Kirjayhtymä 1984
Englanninkielinen alkuteos Meridian
Suom. Matti Kannosto
259 sivua
Kansi Hannu Väisänen
,
Hän kulutti lastensa vaatteiden silittämiseen kaiken sen tarmon, jolla hän olisi ehkä voinut avoimesti rakastaa heitä. Hänen lapsissaan ei näkynyt likapilkkuakaan minne ikinä he menivätkin. Jäykissä, miltei taipumattomissa asuissaan he olivat hänen raivonsa tärkin lujassa otteessa, ja heidän oli pysyteltävä etäisinä ja varottava hankkimasta itseensä niitä kosketuksen vetisiä ryppyjä, jotka olisvat tuottaneet hänelle tuskaa. s. 90
Jos jonkun (valkoisen tytön) onnistui maistella elämää edes sen verran että se oli häpeäksi hänen vanhemmilleen (tai hänen vanhempiensa ystäville, sille väelle joka täytti kirkot joka sunnuntai), kukaan mustan yhteisön jäsenistä ei saanut sitä tietää.
Mustat naiset sensijaan jäljittelivät joka ainoa Harriet Tubmania - karkasivat kotoaan jotta heistä olisi tullut jotakin ennenkuulumatonta. Jotakin kerrassaan uskomatonta. s.125
Meridian on mm. maapallon napojen välinen isoympyrän puolisko, puolipäivä, tilanne tai paikka, jolla on oma muista erottuva luonne s. 13
Meridian Hill on musta nainen, josta tämän kirjan myötä kasvaa vapaustaistelija, aktivisti. Hän ei ole halukas mihin tahansa päämääränsä vuoksi, ei tappamaan. Vähitellen hän kuitenkin kasvaa ja on valmis myös uhraamaan omaa elämäänsä mustien tasa-arvoisen kohtelun vuoksi Yhdysvalloissa ja maailmassa.
Meridian on kasvanut köyhissä oloissa ja joutuu innottomien seksikokeilujen vuoksi avioliittoon Eddien kanssa, koska odottaa tälle lasta. Lapsen synnyttyä avioliitto hajoaa, mies pitää laspen ja löytää uusia naisia. Meridian saa koulutuksen, löytää merkityksen elämälleen vapaustaistelusta ja Truman Heldin, miehen, jota rakastaa. Trumania rakastaa myös mustien vapautusliikkeeseen osallistuva valkoinen nainen, Lynne. Tämä nainen ja Truman muuttavat yhteen, Lynne joutuu oman valkoisen perheensä ja yhteisönsä hyljeksimäksi. He saavat lapsen, jota niinikään kiusataan aina ja lopulta vahingoitetaan niin, että tytär kuolee.
Truman ei koskaan pääse täysin eroon Meriadinista, vaikka Meridia viimein pääsee eroon hänestä.
Jo alusta asti lukijalle on selvää, että henkilöiden elämä ei pääty hyvin, heistä ei tule onnellisia. Ei ainakaan sanan tavanomaisessa merkityksessä. Kyseessä on aatteellinen romaani, jossa henkilöt palvelevat itseään suurempaa päämäärää, mutta ovat siitä huolimatta ja samaan aikaan omien tunteidensa ja kohtalonsa koeteltavina. Tämä yhdistelmä on kiehtonut minua ja vuonna 1944 syntynyt Alice Walker on punonut kehityskertomuksen helposti luettavaan ja koukuttavaankin muotoon. Olen lukenut häneltä myös toisen suomennetun kirjan Häivähdys purppuraa (The Color Purple), joka palkittiin Pulitzer palkinnolla.. Siitäkin pidin. Tuotantoa ei näiden kirjojen jälkeen ole suomennettu. Mielestäni tämä kirja ei yltänyt samalle tasolle kuin tuo palkittu. Lieneekö aika tehnyt tehtävänsä, sillä klassikoksi tästä kirjasta ei ole. Ihan kelpo lukuelämys silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti