Kahvihuoneessa valitin kaikille muille, että lauantaityöt tuhosisvat sosiaalisen elämäni, mutta ei minulla sellaista ollut. Se ei haitannut. Tykkäsin sittä, että minulla oli tilaa ajatella. Sitäpaitsi ruuhkajunat auttoivat seurankipeyteen.Asettauduin jonkun miehen kainalokuoppaan, tunsin jonkun naisen käsilaukun niitin pureutuvan kylkeeni ja mietin: olen osa tätä kokonaisutta. s.109
Olen niin samaa mieltä Helsingin Sanomien arvostelijan Noora Vaaralan kanssa irlantilasten naiskirjailijoiden tasokkuudesta viime aikoina. Sally Rooney kertoi Normaaleja ihmisiä kirjassaan rakkaustarinan ja kahden ihmisen kasvutarinan hyvin ja raadollisen koskettavasti. Samoin tekee Naoise Dolan tässä kirjassa Avan tarinalle, mutta niin täysin eri tavalla.
22-vuotias Ava opettaa Hongkongissa rikkaiden lapsia ääntämään englantia brittiläisittäin, vaikka hänen omat lähtökohtansa ovat Irlannissa eikä hänellä rahaa ole milloinkaan tarpeeksi. Hänen itsekritiikkinsä on kääntäen verrannollinen hänen itsetuntoonsa, jota ei ole oikeastaan lainkaan. Juuri se tekee kerronnasta niin hauskan ja purevan, vaikka asiat koskevat ja koskettavat lukijaakin.
Ava hakeutuu varakkaampaan seuraan hälventääkseen omaa yhteiskuntaluokkaan liittyvää ahdistustaan.Tosiasiassa seksin harrastaminen rikkaiden kanssa vain vahvistaa hänen tietoisuuttaan sittä, että hän itse ei ole rikas, mutta hän jatkaa sitä silti. s.52
Hän tutustuu brittipankkiiri Julianiin ja pääsee jättämään surkean, muiden kanssa jakamansa airbnb-asunnon muutaessaan tämän luokse. Julianin kanssa Amy harrastaa miehen toiveiden mukaista seksiä ja esiintyy tämän tyttöystävänä, vaikka mies on alusta asti tehnyt selväksi, ettei suhde ole sellainen. Menevällä, työhönsä intohimoisesti suhtautuvalla miehellä ei ole siihen aikaa.
Ava saa kuitenkin asua miehen asunnossa silloinkin, kun mies saa komennuksen Lontooseen. Jatkuva epävarmuus omista oikeuksista ja niiden hinnasta sekä rakkauden puute saa Avan pitämään yhteyttä Julianiin viestein (koska puhelut voivat keskeyttää työnteon) ja tämän Hongkongissa asuvaan isään Milesiin, jonka yhteiskunnallinen ajattelu poikkeaa pojan arvomaailmasta täysin.
Jos nyt ihan järjellä ajateltiin, tiesin kyllä, että huomattavasti useammat ihmiset menettivät työpaikkansa sen takia, että Julianin työnantajan kaltaiset pankit pelasivat rulettia vastuuttomasti myönnetyillä lainoilla - mutta järkiajatteluni toimi kovin varovasti. täydellä höyryllä sellaisten ihmisten kohdalla, joista en pitänyt, ja heikommin sellaisten kohdalla, joista pidin. s.33
Vaikka Ava viihtyy yksin hulppeassa asunnossa, tuo elämään (ja kirjaan) uuden säväyksen Edithin, kauniin lakimiehen kohtaaminen. Edith on rikas ja työssään menestyvä kuten Julianinkin, mutta suhtautuu toisin Avaan. Näiden kahden ihmissuhteen välillä Ava yrittää selvittää itselleen, mitä oikein haluaa ja mikä hän itse oikeasti on.
Dolanin kieli on reipasta ja iskevää. Irlannin arvostelijat ja brittilehdet ylistävät. Eikä suotta, sillä niin terävä on kirjailijan lause ja niin tarkkanäköinen hän on, että varuksetta voi kirjaa suositella nuorille ja vanhemmille lukijoille.
Naoise Dolan: Jänniä aikoja. Otava 2020, Otavan kirjasto. Exciting Times 2020. Suomentanut Oona Nyström Kansi: Orionbooks / kuva: Gettty
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti