Gummerus 2019
224 sivua
Olen varauksettoman ihastunut tähän kirjaan, johon tarttumista hiukan epäröin. Epäröin myös tämän selostuksen kirjoittamista, sillä en haluaisi vaikuttaa tätimäiseltä.
Molempiin epäröinteihini vaikuttaa sama asia:kirjan aihe, koulukiusaaminen. Olen ajatellut, ettei tämä enää tässä iässä kiinnosta, kun omatkin lapset ovat jo aikuisia. Vasta aikuistunut nuori mies kirjoittajana tuo tähän kirjoitukseen lisää tätimäistä osoittelua, vaikka yritän sitä välttää. Onnekseni takaraivossa oli Helsingin Sanomien myönteinen arviointi, kun tartuin kirjaston uutuustelineellä olevaan esikoiskirjaan.
Kirja kertoo Jyväskylän yliopistossa kirjallisuuden ja viestinnän opintojaan aloittavasta Aarosta, jonka itsetunnon kouluaikina tapahtunut jatkuva henkinen ja fyysinen kiusaaminen on murentanut. Nuoren miehen päässä kuuluvat jatkuvasti kiusaajien lauseet, jotka kirjaan on merkitty vinotekstillä. Nämä lauseet vakuuttavat Aaron omasta tyhmyydestään, arvottomuudestaan ja kyvyttömyydestään. Ne saavat jokaisen yrityksen hakeutua sosiaalisiin kontakteihin vaikuttamaan mahdottomalta ja vaatimaan ylipääsemättömiä ponnistuksia. Huolimatta huolellisesta valmistautumisesta ja kalliista vaatetuksesta, hyvästä tuoksusta ja juoksuharrastuksella hankitusta fyysisestä kunnosta Aaro tietää maailmanlopun odottavan ulostulojen jälkeen. Kaikki vaihtoehdot ovat yhtä hyviä tai yhtä huonoja.
Toivon että katsoo, ja toivon että ei katso. En tiedä kumpaa toivon enemmän. Lohduttaa ajatella että kaupassa on jotain omaa, jotain mistä vain minä tiedän. Ja samalla pelottaa ajatella niin. s.108
Kunpa olisin vanhus. Elämä on kuin rankka työpäivä, kasa loputtomia tunteja joista pitää selvitä jotenkin. Vanhus on selvinnyt niistä kaikista. s.118
Huolimatta päähenkilön musertavista kokemuksista, joiden vaikutus ulottuu aikuisuuteen asti, kirja on mielestäni selviytymiskertomus. Juuri sen takia sitä voi suositella samanlaista kokeneille. Suositus koskee myös heitä, jotka tietävät kiusanneensa tai heille, jotka ovat jättäytyneet tilanteessa sivuun. Tällainen vanha mummokin tuntee ymmärtävänsä elämää himpun verran enemmän nyt kuin ennen lukukokemusta.
Voin siis varuksetta suositella kirjaa muillekin. Se on hyvin kirjoitettu; yksityiskohtaista kuvausta ja osuvia luennihdintoja täynnä. Siirtymät nykyhetkestä takaisin kouluaikaan on otsikoitu selkeästi vuosiluvuilla, joten molemmissa kerronnan tasoissa lukija pysyy hyvin mukana Sivuilla ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Kaiken takaa paistaa armoton rehellisyys, joka koskettaa lukijaa.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista