Omaan haluaa takertua, oli se sitten mies, työ, raha tai aika, vaikka pohjimmiltaan tietää, ettei mitään omaa ole, on vain lainaa, käsistä valuvaa ja vähenevää. s.135
Annastiina Kankaanrinta on tullut siihen ikään, jolloin menettää kansalaisuutensa ja sen myötä oikeutensa terveydenhuoltoon. Pankkitilit siisrtyvät perillisille eikä ihminen ole enää oikeustoimikelpoinen. Hän valmistautuu jättämään elämän, käy parhaan ystävänsä kanssa lounaalla, hoitaa itseään kauniiseen kuolemaan, kuten kunnon kansalaisen tuleekin. Hän on itse miehensä Riston ideaa toteuttaen ollut eduskunnassa ajamassa lakia, jonka tarkoitus on tuottaa säästöjä, kun vanhenevien ihmisten terveydenhoitokustannukset jäävät toteutumatta ja sen myötä häntä on ruvettu kutsumaan kuoleman kuningattereksi.
- Suomalaisella kuolemalla on eri maissa vähän eri merkityksiä. Sillä voidaan viitata hyvään kuolemaan, mutta myös ennenaikaiseen. Sitä esiintyy myös vitseissä ja pilakuvissa, että olisiko vaikka anoppisi aika nauttia yksi "Finish". s.156
Päivää ennen määräaikaa, hyvin valmistuneena hän lähteekin pois, pakenee itse säätämäänsä kohtaloa. Hän ajaa autolla Keski-Suomeen, nostaa tililtään rahaa, kun pankkikortti vielä toimii ja ostaa itsellen retkeilyvarusteet metsässä piileskeleyä varten. Hän ymmärtää olevansa Suomessa lainsuojaton ja pohtii vaihtoehtoja säilyttää henkensä.
Olisi tavattoman noloa palata poliisien saattelemana Suomeen, joka ei tarjoaisi hänelle enää mitään. Ei virallista nimeä, ei sosiaaliturvatunnusta, pankkitiliä tai terveydenhuoltoa. Olisi vain häpeä ja henki. s.71
Annastiina oivaltaa viimein elämästä enemmän kuin silloin, kun hän teki uraa miehensä rinnalla ja kasvatti tämän lapsia. Omia lapsia hän ei halunnut, mutta saattoi pelastaa kasvattipoikansa kiusaajien kynsistä niillä kyvyillä, jotka oli kehittänyt työssään.
Hänpä ei ollutkaan kasvattaja, vaan sanasotien ammattilainen, eikä hänellä ollut vaikeuksia sivaltaa suoraan teinipoikien pohjimmiltaan mimosanherkkään sieluun ja huojuvaan miehuuteen.
- Sanoit niitä minikikkeleiksi ja uhkailit kymmenientuhansien eurojen vahingonkorvauksilla. s.133
Otsikot iltapäivälehdissä hämmästelevät tunnetun poliititkon katoamista ja kääntyvät häntä vastaan, kun on käynyt ilmeiseksi, että Kankaanrinta on ryhtynyt metsämummoksi. Annastiinalle itselleen tämä merkitsee kuitenkin vapautta. Hän on jopa vapautunut aiemmasta huomiohakuisuudestaan, joka oli työn tuloksellisuutta tärkeämpää.
Toinen nauttii tuloksesta ja toinen huomiosta, molemmissa tavoissa oli vahvuutensa, joskin huomioon nojautuva saattoi pettyä helposti ja joutua herkästi eksyksiin. s.189
Hän on nyt niin vapaa kuin ihminen voi olla, ei enää ihminen, sillä ihmisestä tulee ihminen toisten katseiden alla, odotusten muovaamana. Kukaan ei odota Annastiinalta enää muuta kuin poissaoloa. s.86
Tämä mielenkiintoinen suomalaiseen yhteiskuntaan sijoittuva dystopia on sujuvasti kirjoitettu, loogisesti etenevä ja tuottaa lukijalleen kiteytettyjä oivalluksia elämästä. Sujuvasti Piia Leino asettuu tässä kolmannessa kirjassaan vanhan naisen nahkoihin. Pidin kovasti kirjasta, vaikka ensin alkuasetelmaa kavahdinkin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!
Elämä on korkeimmillaan silloin, kun ei edes ehdi ajatella elävänsä. s.39
Piia Leino: Yliaika : Lex 75. -S&S, 2020. Kansi Jussi Karjalainen. 232 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti