Äkkiä leijuin verannan katossa ja näin itseni seisomassa seinän vieressä mustassa puvussani ja mullan tahrimassa esiliinassani. Niin selvästi en ollut vielä koskaan tuntenut olevani kaiken ulkopuolella, en edes silloin, kun äiti kuoli. s. 184
Ihmetyttää ja vähän hävettääkin, että olen vältellyt Enni Mustosen/Kirsti Mannisen kirjoja helppona viihteenä ja ajanvietteenä. Sujuvasti kirjoitettua historian kuvitusta tarjosi ainakin tämä kirja, joka oli satunnaisesti valittu kolmas osa Syrjästäkatsojan tarinoista. Vaikka päähenkilö Ida on läsnä Albert Edelfeltin ja tämän perheen elämän käänteissä, hän katsoo kuitenkin tapahtumia syrjästä eikä edes vaadi keskeisempää roolia itselleen silloinkaan, kun on Edelfeltin rakastajatar.
Kun Sibeliuksen perhe muuttaa ulkomaille, järjestyy alavutelaislähtöiselle lastenhoitaja Idalle emännöitsijän paikka Albert Edelfeltin poikamiestaloudesta ja ateljeesta Elisabetinkadulta. Edelfeltin kaunis Ellan-vaimo asuu pariskunnan Erik-pojan kanssa muualla ja Edelfeltin taloudenhoitajia katsotaan jo ennalta hieman arvostellen, sillä miehen maine naistenmiehenä on tunnettu. Ida osoittautuu pystyväksi emännöitsijäksi, reippaaksi ja osaavaksi, naapureitaankin auttavaksi nuoreksi naiseksi, joka ei työtä karta. Hän auttelee herrasväkeä niin kaupungissa kuin huviloilla ja osallistuu Edelfeltin lisäksi tämän sisarten ja vaimon taloudenpitoon. Vähän liian täydellisenä Ida minusta kuvataan, sillä rakastumista suurempaa virhettä ei tytöstä paljastu. Ida on ilmeisesti sarjan aiemmissa osissa ollut sekä Topeliuksen että Sibeliuksen palveluksessa, oppinut ruotsia ja taloudenpitoa. Hän kiinnostuu uusista asioista, kuten taiteesta ja kirjoista ja kertoo kysyttäessä oman mielipiteensä tunkeutumatta herrasväen elämään yhtään pyydettyä enemmän.
Albert Edelfeltin työtä ja matkoja kuvataan tavalla, joka kertoo vahvasta perehtymisestä historiaan ja taiteeseen sekä kyvystä välittää tietoa ja tunnetta, aikalaisilmapiiriä muille. Kuinka nokkelasti kirjailija käyttääkään repliikeissä ruotsinkieltä ja suomentaa sen heti perään ilman toiston tuntua! Samalla kirjailija suhtautuu lämmöllä ja ymmärtäväisesti kuvattaviinsa, vaikka nykylukija saattaa kiristellä välillä hampaitaan itsestäänselvän kaksinaismoraalin edessä. Idakin hyväksyy Albert-herran käytöksen eikä missään vaiheessa ajattele astuvansa tämän rinnalle.
Sinä keväänä aloin vähitellen ymmärtää, että mies, jota rakastin, ei ollut se sama, jota hänen sisarensa palvoivat, eikä sekään, joka herrasmiehenä johti iloisia seurueita. Albert oli kuin lasten palikka, jonka jokaiselle sivulle on liimattu erilainen kuva. Muutamassa sekunnissa hän vaihtoi roolia niin kuin näyttelijä eikä silti oikeastaan teeskennellyt. Hän vain käänsi näkyviin uuden kyljen itsestään. s.344
Olen iloinen, että lukupiirini otti Enni Mustosen kirjat käsiteltäväksi ja viimein tutustuin niihin. Olen kirjallisuudenopiskelujen myötä saanut lievän viihdeallergian, jonka mukaan elämä on liian lyhyt muuhun kuin hyvien kirjojen lukemiseen. Tämä kirja osoittautui hyväksi ja taidan perehtyä sarjan muihinkin teoksiin.
Mustonen Enni: Emännöitsijä. - Otava, 2015. - Syrjästäkatsojan tarinoita 3.- 447 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti