Pitelemätön - Matti Mäkelän muistelmat
Siltala 2019
342 sivua
valokuvat oletetusti Mäkelän kotiarkistosta
Myönnettäköön, että kirja sai minusta lukijan tekijänsä kuoleman takia. Matti Mäkelä on ollut läsnä pitkään Helsingin Sanomiin kirjoittamiensa kritiikkien ansiosta. Myös joitakin hänen kirjojaan olen aiemmine lukenut. Kaksi vaimoa herätti minussa voimakkaan vastareaktion ja sen jälkeen olen Mäkelän kirjoja kartellut - aina tähän kirjaan asti.
Tämä kirja oli sopivasti rehellinen. Mitään elämänvaihetta tai työn käännettä ei pahoiteltu tai anteeksipyydelty. Viinankäyttö ja tupakointi, stressi ja ohitusleikkaukset ovat kirjassa omilla nimillään, mutta niitä ei sen enempää revitellä. Kirjailija pysyy aina maalaispoikana, Ilmajoen Honkakylän lestdiolaisperheen poikana, joka asuu elämänsä aikana Helsingissä, Pyhtäällä ja Joensuussa, viljelee välillä hiukan maatakin ja perustaa Pekkasakatemian kirjailijakoulutusta varten. Oman merkityksensä Suomen kirjallisessa kentässä Mäkelä tajuaa hyvin, eikä sitä peittele. Minulle oli oivallus, kun tajusin Mäkelän itsensä pitävän arvossa kriitikon ja esseistin työtään, vaikka niitä voi arvioida myös kirjaillisen kentän sivuraiteiksi tai avustajan rooliksi. Minusta oli myös hyvä, että Mäkelä nostaa tämän esiin ja antaa sille kiistatta kuuluvan arvon.
Ei Mäkelä kirjassa kaunojaankaan peittele. Vaikka hän väittää nuorena miehenä sisäistäneensä vasemmistolaisen ideologian, luopuu hän tästä aatteesta myöhemmin ja julistaa itsensä viimeistään tässä kirjassa konservatiiviksi. Erno Paasilinna saa monta rivillistä hiukan pilkallista arvostelua ehkä juuri vasemmistolaisuuden takia.
Tulen kaipaamaan Mäkelän arvosteluja ja piittaamattomuutta muiden mielipiteistä. Kirjaa lukee hiukan haikein mielin sen takia, että tekijä ei enää sen julkituloa nähnyt.
Ylioppilaskuva vuodelta 1972
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti