Buddhan hipaisu - harjoituksia hereilläoloon
Atena 2020
145 sivua
Ilman Sari Valton radio-ohjelmaa en olisi ehkä tarttunut tähän kirjaan. Olen jonkin aikaa ohittanut itsehoito- tai elämäntaito-oppaat ja lukenut fiktiota tai elämäkertoja. Monestakaan oppaasta ei ole aiemminkaan ollut hyötyä. Kovin keskittyneesti en tainnut tätäkään lukea, mutta riviäkään en jättänyt väliin. Parasta kirjassa on mielestäni se, että kirjoittaja ei tyrkytä mitään, vaan tarjoaa meditaatioharjoituksia tai elämänohjeita mahdollisuutena. Itseään hän ei esitä tiukkana munkkina, vaan kertoo siitä, miten hän on löytänyt buddhalaisuudesta apua oman elämänsä kipukohtiin mm. vietnamilaisen munkin Thich Nhat Hanhin oppien avulla. Kirjoittaja on myös Japanin kävijä ja tuntija, mikä paistaa kirjasta ja vetoaa minuun.
Meditaatio on ollut aina minulle vaikeaa, vaikka olen joskus todella yrittänyt istua hiljaa ja ryhdikkäänä mitään ajattelematta. Siihen en pysty tämänkään kirjan lukemisen jälkeen ja lakkaan ehkä yrittämästäkin. Luukkonen tarjoaa kävelymeditaatiota, joka poistaa paremmin häiriötekijät mielestä. Hänellä on myös luontomeditaatio-ohje ja lyhyt odotan-autossa-meditaatio. Luukkosen toinen ansio mielestäni onkin, ettei hän tee mitään liian vaikeaksi aloittelijalle.
Kaikkea en käsittänyt enkä voi ottaa käyttöön. Vaikka haluan ajatella myönteisesti kanssaihmisistä ja toivoa heille hyvää, tuntui tonglen-harjoituksen vastaanota-lähetä-laajenna-metodi liian abstraktilta. Sen sijaan naikan-itsereflektio tuntuu ihan mahdolliselta ja enemmän järkeenkäyvätä. Siinä kirjoitetaan tietyn henkilön minulle antamat asiat, itseni tälle henkilölle antamat asiat ja myös ne vahingot, jotka olen tälle henkilölle kenties aiheuttanut. Päiväkirjankirjoittajana tämä sopii minulle paremmin.Olen taipuvainen torjumaan vähänkin huhaalta haiskahtavan ja itsehän minä huuhaani määrittelen. Kirjan arvoa en tällä halua vähentää.
Luukkonen on koonnut buddhan opillisia ohjeita kirjan loppupuolelle taulukoiksi. Lisäksi hän neuvoo piirtämisen ja kalligrafian käyttöä meditaation apuna. Vaikka tutustuin kirjaan nopeasti (kirjaston varausjonon takia) ja pintapuolisesti, arvelen sen jättäneen myönteisen jäljen. Olen nykyisin paljon enemmän läsnä arjessani kuin joskus menneinä aikoina. Se tekee elämästä hyvää. Buddhan hipaisulle soisin muidenkin altistuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti