"Halusin suden", hän sanoo. "Susi on voimaeläimeni, mutta tatuoija sai sen näyttämään jackrusselinterrieriltä, ja nyt se on enemmän koira." s. 92
Ylläoleva Vincentin repliikki kuvaa mielestäni kirjan perusviestiä. Kirjan miehet vaikuttavat kautta linjan lempeiltä ja uskollisilta koirilta, mutta paljastuvat jossain vaiheessa petoeläimiksi. Ensimmäisen tavaratalossa sattuneen kohtaamisen jälkeen Viviane menee Vincentin kanssa baariin ja suhde alkaa kitkaiseti "ei haittaa vaikket suudellut"-ilmein.
Sosiaalisten vaikeuksin keskellä oli helpompi suunnistaa, jos hiljaiset hetket selittyivät täydellä suulla ja saattoi kehua neutraaleja asioita, kuten keksejä. s.170
Ruth Hamilton on avioitunut leskeksi jääneen Peterin kanssa ja saanut kaupanpäällisiksi kaksi kouluikäistä poikaa Christopherin ja Matiaksen. Skottilaisella, jylhällä maaseudulla elävä kylä ja kirkon vahva ote siitä vaatii sopeutumista. Ruthilla on talousapua: Betty ja tämän mielenterveydeltään järkkynyt, hyväksikäytetty sisko, mutta miehen jatkuvat matkat Edinburghiin tekevät hänet silti yksinäiseksi ja haavoittuvaksi sopeutumisyrityksissään.
"Luominen on naisten työtä", Sarah sanoo ja siirtää käden vatsalleen. " Näet, mitä he tunsivat ommellessaa, kuulet, mitä he puhuivat toisilleen ja kankaalle." s. 321
Sarah elää 1700-luvulla ja joutuu pakenemaan noidaksi syytettynä metsään. Hän ei kerro vaiheistaan itse, kuten muut kirjan naiset, vaan Sarahin matkaa tarkkailee Joseph ja kerronta heijastelee nuoren miehen mielen vaihteluita.
Näiden kolmen eri aikoina elävien naisten tarinaa brittiläis-astralialainen kirjailija vie vuorotellen eteenpäin. Taidolla hän sen tekee ja pitää lukijankin mukanaan, vaikka tämä lukija piti pitkiä lukutaukoja kirjan kanssa. Luin muita kirjoja välillä, koska niillä oli kiire. Käytän kirjaston kirjoja ja kiirehdin muiden varaamat kirjat palauttamaan nopeammin. Tätä kirjaa lukutaukojen pitäminen haittasi, koska tapahtumat kulkivat eri aikoina ja eri henkilöt olivat jaksoissa kokijoina. Kirjailijan taidosta kertonee se, että kuitenkin pysyin loppuun asti mukana.
Helsingin Sanomien kirja-arvionnin vaikutuksesta kertoo taas se, että kirja sai pienen paikkakunnan kirjastossa ensimmäiset varaukset vasta sitten, kun siitä oli lehdessä koko sivun arvio. Hyvä, että kirja esiin nostettiin, sillä on tämä kirja lukemisen arvoinen. Vaan lukekaa se yhtämittaa, eikä niin kuin minä, pätkittäin!
Evie Wyld : Me olemme susia. - Tammi 2020. - Keltainen kirjasto 510. - Alkuteos The Bass Rock 2020. - Suom. Aleksi Milonoff. - 415 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti