Linkola-Leikola-Metso: Sielunmessu

Pentti Linkola, Markus Leikola, Juha Metso (valokuvat)
Sielunmessu - luonnosta, ihmisestä, elämästä
Johnny Kniga 2019
144 sivua

Jollemme muuta maailmaa,

muuttaa maailma meitä

Illalla tuulee

toisesta suunnasta kuin aamulla,

kenties,

eikä sitä voi ennustaa tarkasti.

Siihen minä luotan:

luontoon, jota ei voi hallita.

Ehkä juuri ja juuri siihen

s.144

En olisi ehkä oma-aloitteisesti tarttunut tähän kirjaan, mutta onneksi löytyi suosittelija.

Olen suhtautunut ennakkoluuloisesti Pentti Linkolaan, hirvitellyt hänen jyrkkiä mielipiteitään niihin edes kunnolla paneutumatta. Markus Leikolaan olen tutustunut joitakin vuosia sitten mielnkiintoisten Leikola ja Lähde -radio-ohjelman kautta. Mieheni luki ahmien liki tuhatsivuisen Uuden maailman katu-kirjan, mutta useampi kuin yksi henkilö on nimennyt Leikolan besserwisseriksi. Se ei kerro mielestäni hyvää miehestä. Vai kertooko?

Linkolan ajattelu tulee kirjassa esiin hänen omien aiemmin julkaistujen kirjojensa kautta. (Isänmaan ja ihmisen puolesta mutta ei ketään vastaan 1960, Unelma paremmasta maailmasta 1971 ja Toisinajattelijan päiväkirja 1979). Tähän isokokoiseen kirjaan aiemmin julkaistut ajatukset on leikattu sivun mittaisiksi mielipiteiksi, jotka sellaisenaan antavat lukijalle oivalluksen. Tai sitten ei, jollei ajattelu resonoi lukijassa. Minussa yllättävän moni ajatus herätti ymmärryksen ja  vastakaikua. Esim.sivistyneen ihmisen suhteellisuudentajun vaikutus ääriolosuhteissa selviämiseen, kesämökkeilyn ja luonnon suhteesta.

Linkolan ajatukset ovat kirjassa proosamuotoisina, mutta Leikola on omien sanojensa mukaan punonut Juha Metson kuvat ja Linkolan tekstit yhteiseksi kudelmaksi poetiikan keinoin, koska runo on vapaa ja ajaton. (s.13) Tämän tekstin aloittanut runo päättää kirjan. Minun oli ensin vaikea ajatella Leikolaa runoilijana, mutta tämän kirjan luettuani ei enää olekaan! Henkilötietoja etsiessäni havaitsin hänen julkaisseen runoteoksen Naamakirja jo 2012. Tämän kirjan runot tuovat luonnon ja huolen sen säilymisestä selkeästi lukijan tietoisuuteen.

Juha Metson kuvia Pentti Linkolasta Leikola luonnehtii kirjassa eletyn elämän näkymiksi (s.7) ja osuu siinä mielestäni oikeaan. Luontokuvat käävistä , männyistä ja sudesta, karhusta eivät pelkästään täydennä vaan myös tuovat kirjaan uuden ulottuvuuden.

Onneksi luin kirjan ja kirjoitin edellä olevan tekstin ennen uutisointia Pentti Linkolan kuolemasta. Olen tyytyväinen, että ehdin muuttaa käsitykseni ennen kuin lehtiuutiset sen olisivat muuttaneet. Hieno kirja, suuri elämä! Lukekaa ja nähkää!