Tätä kirjaa lukiessani tajusin, mikä on juonivetoinen romaani. Ehkä olisi pitänyt myös ymmärtää, mikä on bestseller, sillä sellaiseksi kustantaja tämän mainitsee : yli 6 miljoonaa myytyä kirjaa. Luonnontieteilijä kirjoittaa tässä esikoisessaan luonnontutkimisesta ja -havainnoinnista.
Kya on jäänyt lapsena selviytymään yksin marskimaalle, suon lähelle meren rannalle. Äiti on lähtenyt ensimmäisenä saatuaan tarpeeksi isän pahoinpitelyistä. Sitten lähtevät vanhemmat sisarukset ja viimeisenä, osin Kyan helpotukseksikin alkoholisoitunut isä. Kya ei ole kykenevä elämään itsekseen: hän ei osaa laittaa ruokaa, hänellä ei ole rahaa ja hän pelkää muita ihmisiä. Läheisen kylän asukkaat suhtautuvat syrjäytyneen perheen jälkeläiseen halveksien ja häntä sanotaan Rämelikaksi. Kouluun hänet haetaan, mutta siellä hän viihtyy vain päivän kiusaamisen takia. Värillinen Jumpin vaimoineen kuitenkin avustaa Kyaa muutenkin kuin myymällä bensaa moottoriveneeseen. Luonnosta kiinnostunut Tate-poika opettaa Kyan lukemaan ja perehdyttää tämän luonnon järjestlmälliseen tutkimiseen. Kun Kya kasvaa, Tate lähtee opiskelemaan. Kya odottaa pitkään ja turhaan Taten paluuta, mutta vähitellen kauniista nuoresta naisesta kiinnostuu myös Chase Andrews, kylän urheilullinen komistus.
Enempää en juonta paljasta, vaikka tässä on vasta alkua. Kirjaa voi lukea kasvutarinana, murhamysteerinä, oikeudenkäyntidraamana, rakkaustarinana ja luontokuvausten vuoksi. Kielestä en erityisesti pitänyt, murreilmaisut tuntuivat kömpelöiltä. Siitä huolimatta kuvaus oli yksityiskohtaista ja tarkkaa. Vaikka kirja tarjoaa lukijalle kyyneleitä (kuten kustantaja lupaa) ja useita juonenkäänteitä, jäävät henkilöt minusta aika ohuiksi kuviksi. Kehitys harppoo välillä pitkin harppauksin ja kuvataanhan romaanissa kahta eri aikatasoa. Helppo tätä oli lukea ja mielenkiinto säilyi koko ajan. Ehkä ei ole kirjan vika, jos yksi lukija ei hihku ylistystä, kuten miljoonat muut.
"Sä osaat , Kya, lukea. Se taito säilyy sulla tästä lähtien aina."
" En mä pelkästään sitä." Kya puhui miltei kuiskaten: "En tienny, että sanoissa voi olla niin paljon sisällä. En tienny, ettäjoku lause voi olla niin painava. " s. 122
Delia Owens : Suon villi laulu. WSOY 2020. Englanninkielinen alkuteos Where the Crawdads Sing. 2018. Suom. Mari Lyytinen.Alkuperäisen kannen suunnittelu Na Kim. Kuvat Andrew Geiger ja John & Lisa Merrill /Getty Images. 415 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti