Lapsen jalka ei tiedä olevansa jalka, se haluaa olla perhonen tai omena. (Pablo Neruda) s.10
Onhan niin totta, että tästä kirjasta tähän lainaamani lauseet ovat monesti jo aiemmin sanottuja. Jopa kirjan suomenkielinen nimi mukailee lausahdusta, jonka puutarhanystävät tai purjehtijat muokkaavat toisin. On myös totta, että olen tietoisesti vähentänyt self help-tyyppisen kirjallisuuden lukemista, koska tarjotut ratkaisut ovat usein toistettujen itsestäänselvyyksien psykologiaa. Tässä kirjassa on kuitenkin mielestäni enemmän - ehkäpä osin reilusti ilmoitettujen lainauksien takia.
Kirja toistaa nykyisin muutenkin pinnalla olevaa hitauden ylistystä. Hetkessä eläminen ja kaikien aistien täysipainoinen käyttäminen liittyvät myös kävelynylistäjän keinovalikoimaan. Tokkopa kuitenkaan on väärin, jos kerran keksitty pannaan uusiin kansiin ja helposti omaksuttavaan muotoon.
Minulle on seurannut paljon hyvää siitä, että olen tehnyt elämästäni epämukavampaa. s. 22
Kaikkein mieluisinta minulle on kävellä, kunnes olen kaatua uupumuksesta. Tuntea kuinka onni, rasitus ja kävelyn järjettömyys sekoittuvat toisiinsa siinä määrin, etten enää tiedä mikä on mitäkin. Mieli muuttuu. En enää välitä siitä, paljonko kello on, pää tyhjenee ajatuksista ja minusta tulee osa ruohoa, kiviä, sammalat, kukkia ja taivaanrantaa. s.116
Anni Kytömäen Margarita kirjassa oli vaikuttava kohtaus, jossa päähenkilö Senni sulautuu vedenkulkuun juhannusyönä. Paljon suoraviivaisemmin Kagge kuvaa tässä kirjassa omaa luontokokemustaan.
(Maurice) Mearleau-Ponty lähti liikkeelle siitä, ettei ruumis ole pelkästään kasa atomeja, lihaa ja luuta. Me hankimme tietoa, muistamme asioita ja pohdimme varpailla, jalkaterillä, jaloilla, käsivarsilla, vatsalla, rinnalla ja hartioilla. Emmekä vain päällä ja sielulla, joita Sokrates piti tärkeinä s.67
Kagge muistaa myös heitä, joille käveleminen ei ole niin itsestäänselvää kuin terveille ihmisille usein on ja pohtii maailmaa tuon kokemuksen kautta. Samalta kirjailijalta/tutkimusmatkailijalta on ilmestynyt myös hiljaisuudesta kertova kirja Hiljaisuus kiireen ja melun keskellä. Sitä en ole lukenut, mutta linkin kirja-arvion perusteella tuolla kirjalla on enemmän annettavaa myös heille, joiden kävelymahdollisuudet ovat rajalliset. Saatan siihen tarttua minäkin, mutta ainakin tätä kirjaa olen valmis suosittelemaan myös muille. Eksymisineen kaikkineen:
Olen eksynyt niin monta kertaa, että olen alkanut epäillä, että syvällä sisimmässni tavoittelenkin sitä pientä epävarmuuden tunnetta. Kuten veljeni Gunnar sanoi kerran, kun olimme varmaan kahdeksan tai yhdentoista ikäisinä eksyneet Östmarkan metsissä: "Täällä olen eksynyt ennenkin, joten tiedän kyllä missä ollaan. " s.25
Erling Kagge: Kaikki paitsi käveleminen on turhaa. - Art House 2020. - Alkuteos Å gå: Ett skritt av gangen. Suom. Kari Koski. 152 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti