Olohuoneessa on miehen mentävä aukko. Se imee sisäänsä piirongit, aamupalat , ruohonleikkurin, matkan Ähtäriin, takapenkillä sarjakuvia lukevat lapset, illalliset ystävien kanssa, naurun ja rönsyävän puheen. Laitan viltin aukon päälle, mutta ei se auta. En osaa näitä remonttihommia. s.48
Mies tuskastui minun kynnyksiini, joita oli liikaa. Hänestä oli outoa, että minun talossani oli niin paljon kynnyksiä. Kynnys vaihtaa lamppu, kynnys täyttää veroilmoitus, kynnys kirjoittaa, kynnys soittaa puhelimella, varata hotelli, pyytää lapsenvahti, kynnys hymyillä, antaa anteeksi, unohtaa, muistaa, herätä. s. 40
Aviomies haluaa aikalisän, kertoja lisäaikaa. Takana on parinkymmentä vuotta avioliittoa, lapsia ja yhteisiä matkoja, suunnitelmiakin. Lähtökohta on shokki ja suru, mutta käsittelytapa on omaperäinen ja tässä tapauksessa tuolla sanalla on vain myönteisiä merkityksiä. Kertoja ei jumiudu itsesääliin, vaan kampeaa itseään näkemään enemmän, uudistumaan ja oivaltamaan sanojen, etymologian, myyttien ja huumorin avulla.
Suuntani on kateissa. Tämä on kai nyt se hukkatie, koska susia liikkuu varjoissa ja varjojen ulkopuolella. Yksi niistä tulee eteeni kukkahattu päässä ja siteeraa Oidipuksen Teiresiaa: "Seis! Tai löydät itsesi." Varoitus on aiheellinen, sillä hukkatie on se, mistä itsensä useimmiten löytää.
Oikeastaan hukassa oleminen ja sieltä pois pääseminen on tohtori Hippokampuksen heiniä. Odottelen, että hän saa paperinsa järjestykseen. s.43
Mutta jumallista väliintuloa ei tullut. Ihmeellistä peliä. Pitääkö minun muka rakentaa Deus ex machina itse? Kuinka se rakennetaan? Deus ex machina oli antiikissa eräänlainen nosturilaite, jolla hilattiin jumala lavalle, kun asiat menivät umpisolmuun. Tutkin vähän nosturiasiaa, mutta kyllä se on liian vaikeaa. Nostoliike väkipyöriä käyttämällä ei tule onnistumaan minulta. Osaan vain poljeksia rukkia yhteensuuntaan. s. 63
Oli tämä kirja huikea lukukokemus, vaikka aloitinkin Pyysalon Kehrääjän ihan väärin. Luin sitä ensin kuin mitä tahansa juonikertomusta, jossa käsitellään avioeroa ja siitä selviämistä. Merkitsin - tapani mukaan - oivalluksia tekstistä muistettavaksi ja edelleen tähän kirjattavaksi. Sitten huomasin, että minun pitäisi oikeastaan toistaa koko kirja; niin ovat pienen kirjan sivut täynnä ajatuksia, jotka johtavat toisiin ajatuksiin ja johtopäätöksiin. Paljon kuitenkin tähän liitän, koska tiedän kirjailijan sanojen vaikuttavan omiani tehokkaammin. Maailma kääntyy ylösalaisin ja sanat heittävät kuperkeikkaa. Eikä sitä juonta kannata tavoitella, vaikka mielestäni onkin kysymys selviytymistarinasta.
Luulin että suojatie on oikotie, mutta se tekikin hirveän mutkan ja lisäksi vei ohi monien tärkeiden asioiden. Sillä aikaa kun elämä tapahtui muualla, kuljin minä suojatiellä ja yritin olla astumatta viivalle. Jos astuu viivalle, jotain pahaa tapahtuu. Mutta vaikka en astunut viivalle, jotakin pahaa tapahtui: mitään pahaa ei tapahtunut. ss.110-111
Miksi pelätä luopumista, sillä se tulee kuitenkin. Viiden viikon tai viidenkymmenen vuoden päästä. Siihen ei voi valmistautua. Sillä kukaan ei ole käynyt eron takana, tullut takaisin ja kertonut, miltä maisema näyttää. Että älä kuitenkaan ota tuota palosammutinta mukaan, ota uimapuku. s.115
Hankkikaa, lukekaa, nauttikaa joka sanasta ja lauseesta!
Marketta Pyysalo: Kehrääjä. Teos, 2021. Kansi Sanna-Reeta Meilahti. 120 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti