Ritva Hellsten on kirjoittanut 50-vuotiaana tulipalossa kuolleen kirjailijasisarensa Raija Siekkisen tarinan. Hän kirjoittaa tarinaa päähenkilöön samaistuen, vaikkakin kertoo pääosin kolmannessa persoonassa. Hyvin hän tavoittaakin herkän, yksinäisen ja haavoittuvan henkilön sisäisen maailman.
Opin pian että koulussa kilpaillaan kaikessa: kuka laulaa parhaiten ja juoksee kovimmin, kuka saa parhaan todistuksen ja kympit kertotauluista, kuka on suosituin ja kuka rohkein. Eniten kilpaillaan urheilussa, mutta kun kolmannella luokalla pidetään raittiuskilpakirjoitus jossa saa itse kirjoittaa tarinoita, minun tarinani voittaa ja saan palkinnoksi kirjan jonka nimi on Matka satumaahan. Siinä on satuja prinsseistä ja prinsessoista mutta myös piparkakusta joka luuli itseään ritariksi, hiirestä joka etsi sielua, sillasta joka ei tahtonut jököttää paikallaan vaan lähti seikkailemaan.
Oivallan, että tarinoita voi keksiä mistä asiasta tahansa, vaikka nuppineulan nupista. Vessanpytyllä istuessani katson lavuaarin alle kuivumaan levitettyä lattiariepua joka on joskus ollut isän paita, ja ajattelen, että silläkin on tarina jonka voisi kertoa. Kaikella on.
Ja tajuan, että sanat, jotka ovat kuin polku jota voi seurata kiveltä kivelle hypellen, voivat olla myös sellaisia kiviä joita asettelen peräkkäin niin kuin haluan: rakennan oman polkuni sinne minne mieleni tekee. ss.34-35
Kirjassa kerrotaan katkelmina Raija Siekkisen vaiheita lapsuuden perheestä lähtien. Hieman häiritsi ja sekoitti, kun arvelin sisarusten nimet vaihdetuiksi (kirjoittaja on Raija, kirjassa läheinen sisko on Tuuli). Avioliitot käydään myös läpi, enkä ihan aina pysy kronologiassa mukana, vaikka Raija Siekkinen on tiettävästi ollut naimisissa "vain" kahdesti. Aviomiesten nimet on myös vaihdettu. Ehkäpä Ritva Siekkinen on tarkoituksellisesti häivyttänyt elämänvaiheita, sillä näin hän pääsee lähemmäs sisarensa sielunmaisemaa.
Mistä se tuli tämä tuska? Hänen ruumiistaan, siellä se kaikki oli säilöttynä, tallessa, ollut vuosikymmenet. Hän oli jo toivonut ja luullut vapautuneensa, pelastuneensa menneestä. Mitä vielä. Hän oli sama kuin aina, kantoi kaikkea nahoissaan. Mustaa pimeää mennyttä, josta hänellä ei ollut muuta tietoa kuin ruumiin tieto. Hengityksen, hakkavan sydämen tieto. Tieto, että hänet jätetään ja toinen valitaan. Lapsesta asti, aina. s.109
Omat lukukokemukseni Raija Siekkisen novelleista ovat varmaan yli kahdenkymmenen vuoden takaa, mutta tätä tekstiä lukiessa tuli samanlainen tunne kuin silloin: hieman surullinen ja haikea, mutta samalla kiehtovia, ykstyiskohtia myöten hiottuja ajatuksia ja tunnelmia. Vois kai sanoa, että kirjoittaja on syvällisesti ymmärtänyt sisartaan, päässyt tämän nahkoihin.
Miksi aina kysytään lapselta "Mikä sinusta tulee"? Ikään kuin tämä vielä ei olisi mitään- Asiahan on päinvastoin: aikuisena sitten etsii sitä lasta joka on joskus ollut, ymmärtääkseen edes jotain. ss.117-118
Lukijan on vaikea arvata, kuinka paljon kirjoittaja on tehnyt taustatutkimusta. Hän on kirjoittanut aiemmin jo sisarusten lapsuudesta teoksessa Orvot (2014). tämä kirja on hyvä jatko tuolle teokselle ja erityisen hyvin Raija Hellsten valottaa kirjailijan työn vaikeuksia, yksinäisyyttä ja toimeentulon epävarmuutta.
Novelli sopii tällaiselle lyhytjännitteiselle, interaktiiviselle tyypille, hän oli selittänyt. Novelli on kunnianhimoisen kirjoittajan laji, haastava muoto, jossa yksi lause, jopa yksi sana voi pilata kokonaisuuden. Novelli korostaa usein elämän käännekohtia ja perustuu ajatukseen, että pieni on tärkeää ja ilmaisevaa. Usein on kyse vastakkainasettelusta, aina arvomaailmasta.
Novellisti käyttää omia tunteitaan ja oman elämänsä elementtejä. Kirjailijan elämän se tekee sillä tavoin mielekkääksi, että pienetkin havainnot ja kuullut repliikit ovat muistamisen arvoista materiaalia. s. 129
Pitkään epäröin, luenko kirjan vai jätänkö lukematta tai kesken, kun olen mielestäni kyllästynyt tosielämän romaaneihin, etenkin autofiktioihin. Onneksi jatkoin, sillä kyllä tämä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, hieno kirja. Toivon todella, että muutkin löytävät sen.
Ritva Hellsten : Raija. - Aviador 2020. - 263 sivua. - kansi Jonna Nisu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti