Äiti kehottaa ja tytär kirjoittaa. Vaan ei hän kirjoita pelkästään töppäilyistä, oikeastaan ei juuri ollenkaan niistä. Tarja Lindholmin runokirja Aamun sarastaessa on samalla kertomus, joka alkaa lopun alusta, äidin viimeisistä vuosista tyttären hoidossa. Samalla se on tarina taipumisesta väistämättömän edessä, sillä äidin keuhkoissa on kuvattu lumipallon kokoinen kasvain jo vuotta ennen kuin syöpä diagnosoidaan. Syöpä levittää etäispesäkkeitä aivoihin ja elämä yksin käy mahdottomaksi. Äiti tarvitsee rinnallakulkijaa, eikä tytär halua joutua yllätetyksi siten kuin ensimmäisen tiedon asiasta saatuaan.
Naurettava ajatus/että asia lakkaisi olemasta/jos sitä ei sano ääneen. s.7
Vaikka tarinan loppu tiedetään jo alussa, on Tarja Lindolmin runokirjassa jännite, joka syntyy taudin etenemisestä ja niin hoitajan kuin hoidettavan voimien vähenemisestä.
On rakastettava paljon,/jotta jaksaa kaiken hoivaamisen/jokaaamujokapäiväjokailtajajokayö. s.55
Jaksamista koettelevat myös ympäristön suhtautuminen lapsen kaltaiseksi muuttunutta äitiä pyörätuolilla kuljettavaan tyttäreen:
Ihmiset eivät tule/ ihasetelemaan pieniä sormia ja varpaita,/mutta katsovat kyllä,/onko näköinen. s.57
Kirja ei ole pateettinen, teksti nousee surun yläpuolelle ja välttää itsesäälin oivallusten ja hurtin huumorin keinoin. Kuten: omaishoitajat todennäköisesti elävät keskimääräistä kauemmin, koska heillä ei ole mahdollisuutta istua pitkään paikallaan. Istuminenhan lisää kuolemanvaaraa.
Tämä kirja on hyvin kaunis. Sen kieli on kaunista, ilmaisu terävää ja osuvaa. Sairauden etenemistä pystyy seuraamaan lähes kronologisesti ja samoin hoitajan tuntemuksia. Kevät tulee, mutta äiti ja tytär elävät kuunnellen kellon raksutusta, pakastimen hurinaa ja elämän kulumista päivä ja hetki kerrallan kohti sairaalavuodetta ja hautaa. Kirjan kauneutta lisäävät tekijän ottamat värilliset luontolähikuvat jokaisella aukeamalla. Ne sekä tukevat tekstin sisältöä että toimivat sen vastakohtana.
Kirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen on arvokas teko, sillä se tarjoaa lohtua ja tukea heille, jotka elävät samanlaisessa tilanteessa. Arki ja murhe on jalostettu taiteeksi, joka nostaa lukijan tunteet usein kyyneleiksi asti. Upea kirja jokaiselle lukijalle, erityisesti omaishoitajille.
Ensin lähtevät hiukset,/sitten koko elämä./Kaukaa kumpuaa mieleeni raamatunlause:/”Mutta edes hiuskarva päästänne/ei mene hukkaan.”/
Jumala kuitenkin sallii,/ enkä minä voi estää. s.39
Tarja Lindholm: Aamun sarastaessa. Sananjuuri 2020. 143 sivua. Teksti ja kuvat Tarja Lindholm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti