Claire Keegan: Aivan viime hetkellä - Kertomuksia naisista ja miehistä

 

Kolme novellia, runsaat sata sivua. Claire Keegan ei anna paljoa kerralla, mutta antaa laatua. Niin loppuun asti hiottuja olivat nämä novellit. Kuten ei Mozartin-kuuliakaan saa syödä montaa kerrallaan, ei pidä näitäkään kerralla hotkaista, vaikka mieli tekisi.

Niminovelli Aivan viime hetkellä kertoo työhönsä uppoavasta ja siitä lohtua ja unohdusta etsivästä Cathalista, jota eivät pomon kehotuksetkaan saa aurinkoiseen Dublinin kesäpäivään. Alussa jää hieman epäselväksi, odottaako Sabine-niminen nainen häntä vai ei. Samalla paljastuu miehen nuukuus, joka repeää vain sormusta ostettaessa.

Pitkä ja tuskallinen kuolema on kirjailijakuvaus. Naiskirjailija saapuu kahden viikon työrupeamalle taiteilijaresidenssiin, jossa Heinrich Böll on Kirjoittanut kirjaansa Päiväkirja vihreältä saarelta. Hän haluaa olla yksin ja nauttii jo etukäteen  omasta rauhasta. Sitä kuitenkin häiritsee pieni, vanha mies, joka tahtoo nähdä asumuksen.

Viimeinen novelli Antarktis on hurjin. Perheellinen nainen lähtee joululahjaostoksille toiseen kaupunkiin viikonlopuksi. Hän on päättänyt kokeilla, miltä tuntuisi rakastella toisen miehen kanssa ja sopiva mies ilmaantuu pubissa paikalle. Mies on puhelias ja keskustelut kulkevat menneistä kokemuksista helvettikuvitelmiin asti. Molemmat humaltuvat, mutta seuraavana aamuna nainen poistuu hotellihuoneeseensa. Vaan eipä novelli siihen vielä lopu.

Keskimmäisen novellin kuvaus oli kiehtovaa, mutta sen anti jäi itselleni hiukan käsittämättömäksi muuten. Täyttä, jännitteistä kerrontaa olivat kuitenkin kaikki kolme. Ehkä pienoisromaanit Kasvatti ja Nämä pienet asiat antoivat minulle enemmän, kokonaisen maailman. Novellit olivat vain pieni pala elämää, vaikka olisivat lipsauttaneet sen suuntaa täysin. Laadukasta työtä, laadukas Kristiina Rikmanin suomennos. Enempää ei tarvnne kehua - Claire Keegan on maineensa ansainnut.

Claire Keegan: Aivan viime hetkellä - Kertomuksia naisista ja miehistä. Tammi, 2025. -Alkuteos: So Late in the Day - Stories of Women And Men 2023. - Suom. Kristiina Rikman. - Keltainen kirjasto 561. - 108 sivua

Tuire Krogerus: Majakan varjo

 

Meitä halutaan määritellä sitä kautta, olemmeko iso- vai pikkusisaruksia; keskimmäisiä, yksös- kaksos- tai kolmoslapsia; poika- vai tyttökatraasta; ovatko vanhempamme eronneet ja perustaneet uusia perheitä tuottaen puolikkaita tai puolittomia sisaria meille. Se mikä olen, ei liity millään tavalla sisarusteni määrään, enkä ole edes varma ketkä laskisin mukaan.

Kira kasvaa sisarustensa kanssa Majakkasaarella. Hänellä on kaksi vanhempaa sisarusta, Klara ja Klaus, kaksoisveli Knut ja pikkuveli Kalle. Lapset pitävät huolta toisistaan, käyvät veneellä mantereella kaupassa ruokaa ostamassa ja välillä isä tuo heille ruokatarvikkeita. Hän kutsuu lasten kasvatusmenetelmää 'havainnoimalla kasvattamiseksi'. Vanhemmat viipyvät poissa pitkiäkin aikoja, palaavat saarelle eri suunnista ja eri aikoina.

"Oletko koskaan miettinyt, että heillä onkin toinen koti jossain ihan lähellä? Etteivät he mene mantereelle töitten takia tai hoitaakseen asioita. He haluavat meistä lomaa..."

 Kalle on vielä vaippaikäinen, kun hänet jätetään sisarusten hoiviin. Knutilla on eri äiti, joka ei kirjan henkilönä näyttäydy lainkaan. Knut on kuitenkin kasvanut perheenjäseneksi ja etenkin samanikäiseen Kiraan tiukasti kiinni. Kun hän menehtyy lasten leikkikokeiluissa, jää Kiran mieleen iso aukko.

Jos isämme ei olisi ottanut Knutia tämän äidiltä, emmekä koskaan olisi tavanneet, olisinko silti tuntenut samaa tyhjyyttä ja pelkoa hänen kuolemansa jälkeen vai olisiko sosekeitto täyttänyt mahani?

Lapset häipyvät saaresta yksi kerrallaan. Kiralle järjestyy mahdollisuus päästä New Yorkiin, mutta sen hintana on alisteinen asema uraa rakentavan miehen vaimona. Vanhempien synnit ja laiminlyönnit tuntuvat kostautuvan jälkipolville. Kiran on vaikea luoda tyttäreensä luontevaa suhdetta. Kun ei ole saanut rakkautta, on vaikeaa oppia myöhemminkään rakastamaan.

Kirjan tapahtumat liikkuvat vuorotellen eri aikoina Majakkasaarella, New Yorkissa ja Etelä-Irlannin rannikolla, Crookhavenissa. Irlantiin Kira päätyy miehensä kuoleman jälkeen. Sinne on mennyt aiemmin niin tytär kuin New Yorkissa tavattu kuuro mies ja siellä on meri läsnä kuin lapsuudessakin.

Kirjaa on vaikea laskea käsistään, kun sen on aloittanut. Kerronta on vetävää ja etenee synkästä tapahtumasta toiseen eikä lukijallekaan anneta paljon toivoa myönteisitä käänteistä. Esikoiskirjaksi tämä on tavattoman kunnianhimoinen ja lunastaa reippaasti antamansa lupaukset.  Kieli on sujuvaa ja omintakeistakin. Jokaiselle aistille riittää koettavaa ja luontokuvaukset tuovat merimaiseman lähelle. Vertauskuvat tuovat tummaan kerrontaan toisenlaisa sävähdyksiä.

Lapsen näkökulma kosketti eniten ja lapsen silmin tehdyt havainnot toivat kerrontaan tuoreutta ja uskottavuutta. Minä-kertojaa lukuunottamatta kirjan muut hahmot jäävät etäisiksi eikä heidän toimintansa motiiveja ei selitellä, Kiran sisaruksia lukuunottamatta. Muutamat oikoluvun puutteet harmittavat lukijaa ja varmaan kirjoittajaakin. Tässä olisi ollut aineksia useampaankin kirjaan, mutta tämäkin ratkaisu toimii.

Minuun ei tarvitse hakata vitjalla järkeä, käsitän muutenkin, että totuuteni on liian vaikea. Se vaatii liikaa ymmärrystä. Luovun kaiveluistani, hyväksyn, etteivät asiat olleet niin kovin huonosti. Ehkä muistan lapsuuteni väärin.

Tuire Krogerus: Majakan varjo. - Aviador, 2025. - Kansi: Saara Hankama. - 335 sivua

Claire Keegan : Nämä pienet asiat

 

Jos elämässä haluaa menestyä, täytyy osata sulkea silmänsä tietyiltä asioilta, jotta pääsee eteenpäin.

Tästä on kysymys tässä kirjassa: kuinka pitkälle olemme valmiita toimimaan moraalisesti, jos oma etu on pantava vaakalaudalle. Bill Furlong on menestynyt - ainakin jos ottaa huomioon hänen lähtökohtansa palvelijattaren aviottomana lapsena, josta rikkaampi protestanttinen leskirouva Wilson on äidin kuoltua huolehtinut. Hän on  hiili- ja puutavarakauppias ja kotona on Eileen-vaimo ja viisi tytärtä. 

Kiireet puskevat päälle niin töissä kuin kotona. Eletään joulunalusaikaa katollisessa kylässä Irlannissa1980-luvun puolivälissä:  On tehtävä paljon, mutta toimeen tullaan ja perinteiset jouluvalmistelut ovat kotona meneillään: hedelmäkakkua ja kirjeitä joulupukille.

Aina sama juttu, Furlong ajatteli; he jatkoivat töitään tauotta, yhden valmistuttua tartuttiin toiseen. Millaistahan elämä olisi jos heillä olisi hetki aikaa hengähtää ja miettiä asioita? Olisiko heidän elämänsä erilaista vai samanlaista - vai menettäisivätkö he elämänhallintansa?

 Työssään Furlong tekee viimeisiä käyntejä asiakkaiden luona, saa lahjoja kiitollisilta asiakkailta ja tarjoutuu odottamaan maksua heiltä, jotka eivät heti pysty maksamaan.

Ihmiset osasivat olla hyviä, Furlong ajatteli ajaessaan takaisin kaupunkiin. Piti vain oppia miten tasapainotella antamisen ja ottamisen kanssa niin että tuli toimeen yhtä lailla muiden kuin omiensa kanssa. Mutta heti ajateltuaan niin hän tiesi olevansa etuoikeutettu ja mietti, miksei ollut antanut makeisia ja muita saamiaan lahjoja niille joiden asiat eivät olleet yhtä hyvin. Joulu sai aina ihmisistä esiin parhaat ja pahimmat puolet.

Tuo tämän kirjoituksen alussa lainattu "menestysresepti" on Eileenin lausuma ja liittyy Furlongin  luostarin hiilivarastossa tapaamaan tyttöön, jota mies ei saa mielestään. Luostarin nunnien kanssa on oltava väleissä - sen tietävät kaikki kyläläiset, mutta tytöllä on ilmiselvästi hätä  eikä hän voi hyvin.  Furlong ei pysty sulkemaan silmiään.

Vähin erin hän sai tunteensa kuriin ja päätteli, ettei mikään toistunut samana; jokaiselle annettiin päivät ja tilaisuudet, jotka eivät toistuisi. Ja eikö ollutkin suloista olla juuri siellä, missä oli ja saada muistella menneitä, vaikka se mieltä liikuttikin. Sen sijaan, että olisi aina ajatellut vain tulevia, samanlaisina toistuvia päiviä ja vaikeuksia, joita ei ehkä koskaan tulisikaan.

Olen tavattoman kiitollinen tästä Lumiomena-blogista saadusta kirjavihjeestä. Se kosketti tunteita ja siitä tuli minulle lukuelämys, joka palautti taas luottamuksen kirjojen uudistavaan ja puhdistavaan voimaan. 

Claire Keegan : Nämä pienet asiat. Tammi 2023. -Englanninkielinen alkuteos Small Things Like These. Suom. Kristiina Rikman. (Tammen keltainen kirjasto: 544), Kannen kuva Robert Gibbins: Dublin Under Snow,116 sivua

Dolan Naoise: Jänniä aikoja

 

Kahvihuoneessa valitin kaikille muille, että lauantaityöt tuhosisvat sosiaalisen elämäni, mutta ei minulla sellaista ollut. Se ei haitannut. Tykkäsin sittä, että minulla oli tilaa ajatella. Sitäpaitsi ruuhkajunat auttoivat seurankipeyteen.Asettauduin jonkun miehen kainalokuoppaan, tunsin jonkun naisen käsilaukun niitin pureutuvan kylkeeni ja mietin: olen osa tätä kokonaisutta. s.109

Olen niin samaa mieltä Helsingin Sanomien arvostelijan   Noora Vaaralan kanssa irlantilasten naiskirjailijoiden tasokkuudesta viime aikoina. Sally Rooney kertoi Normaaleja ihmisiä kirjassaan rakkaustarinan ja kahden ihmisen kasvutarinan hyvin ja raadollisen koskettavasti. Samoin tekee Naoise Dolan tässä kirjassa Avan tarinalle, mutta niin täysin eri tavalla.

22-vuotias Ava opettaa Hongkongissa rikkaiden lapsia ääntämään englantia brittiläisittäin, vaikka hänen omat lähtökohtansa ovat Irlannissa eikä hänellä rahaa ole milloinkaan tarpeeksi. Hänen itsekritiikkinsä on kääntäen verrannollinen hänen itsetuntoonsa, jota ei ole oikeastaan lainkaan. Juuri se tekee kerronnasta niin hauskan ja purevan, vaikka asiat koskevat ja koskettavat lukijaakin.

 Ava hakeutuu varakkaampaan seuraan hälventääkseen omaa yhteiskuntaluokkaan liittyvää ahdistustaan.Tosiasiassa seksin harrastaminen rikkaiden kanssa vain vahvistaa hänen tietoisuuttaan sittä, että hän itse ei ole rikas, mutta hän jatkaa sitä silti. s.52

Hän tutustuu brittipankkiiri Julianiin ja pääsee jättämään surkean, muiden kanssa jakamansa airbnb-asunnon muutaessaan tämän luokse. Julianin kanssa Amy harrastaa miehen toiveiden mukaista seksiä ja esiintyy tämän tyttöystävänä, vaikka mies on alusta asti tehnyt selväksi, ettei suhde ole sellainen. Menevällä, työhönsä intohimoisesti suhtautuvalla miehellä ei ole siihen aikaa. 

Ava saa kuitenkin asua miehen asunnossa silloinkin, kun mies saa komennuksen Lontooseen. Jatkuva epävarmuus omista oikeuksista ja niiden hinnasta sekä rakkauden puute saa Avan pitämään yhteyttä Julianiin viestein (koska puhelut voivat keskeyttää työnteon) ja tämän Hongkongissa asuvaan isään Milesiin, jonka yhteiskunnallinen ajattelu poikkeaa pojan arvomaailmasta täysin. 

Jos nyt ihan järjellä ajateltiin, tiesin kyllä, että huomattavasti useammat ihmiset menettivät työpaikkansa sen takia, että Julianin työnantajan kaltaiset pankit pelasivat rulettia vastuuttomasti myönnetyillä lainoilla - mutta järkiajatteluni toimi kovin varovasti. täydellä höyryllä sellaisten ihmisten kohdalla, joista en pitänyt, ja heikommin sellaisten kohdalla, joista pidin. s.33

Vaikka Ava viihtyy yksin hulppeassa asunnossa, tuo elämään (ja kirjaan) uuden säväyksen Edithin, kauniin lakimiehen kohtaaminen. Edith on  rikas ja työssään menestyvä kuten Julianinkin, mutta suhtautuu toisin Avaan. Näiden kahden ihmissuhteen välillä Ava yrittää selvittää itselleen, mitä oikein haluaa ja mikä hän itse oikeasti on.

Dolanin kieli on reipasta ja iskevää. Irlannin arvostelijat ja brittilehdet ylistävät. Eikä suotta, sillä niin terävä on kirjailijan lause ja niin tarkkanäköinen hän on, että varuksetta voi kirjaa suositella nuorille ja vanhemmille lukijoille.

 Naoise Dolan: Jänniä aikoja. Otava 2020, Otavan kirjasto. Exciting Times 2020. Suomentanut Oona Nyström Kansi: Orionbooks / kuva: Gettty