Merette Mazzarella on kirjoittanut paljon kirjoja, jotka pääosin perustuvat hänen omaan elämäänsä (Ensin myytiin piano), matkoihin, tekemisiin, läheisten kohtaloihin ja omaan suhtautumiseen läheisiin (Juhlista kotiin, Illalla pelataan Afrikan tähteä). Kuitenkaan Mazzarella ei kirjoita päiväkirjaa julkisuuteen, vaikka sanookin kirjoittamisen olevan elämän pohjavirta, joka antaa päiville sisällön ja tuo ajatteluun selkeyttä.
Mutta ajattelu tapahtuu kirjoittaessa, kirjoittaminen on löytöretkeilyä, eihän sitä tiedä mitä tahtoo sanoa, ennen kuin on alkanut puhua ja kuulee miltä se kuulostaa. s.90
Tässä viimeisimmässä teoksessa on pääosassa vanheneminen ja korona. Kerronta etetnee kuukausi kerrallaan syyskuusta 2019 seuraavan vuoden syyskuuhun. Matkaa tehdään tässäkin, Australiaan tapaamaan ystäviä. Matka jää kuitenkin torsoksi, sillä metsäpalot estävät liikkumisen ulkona ja pakottavat pariskunnan palaamaan suunniteltua aiemmin. Sitten tulee korona, joka pakottaa pysymään kotona Helsingissä tai mökillä Tammisaaressa. Molemmat ympäristöt ovat tuttuja, mutta tarkka havainnoitsija löytää niistä aina uusia asioita ja kohdatut ihmiset, etäältäkin, johtavat uusiin pohdintoihin.
Paljon Mazzarella käsittelee lukemiaan kirjoja, joista poimii ajatuksia ja pohtii niitä edelleen, suhteuttaa omaan elämäänsä, persoonaansa ja ajatteluunsa. Peili-ihmisestä puhuu kuitenkin hänen australialainen ystävänsä Laurie.
En ole peili-ihminen. s.75
Ajatus on ehkä kulunut, mutta kuluneetkin ajatukset ovat ajattelemisen arvoisia. s.129
Korona, ikääntyminen ja eristäytyminen pakottavat kerran toisensa jälkeen havaitsemaan oman hyväosaisuuden ja -kuntoisuuden. Mazzarella tekee kesällä puolisonsa kanssa päivittäin uintiretkiä meressä ja tajuaa niiden merkityksen kehotuntemuksena.
Parin, ehkä jopa kolmen sukupolven ajan olemme ajatelleet minun elämääni, minun terveyttäni, minun toiveitani ja minun projektejani, mutta nyt joudumme meukautumaan kollektiiviseen järjestykseen, joka asettaa etusijalle yhteisen hyvän. s.206
Tavaroiden ja rahan liikkuvuus kasvaa, mutta ihmisten pienenee. Eniten pienenee köyhien liikkuvuus. s.258
Mazzarella ei ole luopunut kokonaan työstään, vaan opettaa ja osallistuu edelleen, vaikka tajuaa etäyhteyksien puutteet aitoon tapaamiseen ja kokoontumiseen verrattuna.
Mitä enemmän olen Zoomissa, sitä tietoisemmaksi tulen siitä, että ruutu on asuttamattoman lattea. Ei voi keskustella spontaanisti, täytyy puhua vuorotellen, Ei saa aitoa katsekontaktia, ei pysty lukemaan toisten ilmeitä ja kehonkieltä. s.219
Pidän Mazzarellan tyylistä ja rauhallisesta tavasta puntaroida ja esittää ajatuksiaan. Hän ei julista, vaan toteaa johdatellen, perustelee. Vain Bolsonoron koronatartunnasta hän sanoo olevansa iloinen, sitä sen kummemin perustelmatta. Yleensäkin hän nostaa naiset, esim. Suomen hallituksessa koronakriisissä onnistuviksi päätöksentekijöiksi, miehet taas mahtipontiseksi epäonnistujiksi, Boris Johnsonista Trumpiin ja Putiniin. Anna-Maja Henrikssonia hän vertaa Angela Merkeliin asiallisena poliitikkona.
On minun myönnettävä, etten olisi jaksanut tässä vaiheessa lukea koronasta ja eristäytymisestä ja vanhojen ihmisten erityiskohtelusta näin paljon. Onneksi sen kaiken kertauksen välistä pilkahteli aina Mazzarellan oma lause ja oivallus. Kuten:
tiedämme, että viimeinen kerta voi tulla paljon aikaisemmin kuin on odottanut, mutta onneksi se voi tulla myös myöhemmin. s. 334
Merete Mazzarella: Syksystä syksyyn. Tammi, 2021. - Från höst till höst, 2021. - Suom. Raija Rintamäki, 336 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti