Westö Kjell: Tritonus

Brander oli myös kertonut että hänen päässään oli alkanut soida tuntematon melodia kunhän oli nähnyt kärventyneen pääoven siellä Tekkilässä, ja että erään Mahlerin sinfonian tritonusteema, jossa oli C:tä ja Fisiä, tuli hänen mieleensä kun hän näki ne kuolleet mustavalkoiset linnut Husunlahdessa. s.122

Reidar Lindell, psykologi ja koulukuraattori pienessä saaristolaiskunnassa saa naapurikseen kuuluisan kapellimestarin Thomas Branderin, joka rakennuttaa möhkälemäistä ja loisteliasta huvilaa Casa Tritonusta turvapaikakseen maailman myrskyiltä ja pettymyksiltä ja soittelee klarinettiaan. Branderin maine on hiipumassa, vaikka hän tekeekin yhä joitakin työmatkoja ulkomaille. Arvostelut ovat nuivia tai tylyjä.

Minulla oli onnea kun valitsin viulun, Gentz sanoi. Siinä on hurja kilpailu, mutta sitä voi soittaa korkeammalla tasolla pitkään. Teille puhaltajille tulee ikä vastaan nopeammin.

Ei vielä, Brander protestoi. Olen viisikymmentäkahdeksan. Minä hölkkään, ja keuhkoni ja huuleni ovat täysin kunnossa.. s. 147

 Viimeisin rakastettu, viulisti Krista on löytänyt Tero Kallasmaan, nuoremman ja valovoimaisemman kapellimestarin vanhenevan Branderin tilalle. Vaimot ovat menneisyytta ja yhteys ainoaan poikaan, Vincentiin katkeilee.

Uran ja ihmissuhteiden takkuilun lisäksi Branderin elämään tunkee muitakin vastoinkäymisiä: läheltäpiti-tilanne terrori-iskussa, metoo-syytöksiä. Pandemia on tosiasia, mutta saaristolaiskylä ei muodostu sellaiseksi turvapaikaksi kuin Brander kuvitteli. Kyläyhteisöön sopeutuminen kangertelee. Uuden huvilan seinät sotketaan eikä kuuluisuus voi sulautua joukoon. 

 Maahanmuutto on yksi kirjan teemoista, ja välillä turvapaikanhakijoista puhutaan nuoren radikaalin, Jonten käyttämällä termillä matu-maahantunkeutujat. Kertoja asettuu valinoissaan köyhempien puolelle, muttei osoittele mitään tai ketään.

 Kaikkialla ihmiset raatoivat päivät pitkät ikkunattomissa halleissa tai romahtamaisillaan olevissa röttelöissä, jotta rikkaammat ihmiset voisivat ostaa t-paitoja viidellä eurolla tai pakastettua kalagratiinia kolmella eurolla kahdellakymmenelläviidellä sentillä tai myrkkymaalattuja muoviputkia kympillä. Ja monissa paikoissa tyäntekijöiden päiväpalkka ei olisi riittänyt edes kahvikupilliseen Siirin krouvissa. s.112

Maahanmuuttajien asemaa saaristolaiskylässä kirjailija käsittelee yhden turvapaikan hakijan, lääketieteen opiskelijan kautta. Opinnoilla ei ole uudessa maassa merkitystä eivätkä vanhan kotimaan tavat tai uskonto auta elämässä eteenpäin - tarvitaan toinen ihminen.

Sitä on vaikea selittää, mutta se on jokin täällä teillä. En sano että olisin menettänyt uskoni. Mutta tuntuu kuin rukouksillani ei olisi mitään vaikutusta täällä. s.424

Lindellillä on omat ongelmansa. Toisin kuin Brander, joka on hylännyt kaksi vaimoa ja muutamia muita naisia, Reidar Lindell on elänyt pitkän avioliiton Madeleinen, Madden kanssa aina vaimon lyhyeen sairastamiseen ja kuolemaan asti. Lindell ei ole päässyt asiasta yli, vaikka yrittääkin seksisuhteita niin Jonten äidin Bigin, nuoruudenystävänsä, kuin paikallisen rockyhtyeen Rainbow'n laulajan ja kunnan ympäristösihteerin Anetten kanssa . Lindell on kuitenkin yksi kyläläisistä ja vieläpä kovin halukas auttamaan muita - toisin kuin maailmanmies Brander. Lindell yrittää kuitenkin auttaa naapuria sopeutumaan ja  osallistumaan kylän elämään. Lindell kietoo Branderin avustamaan myös ääriliikkeistä innostuneen Jonten - Jonas Albelinin ohjauksesta musiikin avulla.

Hän tunsi taas samaa huolta, joka jäyti häntä aina kun hän uskalsi puhua Branderille avoimesti, huolta siitä että hän oli ylittänyt toimivaltansa ja sanaonut jotain tungettelevaa ja hölmöä. Mutta Brander ei näyttänyt kiusaantuneelta, vaan hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän sanoi:

Muistan että puhuimme, että meidän pitäisi tutkiskella tritonusta yhdessä. Mutta nyt on kesä, ehkä otamme jonkin valoisamman intervallin. s.300

Pääosassa on musiikki ja veikkaan, että musiikista minua enemmän tietävät saavat teoksesta vielä enemmän irti. Kummallista kuitenkin on, että sivistymättömyyteni tällä alueella ei häirinnyt lukukokemusta. Yritin löytää selitystä kielestä, mutten mitään erityistä löytänyt. Maisemakuvaukset olivat upeita, mutta mitään kikkailua tai maalailua ihmisten käyttäytymisen tai tuntemusten kuvauksessa en havainnut. Selkeää ja kirkasta proosatekstiä ei tarvitse höystää ylimääräisillä koukeroilla. Tämä oli kauttaaltaan upea kirja, Finlandia-tasoa, ainakin. Lukemisen jälkeen oli hyvä ja puhdas olo, kuten hienon taide-elämyksen jäljiltä aina.

Miksi jotkut ihmiset ymmärtävät vaistomaisesti kauneutta ja vivahteita, kun taas toiset yrityksistään huolimatta eivät? Brander tiesi ettei kyse ollut hyvyydestä tai pahuudesta. Hänelle uuden ajan tapa reagoida uutisiin muusikoiden , kirjailijoiden ja näyttelijöiden pahoista teoista oli vieras: ajan ratkaisu oli julistaa pannaan heidät radiossa, Spotifyssa ja iTunesissa, poistaa heidän kirjansa kirjastoista, olla enää antamatta heille elokuvarooleja tai tehtäviä teatterissa. Älkää näyttäkö meille pimeyttä, me haluamme nauttia hyvien ihmisten luomasta taiteesta. Mutta kenellä oli mandaatti määritellä hyvyys, ja kuka sen mandaatin oli antanut? ss.305-306

Ehkä itse nostaisin kirjan pääteemaksi kuitenkin nöyrtymisen, jonka Lindell on kompromissihaluisena wannabe rock-kitaristina kokenut jo ennen vaimonsa kuolemaa. Brander ymmärtää nöyrtyä vasta sitten, kun häntä nöyryytetään elämän kaikilla osa-alueilla ja kun poikakin tyrmää isänsä edustamat arvot. Kyse on myös valinnoista oikean ja väärän, hyvän ja pahan välillä - ja noiden käsitteiden määritelyn vaikeudesta.

Hän ajatteli ohuita rajoja jotka kulkivat läpi elämän ja erottivat hyvän pahasta, hän ajatteli rajaa himon ja tarpeen välillä, nautinnon ja tuskan, sen mikä ravitsee meitä ja saa meidät kasvamaan, ja sen mikä kutistaa ja tuhoaa meidät. s. 393

Kjell Westö: Tritonus. Käsikirjoituksesta suomentanut Laura Beck. Otava 2020. 445 sivua

Auster Paul Leviatan

Koska kirja on minulle esineenäkin tärkeä ja luen paperikirjoja aina kun voin, täytyy kirjan olla todella hyvä, jos likaista kirjaa luen. Nyt oli niin hyvä kirja. Olen näet ottanut pitkälle lomareissulle mukaan eri kirjastojen poistomyynnistä ostamiani kirjoja, jotta voisin ne jättää matkalle. Enpä tullut ajatelleeksi, että kirjan huono kunto on perusteltu syy kokoelmasta poistoon. Ei ollut siis kovin miellyttävää kahlata tämän kirjan ensi sivuja, mutta pakko oli jatkaa, kun kirja vei mukanaan. Onhan kirjailija kautta tuotantonsa tehnyt laadukasta tekstiä, eikä tämäkään kirja pettänyt.
Kirjailijat Peter Aaron ja Benjamin Sachs ystävystyvät ja vieraantuvat välillä, mutta silti ystävyys säilyy, kunnes toinen kuolee. Ystävyys kestää jopa Peterin rakkaus- ja seksisuhteen Benjaminin Fanny-vaimoon. Kestävästä ystävyydestä ja tuesta huolimatta Benjamin ajautuu tuhoon ja Peter on ikäänkuin kertomassa hänen tarinaansa. Benjamin on elämänsä ratkaisuissa tinkimätön: hän menee vankilaan ennemmin kuin Vietnamiin sotimaan.
Sachsia kutkutti tämä tieto: että amerikkalaisen naisen kaksi puolta, vamppi ja hömppä, himokas sukupuolihurjastelija ja homssuinen kotirouva, olivat lähtöisin samasta paikasta, samalta pölyiseltä kadulta keskeltä Amerikkaa. Sachsia ihastuttivat tällaiset kohtalon oikut, historian rajattomat hassuudet ja ristiriitaisuudet, tapa jolla tosiseikat jatkuvasti heittivät kärrynpyörää. s. 31

Kirjassa on monia mielenkiintoisia henkilöitä, jotka liikkuvat taiteilijapiireissä ja etsivät jotain, josta eivät tiedä mitään etukäteen. Yksi keskeisistä on Maria, joka valitsee päivälleen värin, jota noudattaa niin vaatteissaan kuin syömisissään. Hän lähtee seuraamaan satunnaisia kaupungin kulkijoita ja kuvittelee heille elämän päivän tapahtumien ja poikkeamisten perusteella.

Yllättävästi ystävyyteen ja rakkauteen sekoittuu väkivaltaa, jota ystävykset kavahtavat, mutta kuitenkin siitä tulee keskeinen osa Benjaminin myöhempiä vaiheita. Benjamin ei halua vain kirjoittaa ja puhua, hän haluaa toimia niiden asioiden puolesta, jotka edustavat hänen arvojaan. Sitä ennen tapahtuu kuitenkin paljon uskomattomia asioita, joista kertoessaan ei kirjailija hukkaa juonensäikeistä yhtäkään.

Kirja on kertomus hyvän ja moraalisen ihmisen luisumisesta yhä syvemmälle erillisyyteen, näkemään vain yhden asian ja tehtävän. Vaikka tapahtumat sijoittuvat Vietnamin sodan aikoihin 1960-luvulle, jolloin lankapuhelin aiheutti väärinkäsityksiä, jotka saattoivat vaikuttaa kohtaloihin, voisi tätä lukea myös esimerkkinä ajautumisesta ääriliikkeisiin. Minä luin tätä kuitenkin ihmisen tarinana, kehityskertomuksena, joka kulkee vastakkaiseen suuntaan.
Auster, Paul
Leviatan
suom. Jukka Jääskeläinen
Tammi 1994
Englanninkielinen alkuteos Leviathan 1992