Paul Giordano: Tasmania

 

Ja silti ilmastonmuutoksen vaikutukset olivat silmiinpistävimpiä merissä. Alaskanlahden vedet olivat lämmenneet niin paljon, että myrkyllisten levien kukinta oli poikkeuksellisen runsasta.

Luonto ja sen monimuotoisuuden katoaminen kirjassa voimakkaasti läsnä. Kirjassa kerrotaan lähestyvän katastrofin aavistelusta ja merkeistä, jotka siitä kertovat. Kirjassa ei nimeä selitetä, mutta wikipedia paljastaa Tasmanian Australian osavaltioksi, sen eteläpuolella olevaksi sydämenmuotoiseksi saareksi, jossa luonto kukoistaa. Tapahtumat sijoittuvat nykyisyyteen, mutta päähenkilö, neljissäkymmenissä oleva kirjailija-tutkija Paolo palaa työnsä kautta myös menneisyyteen, atomipommin kehittämiseen ja sen vaikutuksiin Nagasakissa. Paolo elää  henkilökohtaista kriisiä avioliitossaan häntä vanhemman Lorenzan kanssa. Ilmastonmuutos ja oman elämän hallitsemattomuus kulkevat rinnakkain. Samaan aikaan Paolo tapaa vanhoja ystäviään, joiden ongelmissa yrittää auttaa. Pariisissa asuvalla Giuliolla on ongelmia avioeron jälkeen lapsen huoltajuudesta. Katollinen pappi Karol tunnustaa rakastuneensa nuoreen tyttöön.

Saarnassaan Karol puhui hieman arvoituksellisesti valinnoista ja tilaisuuksista, joita epäjatkuvuus toi aina mukanaan. Sillä mitä muutakaan Kristuksen ylösnousemus oli, jollei ihmiskunnan historian syvin epäjatkumo? Tuntui kuin hän olisi puhunut suoraan minulle, mutta sehän juuri on saarnojen juju, ajattelin, tai oikeastaan uskonnon yleisesti:synnyttää vaikutelma, että kyse on aina sinusta.

Paolo tutustuu myös uusiin ihmisiin, joilla on merkitystä sekä työlle että henkilökohtaiselle elämälle.  Professori Novelli on menestyvä tiedemies, joka tutkii pilvien muotoja. Hänen turhamaisuutensa ja itsetietoisuutensa syö tieteellisen työn merkitsevyyttä ja opetustyön mahdollisuuksia. Se asettaa myös Paolon valitsemaan, tukeako miestä vai ei.

En tiedä, oletteko Te lukenut yhden Esquiren artikkelin, Novelli jatkoi, tutkimuksen ilmastoasiantuntijoiden psyykkisestä hyvinvoinnista. Sellaisten kuin meilkäläisten. Käytännössä se ilmenee, että tiedemiesten joukossa me kuuluumme masennukselle ja lukuisille muille mielialahäiriöille altteimpaan kategoriaan.

Nyt, luettuani koko kirjan mietin, että Paolon elämäntapa  oli ristiriidassa ympäristöhuolien pohdinnnan kanssa. Hän lentää jatkuvasti eri puolille maapalloa: Karibian luxushotelliin lomalle, Japaniin työasioissa ja Euroopan sisäisiä lentoja ystävien tapaamisen ja työn merkeissä. Lukiessani en edes huomannut ristiriitaa, enkä myöskään hämmästellyt tutkija-kirjailijan rahojen riittävyyttä. Giordano kuljettaa henkilöitään niin luontevasti paikasta ja tilaisuudesta toiseen, ettei moiseen pohdintaan jäänyt tilaisuutta. Matkalla oleminen tuntuu olevan elämäntapa myös  ulkomaantoimittaja Curzialle, josta Paolo etsii elämälleen uutta suuntaa.

Palatessani noin tuntia myöhemmin Giulion asunnolle tunsin epämääräistä syyllisyyttä. Ehkä tunsin olevani syyllinen sen ylemmän olennon edessä, joka kehottaa meitä tarttumaan hetkeen, sillä olin aivan erityisen taitava heittämään tilaisuuteni hukkaan.

Hän kiusasi minua ilmaisulla "ottaa aikaa itselleen", jota olin kerran käyttänyt: haluan ottaa aikaa itselleni, olin sanonut. Lähes joka ilta Curzia kysäisi minulta, mitä poikkeuksellista olin tehnyt päivän mittaan ajalla. jonka olin itselleni ottanut. Silloin minun oli lähes joka kerta pakko tunnustaa, etten ollut saanut aikaiseksi mitään.

Kirjassa on kyse on mullistuksesta, jota emme toivo emmekä halua kokea.  Uskomattoman määrän henkilöitä ja tapahtumia Giordano kietoo kudelmaksi, joka ei jätä aukkopaikkoja. Lukemista ei haluaisi jättää hetkeksikään kesken- Ja onhan kirjalla - totta totisesti- sanottavaa!  Omalla kohdallani myös Giordanon kaksi edellistä suomeksi käännettyä teosta Jopa taivas on meidän ja  Alkulukujen yksinäisyys ovat olleet lukuelämyksiä. Seuraavaa suomennosta odottelessa...

Meillä kaikilla on gradualistinen mieli: jos asiat ovat aina edenneet jollakin tietyllä tavalla, miksi niiden pitäisi muuttua juuri nyt? Ihmiskunta on asuttanut samaa planeettaa kahdensadantuhannen vuoden ajan, onko mahdollista, että kaiken täytyy luhistua juuri minun elämäni aikana?

Paul Giordano: Tasmania. - Aula & Co, 2023. - Italiankielinen alkuteos: Tasmania 2022. Suom. Laura Petäjä- Taavitsainen. - Kansi: Laura Noponen. - 298 sivua

Claire Keegan : Nämä pienet asiat

 

Jos elämässä haluaa menestyä, täytyy osata sulkea silmänsä tietyiltä asioilta, jotta pääsee eteenpäin.

Tästä on kysymys tässä kirjassa: kuinka pitkälle olemme valmiita toimimaan moraalisesti, jos oma etu on pantava vaakalaudalle. Bill Furlong on menestynyt - ainakin jos ottaa huomioon hänen lähtökohtansa palvelijattaren aviottomana lapsena, josta rikkaampi protestanttinen leskirouva Wilson on äidin kuoltua huolehtinut. Hän on  hiili- ja puutavarakauppias ja kotona on Eileen-vaimo ja viisi tytärtä. 

Kiireet puskevat päälle niin töissä kuin kotona. Eletään joulunalusaikaa katollisessa kylässä Irlannissa1980-luvun puolivälissä:  On tehtävä paljon, mutta toimeen tullaan ja perinteiset jouluvalmistelut ovat kotona meneillään: hedelmäkakkua ja kirjeitä joulupukille.

Aina sama juttu, Furlong ajatteli; he jatkoivat töitään tauotta, yhden valmistuttua tartuttiin toiseen. Millaistahan elämä olisi jos heillä olisi hetki aikaa hengähtää ja miettiä asioita? Olisiko heidän elämänsä erilaista vai samanlaista - vai menettäisivätkö he elämänhallintansa?

 Työssään Furlong tekee viimeisiä käyntejä asiakkaiden luona, saa lahjoja kiitollisilta asiakkailta ja tarjoutuu odottamaan maksua heiltä, jotka eivät heti pysty maksamaan.

Ihmiset osasivat olla hyviä, Furlong ajatteli ajaessaan takaisin kaupunkiin. Piti vain oppia miten tasapainotella antamisen ja ottamisen kanssa niin että tuli toimeen yhtä lailla muiden kuin omiensa kanssa. Mutta heti ajateltuaan niin hän tiesi olevansa etuoikeutettu ja mietti, miksei ollut antanut makeisia ja muita saamiaan lahjoja niille joiden asiat eivät olleet yhtä hyvin. Joulu sai aina ihmisistä esiin parhaat ja pahimmat puolet.

Tuo tämän kirjoituksen alussa lainattu "menestysresepti" on Eileenin lausuma ja liittyy Furlongin  luostarin hiilivarastossa tapaamaan tyttöön, jota mies ei saa mielestään. Luostarin nunnien kanssa on oltava väleissä - sen tietävät kaikki kyläläiset, mutta tytöllä on ilmiselvästi hätä  eikä hän voi hyvin.  Furlong ei pysty sulkemaan silmiään.

Vähin erin hän sai tunteensa kuriin ja päätteli, ettei mikään toistunut samana; jokaiselle annettiin päivät ja tilaisuudet, jotka eivät toistuisi. Ja eikö ollutkin suloista olla juuri siellä, missä oli ja saada muistella menneitä, vaikka se mieltä liikuttikin. Sen sijaan, että olisi aina ajatellut vain tulevia, samanlaisina toistuvia päiviä ja vaikeuksia, joita ei ehkä koskaan tulisikaan.

Olen tavattoman kiitollinen tästä Lumiomena-blogista saadusta kirjavihjeestä. Se kosketti tunteita ja siitä tuli minulle lukuelämys, joka palautti taas luottamuksen kirjojen uudistavaan ja puhdistavaan voimaan. 

Claire Keegan : Nämä pienet asiat. Tammi 2023. -Englanninkielinen alkuteos Small Things Like These. Suom. Kristiina Rikman. (Tammen keltainen kirjasto: 544), Kannen kuva Robert Gibbins: Dublin Under Snow,116 sivua

Katja Raunio: Viime ajat

Entä jos oletkin sairastanut jotain tautia, joka selittää, miksi elämäsi on mennyt kuten sinä ja myös muut oletitte sen menevän? Et ole varma , olisiko se lohdullista vai ei. Ehkä sinut ja elämäsi voisi hoitaa kuntoon. Toisaalta silloin kaikki olisi valunut hukkaan.Olisit voinut jo kymmenen vuotta sitten napata jonkin pillerin ja elää aivan toisenlaisen elämän.

Näissä mietteissä kipuilee Katja Raunion kirjan päähenkilö romaanissa Viime ajat. Hän on yrittänyt laittaa elämäänsä kuntoon, keskeyttänyt opintonsa maksaakseen velkojaan ja mennyt työhön museoon lippukassalle. Hän asuu kimppakämpässä toisten samanlaisessa elämäntilanteessa tarpovien kanssa. Riitaa tulee jääkaappiin hankituista eväistä ja kateutta toisen hankkimasta työpaikasta eivätkä seinät takaa yksityisyyttä.

Seinän läpi kuulet taidekämppiksen ja toisen matalamman äänen. Huohotus yltyy, siihen sekoittuu heikkoja vingahteluja. Riisut ulkovaatteesi ja käyt sängylle makaamaan. Laitat tyynyn pääsi päälle, jotta se vaimentaisi ääniä edes vähän.

Puhuteltua Sinää seuraa "vainooja" ja nuori mies, joka tarjoaa takkiaan suojaksi sateelta ja unohtaa sen. Enemmän häiritsee kuitenkin museon intendentti, vastenmieliseksi kuvattu mies, joka vonkaa humaltuneena seuraa ja vaikuttaa myös Sinän itsetuntoon ja  asemaan työyhteisössä.

Sinä pyörität mielessäsi katkerana kaikkien katseita, pieniä huomautuksia, joilla asia on jo yritetty kertoa sinulle. Ja sitten sinä seisahdut ja aivan uusi ajatus seisahtuu mieleesi: Ehkä se on totta, mutta sinä et saisi koskaan varmuutta. Sinä tekisit tuota työtä päivästä toiseen, tietämättä, olitko saanut paikan vain sen ansiosta, että sinulla on pillu ja rinnat ja pitkät hiukset. 

Sinä on jumittunut elämässään eikä onnistu luomaan edes uusia ihmissuhteita. Hän pärjää ihmisten kanssa niin kauan kuin on myötäsukainen, mutta miellyttämishalun raja tulee varsin pian vastaan. Viimein sinä oivaltaa jotakin itsestään ja omasta käyttäytymisestään niin työssä kuin ihmissuhteissa.

Sinullekin alkaa valjeta, että tässä suhteessa, tässäkin suhteessa, sinä olet ainainen asiakaspalvelija. Sinä odotat häntä tiskisi takana, olet käytettävissä, valmiina täyttämään toiveita, valmiina mukautumaan, aina ystävällisenä, aina niin helvetin ystävällisenä.

Katja Rauniolla on hengästyttävän reipas ja ronski tyyli kirjoittaa. Lukijakin hengästyy pitkiä kappaleita läpikahlatessaan. Mustavalkoiset valokuvat raunioituvista rakennuksista katkaisevat vuolaan tekstivirran, mutta minulle ei täysin auennut niiden merkitys. Ehkä ne korostivat ankeaa ympäristöä ja elämää.  Parhaimmillaan, suorastaan herkullista teksti on, kun kirjailija ottaa Grimmin sadut vauhdittajakseen ja kuvaa niiden kautta työyhteisöä ja arkea. Myös Sinä-kertoja on oivaltava ratkaisu.

Tervehdin tätä kirjaa ilolla ja hakeudun vastakin Raunion kirjojen pariin. Pari teosta on jo saatavilla, sillä esikoinen Käy kaikki toteen ilmestyi ja palkittiin jo 2015.Toinen, Sinun päiväs koittaa ilmestyi2020. Ei ole suotta niitä kehuttu, luulen. Kirjailijan nimi on syytä pitää mielessä

Katja Raunio: Viime ajat. - Teos, 2023. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti, Kirjassa 7 mustavalkoista valokuvaa Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista,118 sivua.