja tonttuja, jotka asuvat Helsinkiä ympäröivillä vuorilla ja joista yritetään päästä eroon. Kirjan huumori avautui minulle huonommin kuin esikoisen. Hurjat kärjistykset näyttivät kuitenkin nykyisen elinkeinoelämän pyrkimykset oivan satiirisessa valossa. Karila osaa kuvata yksityiskohtaisesti, mutta alleviivaamatta ja kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiksi paisuneet ilmiöt.

Pöytätenniksen määrää kirjassa on moitittu, mutta ei se minua juurikaan häirinnyt, vaikken lajia tunne. Tarkasti kuvattuna se tuki juonta ja toimi jopa allegoriana.. Even sisäänpäinkääntynyt, arka ja yksinäinen hahmo päähenkilönä veti kirjaa apaattiseen suuntaan ja varmaan vaikutti myös lukijaan. Nauru tukehtui matkalla. Vauhdikkuus lisääntyy kirjan loppua kohden, mutta esikoisen tasolle kirja ei mielestäni yllä. Pidän kuitenkin tästä pikkuisen vinksahtaneesta maailmasta, johon kirjailija vie lukijansa. Tottakai luen Karilan seuraavankin romaanin, mutta en ehkä viritä odotuksiani niin korkealle kuin esikoisen jälkeen. Pienen hauen pyydystys oli seitsemän vuotta sitten pysäyttävä lukuelämys. Uudemman kirjan kyytiin en päässyt niin helposti. Luin kuitenkin ja  se kannatti.

 Juhani Karila: Terapeuttini on ihmissusi. Siltala, 2026. - 347 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti