tiistai 12. joulukuuta 2017

McEwan, Ian Vieraan turva

Kirja alkaa joksenkin tavanomaisissa merkeissä. Mary ja Collin, rakastavaiset, jotka ovat tunteneet toisensa jo kauan, ovat lomamatkalla Venetsiassa. He elävät turistin elämää, tutkivat kirkkoja ja museoita, syövät hyvin, rakastelevat, juovat viiniä paljon, väistelevät hotellin siivoojaa, kulkevat aurinkoisen kaupungin katuja eksyen aina välillä. Suurin ongelma tuntuu olevan illallispaikan löytäminen.
 Marylla on lapsia edellisestä avioliitosta eikä hän aio mennä enää naimisiin, vaikka rakastaakin Collinia. Rakastavaisten pienet pulmat, toisen ärsyttävät piirteet unohtuvat ja ratkeavat usein rakastellessa.
Tämä kaikki heillä on, kunnes yksi ilta muuttaa kaiken. Tuona iltana he lähtevät etsimään ruokailupaikkaa liian myöhään ja eksyvät. Jostain ilmestyy mies, Robert, joka sanoo tietävänsä aukiolevan ravintolan. Hän johtaa parin baariin, tarjoaa viiniä ja hieman leipää. Robert kertoo lapsuudestaan karmivan tarinan, eikä turistimatka jatku entisellään tämän jälkeen. Se saa yhä karmivampia, pelottavia ja väkivaltaisia käänteitä.
Mitä minä sain kirjasta koukuttavan lukukokemuksen lisäksi? Ehkä en paljonkaan. Ehken ymmärtänyt olennaista, mutta kyllä tämäkin riitti. Kesken en olisi voinut jättää tätä pientä romaania.

Ian McEwan
Vieraan turva
Kirjayhtymä 1983
Suom. Marianne Alopaeus
Englanninkielinen alkuteos: The Comfort of Strangers
1981
123 sivua

maanantai 11. joulukuuta 2017

Auster Paul Leviatan

Koska kirja on minulle esineenäkin tärkeä ja luen paperikirjoja aina kun voin, täytyy kirjan olla todella hyvä, jos likaista kirjaa luen. Nyt oli niin hyvä kirja. Olen näet ottanut pitkälle lomareissulle mukaan eri kirjastojen poistomyynnistä ostamiani kirjoja, jotta voisin ne jättää matkalle. Enpä tullut ajatelleeksi, että kirjan huono kunto on perusteltu syy kokoelmasta poistoon. Ei ollut siis kovin miellyttävää kahlata tämän kirjan ensi sivuja, mutta pakko oli jatkaa, kun kirja vei mukanaan. Onhan kirjailija kautta tuotantonsa tehnyt laadukasta tekstiä, eikä tämäkään kirja pettänyt.
Kirjailijat Peter Aaron ja Benjamin Sachs ystävystyvät ja vieraantuvat välillä, mutta silti ystävyys säilyy, kunnes toinen kuolee. Ystävyys kestää jopa Peterin rakkaus- ja seksisuhteen Benjaminin Fanny-vaimoon. Kestävästä ystävyydestä ja tuesta huolimatta Benjamin ajautuu tuhoon ja Peter on ikäänkuin kertomassa hänen tarinaansa. Benjamin on elämänsä ratkaisuissa tinkimätön: hän menee vankilaan ennemmin kuin Vietnamiin sotimaan.
Sachsia kutkutti tämä tieto: että amerikkalaisen naisen kaksi puolta, vamppi ja hömppä, himokas sukupuolihurjastelija ja homssuinen kotirouva, olivat lähtöisin samasta paikasta, samalta pölyiseltä kadulta keskeltä Amerikkaa. Sachsia ihastuttivat tällaiset kohtalon oikut, historian rajattomat hassuudet ja ristiriitaisuudet, tapa jolla tosiseikat jatkuvasti heittivät kärrynpyörää. s. 31

Kirjassa on monia mielenkiintoisia henkilöitä, jotka liikkuvat taiteilijapiireissä ja etsivät jotain, josta eivät tiedä mitään etukäteen. Yksi keskeisistä on Maria, joka valitsee päivälleen värin, jota noudattaa niin vaatteissaan kuin syömisissään. Hän lähtee seuraamaan satunnaisia kaupungin kulkijoita ja kuvittelee heille elämän päivän tapahtumien ja poikkeamisten perusteella.

Yllättävästi ystävyyteen ja rakkauteen sekoittuu väkivaltaa, jota ystävykset kavahtavat, mutta kuitenkin siitä tulee keskeinen osa Benjaminin myöhempiä vaiheita. Benjamin ei halua vain kirjoittaa ja puhua, hän haluaa toimia niiden asioiden puolesta, jotka edustavat hänen arvojaan. Sitä ennen tapahtuu kuitenkin paljon uskomattomia asioita, joista kertoessaan ei kirjailija hukkaa juonensäikeistä yhtäkään.

Kirja on kertomus hyvän ja moraalisen ihmisen luisumisesta yhä syvemmälle erillisyyteen, näkemään vain yhden asian ja tehtävän. Vaikka tapahtumat sijoittuvat Vietnamin sodan aikoihin 1960-luvulle, jolloin lankapuhelin aiheutti väärinkäsityksiä, jotka saattoivat vaikuttaa kohtaloihin, voisi tätä lukea myös esimerkkinä ajautumisesta ääriliikkeisiin. Minä luin tätä kuitenkin ihmisen tarinana, kehityskertomuksena, joka kulkee vastakkaiseen suuntaan.
Auster, Paul
Leviatan
suom. Jukka Jääskeläinen
Tammi 1994
Englanninkielinen alkuteos Leviathan 1992