Saapasnahka-torni - Aleksis Kiven elämänkertomus
Siltala 2018
271 sivua
Vaikka kannessa jököttää sama korkeaotsainen ja vakava kirjailija, joka murehtii kaikkea patsaana kansallisteatterin edessä, on Keskisaaren kirja virkistävä poikkeus Kivi elämänkertoihin. Keskisarja esittää Kiven epäkäytännölliseksi haaveilijaksi, joka sittemmin masentuu velkojensa ja ennenkaikkea itsearvostuksen puutteen takia. Olihan masennukseen varmaan syytä jälkipolville Kiven teilaajina muistetut August Ahlqvist, joka taisteli itämurteiden puolesta ja poliitikko Meurman. Tämä halusi esiintyä yksinkertaisena kansanmiehenä, joka ei joutaviin taidehömpötyksiin ryhtynyt. Pitkään ja paljon venytti Kivi tukijoidensa kärsivällisyyttä ja velkojen maksuja. "Klasi on jäänyt", Kivi vakuutteli kirjeissään jatkuvasti ja perusteetta. Seittemän veljestä ei tuottanut tuloja toivotulla tavalla. Velkoihin Kivi saattoi suojelijansa Charlotte Lönnqvistinkin, mikä hävetti kirjailijaa suuresti.
Siitä huolimatta Keskisarjan kuvaama Aleksi Stenvall on pitkään iloinen velikulta, joka lipsuu opinnoissa, vaikka ne eivät ole kraatarin pojalle itsestäänselvyys, käyskentelee metsissä ja viihtyy kaupunkiretkillään kapakoissa, kunnes rahat loppuvat. Hän on kaunis mies, joka ei kuitenkaan saa itselleen vaimoa. Pehtoorin toimesta haaveilu kaatuu loppujen lopuksi huonoon vaateparteen, josta kurjuus ja juoppous paistaa läpi.
Kirjallisella saralla tulee menestystäkin, kun Lea-näytelmä esitetään Suomalaisessa Teatterissa, mutta esiintymiskammoinen kirjailija juo päänsä täyteen ja pakenee kiitoksia. Seitsemän veljestä kyllä noteerataan merkittäväksi teokseksi, Ahlqvistkin arvelee sen monen parjauskirjoituksen arvoiseksi.
Ja loppujen lopuksi: kirjailija saa komeat hautajaiset veljensä mökissä kuoltuaan. Vasta arkussa hänet ikuistetaan piirroksin, joten ei ihme, että hahmo on väsähtäneen ja surullisen
oloinen.Kirja keinot eli kirjallisuus (s.62) sai hahmosta traagisen stereotyypin, jonka normaalimpaa eloa tämä kirja raottelee.
Kivi ei mennyt läpi harmaan kiven yksittäistaistelijana vaan liukkaana luikkuna, joka rapsutti sen vähän, mikä irtosi kulttuurirahattomasta kotomaasta. Aikaansa aseteltuna hän oli melkein systeemin syöttiläs. Tuttavansa Holmströmin - muutenkin suorasukaisen muistelijan - mielestä Kivi oli "heikko ja vetelä, mutta huonoon kohteluun hän ei voinut hukkua." s. 106
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti