maanantai 21. joulukuuta 2020

Wyld Edvie: Me olemme susia

 


"Halusin suden", hän sanoo. "Susi on voimaeläimeni, mutta tatuoija sai sen näyttämään jackrusselinterrieriltä, ja nyt se on enemmän koira." s. 92

Ylläoleva Vincentin repliikki kuvaa mielestäni kirjan perusviestiä. Kirjan miehet vaikuttavat kautta linjan lempeiltä ja uskollisilta koirilta, mutta paljastuvat jossain vaiheessa petoeläimiksi. Ensimmäisen tavaratalossa sattuneen kohtaamisen jälkeen Viviane menee Vincentin kanssa baariin ja suhde alkaa kitkaiseti "ei haittaa vaikket suudellut"-ilmein.

Sosiaalisten vaikeuksin keskellä oli helpompi suunnistaa, jos hiljaiset hetket selittyivät täydellä suulla ja saattoi kehua neutraaleja asioita, kuten keksejä. s.170

Ruth Hamilton on avioitunut leskeksi jääneen Peterin kanssa ja saanut kaupanpäällisiksi kaksi kouluikäistä poikaa Christopherin ja Matiaksen. Skottilaisella, jylhällä maaseudulla elävä kylä ja kirkon vahva ote siitä vaatii sopeutumista. Ruthilla on talousapua: Betty ja tämän mielenterveydeltään järkkynyt, hyväksikäytetty sisko, mutta miehen jatkuvat matkat Edinburghiin tekevät hänet silti yksinäiseksi ja haavoittuvaksi sopeutumisyrityksissään.

"Luominen on naisten työtä", Sarah sanoo ja siirtää käden vatsalleen. " Näet, mitä he tunsivat ommellessaa, kuulet, mitä he puhuivat toisilleen ja kankaalle." s. 321

Sarah elää 1700-luvulla ja joutuu pakenemaan noidaksi syytettynä metsään. Hän ei kerro vaiheistaan itse, kuten muut kirjan naiset, vaan Sarahin matkaa tarkkailee Joseph ja kerronta heijastelee nuoren miehen mielen vaihteluita.

Näiden kolmen eri aikoina elävien naisten tarinaa brittiläis-astralialainen kirjailija vie vuorotellen eteenpäin. Taidolla hän sen tekee ja pitää lukijankin mukanaan, vaikka tämä lukija piti pitkiä lukutaukoja kirjan kanssa. Luin muita kirjoja välillä, koska niillä oli kiire. Käytän kirjaston kirjoja ja kiirehdin muiden varaamat kirjat palauttamaan nopeammin. Tätä kirjaa lukutaukojen pitäminen haittasi, koska tapahtumat kulkivat eri aikoina ja eri henkilöt olivat jaksoissa kokijoina. Kirjailijan taidosta kertonee se, että kuitenkin pysyin loppuun asti mukana.

Helsingin Sanomien kirja-arvionnin vaikutuksesta kertoo taas se, että kirja sai pienen paikkakunnan kirjastossa ensimmäiset varaukset vasta sitten, kun siitä oli lehdessä koko sivun arvio. Hyvä, että kirja esiin nostettiin, sillä on tämä kirja lukemisen arvoinen. Vaan lukekaa se yhtämittaa, eikä niin kuin minä, pätkittäin!

Evie Wyld : Me olemme susia. - Tammi 2020. - Keltainen kirjasto 510. - Alkuteos The Bass Rock 2020. - Suom. Aleksi Milonoff.  - 415 sivua.





perjantai 18. joulukuuta 2020

Kytömäki Anni: Margarita

 


Voin jäädä tänne ja antaa ihmisten maailman lipua alitseni. Jos joku katsookin latvaan, hän ei näe minua, vaan ainoastaan puun. Iso-Huhkaimen männyssä, pääkaupungin lehmuksessa, minne tahansa kiipeän, olen yhtä kudosta oksien kanssa.s.515

Tuossa lainauksessa on jo monta Margarita-kirjan teemaa: luonto , sen kunnioittaminen ja sen kanssa tasa-arvoisena eläminen. Yksinäisyyskin siitä heijastuu. Läshes 600-sivuisen kirjan sivuilla nämä aiheet tulevat kirkkaina ja kauniina lukijan ulottuville.

Kirjan juoni on monipolvinen ja tapahtumat uskomattomia. Kerronta sijoittuu sota-ajan vaiheisiin ja 1950-luvun alkuun. Päähenkilönä on Senni Sarakorpi, isänsä opettama hieroja. Hän on perinyt työn sodan aikan kuolleelta isältään Kankariston kylpylässä, jonne kesäasukkaat tuovat elämää ja toimeentulon. Isä on myös tarkkaan ohjeistanut asiakkaan kanssa puhumiset. Muuten Senni ei juuri seuraa kaipaa, paitsi silloin kun rakkaus viriää koko kehossa.  Juhannusyön herkän ja voimakkaan elämyksen jälkeen Sennissä kasvaa uusi elämä, joka vie häneltä kaikki voimat. Vaikka lainsäädäntö on juuri muuttunut, ei Senni saa raskaudenkeskeytystä. Juuri ja juuri hän selviää hengissä.

Kirjassa on melko lailla henkilöitä, joista kukaan ei jää merkityksettömäksi, vaikka alkuun ihmettelinkin sotakokemuksia. Kaikkien tapahtumien ja henkilöiden mukanaolo on perusteltua. Senni ei palaa raskautensa jälkeen entiseen työhönsä, koska kylpylä ajautuu konkurssiin. Hän kouluttautuu Helsingissä lääkintävoimistelijaksi ja vanhojen, tuttujen asiakkaiden tapaaminen uuden työn kautta paljastaa asioita, joista kenelläkään ei ollut aavistusta. Lääkintävoimistelijoille on tarvetta, sillä viruksen levittämä polio on rampauttanut lapsia ja aikuisia. Monet menehtyvätkin.

Vahvatunnelmainen teos tuo aiheensa lukijan saataville kauniisti, mutta vaoimakkaasti. Olen pitänyt Kytömäen tyylistä jo esikoisessa ja nyt lukuilo vain lisääntyi. Kirjailija on Finlandian ansainnut. Olen myös innostunut siitä, että hän toi esiin introverttien  arvon ja lmerkityksen. 

Vaikka kaikki näkevät, mitä on tapahtunut, jonkun täytyy sanoa se ääneen. Sanat järjestävät maailman. Kun onnettomuus käydään läpi, ihmiset eivät ala kiehuttaa sitä päässään. ss.330-331

Hyvin on tekijä sanansa järjestänyt!

Anni Kytömäki . Margarita. -Gummerus 2020. - 582 sivua

tiistai 15. joulukuuta 2020

Dolan Naoise: Jänniä aikoja


 


Kahvihuoneessa valitin kaikille muille, että lauantaityöt tuhosisvat sosiaalisen elämäni, mutta ei minulla sellaista ollut. Se ei haitannut. Tykkäsin sittä, että minulla oli tilaa ajatella. Sitäpaitsi ruuhkajunat auttoivat seurankipeyteen.Asettauduin jonkun miehen kainalokuoppaan, tunsin jonkun naisen käsilaukun niitin pureutuvan kylkeeni ja mietin: olen osa tätä kokonaisutta. s.109

Olen niin samaa mieltä Helsingin Sanomien arvostelijan   Noora Vaaralan kanssa irlantilasten naiskirjailijoiden tasokkuudesta viime aikoina. Sally Rooney kertoi Normaaleja ihmisiä kirjassaan rakkaustarinan ja kahden ihmisen kasvutarinan hyvin ja raadollisen koskettavasti. Samoin tekee Naoise Dolan tässä kirjassa Avan tarinalle, mutta niin täysin eri tavalla.

22-vuotias Ava opettaa Hongkongissa rikkaiden lapsia ääntämään englantia brittiläisittäin, vaikka hänen omat lähtökohtansa ovat Irlannissa eikä hänellä rahaa ole milloinkaan tarpeeksi. Hänen itsekritiikkinsä on kääntäen verrannollinen hänen itsetuntoonsa, jota ei ole oikeastaan lainkaan. Juuri se tekee kerronnasta niin hauskan ja purevan, vaikka asiat koskevat ja koskettavat lukijaakin.

 Ava hakeutuu varakkaampaan seuraan hälventääkseen omaa yhteiskuntaluokkaan liittyvää ahdistustaan.Tosiasiassa seksin harrastaminen rikkaiden kanssa vain vahvistaa hänen tietoisuuttaan sittä, että hän itse ei ole rikas, mutta hän jatkaa sitä silti. s.52

Hän tutustuu brittipankkiiri Julianiin ja pääsee jättämään surkean, muiden kanssa jakamansa airbnb-asunnon muutaessaan tämän luokse. Julianin kanssa Amy harrastaa miehen toiveiden mukaista seksiä ja esiintyy tämän tyttöystävänä, vaikka mies on alusta asti tehnyt selväksi, ettei suhde ole sellainen. Menevällä, työhönsä intohimoisesti suhtautuvalla miehellä ei ole siihen aikaa. 

Ava saa kuitenkin asua miehen asunnossa silloinkin, kun mies saa komennuksen Lontooseen. Jatkuva epävarmuus omista oikeuksista ja niiden hinnasta sekä rakkauden puute saa Avan pitämään yhteyttä Julianiin viestein (koska puhelut voivat keskeyttää työnteon) ja tämän Hongkongissa asuvaan isään Milesiin, jonka yhteiskunnallinen ajattelu poikkeaa pojan arvomaailmasta täysin. 

Jos nyt ihan järjellä ajateltiin, tiesin kyllä, että huomattavasti useammat ihmiset menettivät työpaikkansa sen takia, että Julianin työnantajan kaltaiset pankit pelasivat rulettia vastuuttomasti myönnetyillä lainoilla - mutta järkiajatteluni toimi kovin varovasti. täydellä höyryllä sellaisten ihmisten kohdalla, joista en pitänyt, ja heikommin sellaisten kohdalla, joista pidin. s.33

Vaikka Ava viihtyy yksin hulppeassa asunnossa, tuo elämään (ja kirjaan) uuden säväyksen Edithin, kauniin lakimiehen kohtaaminen. Edith on  rikas ja työssään menestyvä kuten Julianinkin, mutta suhtautuu toisin Avaan. Näiden kahden ihmissuhteen välillä Ava yrittää selvittää itselleen, mitä oikein haluaa ja mikä hän itse oikeasti on.

Dolanin kieli on reipasta ja iskevää. Irlannin arvostelijat ja brittilehdet ylistävät. Eikä suotta, sillä niin terävä on kirjailijan lause ja niin tarkkanäköinen hän on, että varuksetta voi kirjaa suositella nuorille ja vanhemmille lukijoille.



 Naoise Dolan: Jänniä aikoja. Otava 2020, Otavan kirjasto. Exciting Times 2020. Suomentanut Oona Nyström Kansi: Orionbooks / kuva: Gettty

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Nivukoski Paula: Nopeasti piirretyt pilvet

Ylin nappi oli jäänyt auki, rusetti solmimatta. Kalle kosketti Liisan kaulaa, avasi toisen napin. Kosketuksessa sekoittuvat tuttuus ja vieraus; yhtä aikaa he muistivat toistensa ihon niin kuin vihitty pari saattoi muistaa ja samalla opettelivat uudelleen sen kielen, joilla rakastavaiset puhuvat toisilleen hämärässä. s.116

Tämä kirja on rakkaustarinakin, mutta ne juonteet kulkevat  taustalla, enemmänkin kaipauksena. Liisa nai Kallen, rakastettunsa ja saa tämän kanssa kaksi lastakin. Sitten Kalle lähtee Amerikkaan, kuten monet muutkin miehet Pohjanmaalta 1900-luvun alussa. Liisa jää Isoonkyröön, sillä isän kuolinvuoteellaan esittämä toive velvoittaa: talosta on pidettävä huolta, pellot on kylvettävä, karja on hoidettava. Taloon jää myös Liisan äiti, jonka mielessä on huoli siitä, mitä muut kyläläiset ajattelevat. 

Liisa ei ole ainoa, jonka suuret toiveet avioliiton arki nujertaa. Serkkutyttö Elsa on ollut Liisalle esikuva ja hänen avioliittonsa Veikon kanssa on näyttäytynyt ensin unelmana.

Nyt vuosia myöhemmin salaisuudet olivat karpalonkirpeitä eivätkä pudonneet esiliinan taskusta, vaikka kuinka ravisti. Liisa ajatteli Veikkoa tarttumassa Elsaa käsivarresta, vetämässä turvaan. Rantahiekalla se oli katsonut Elsaa hellästi, että Liisankin sydän oli sulanut. Ei kai sellainen poika voinut kasvaa mieheksi, jonka käsissä oli vihaa. s.70

Liisan sisko Senni tekee toisenlaisen ratkaisun ja lähtee ompeluoppiin Fyrrykyröön. Hänestä kasvaa itse itsensä elättävä nainen, joka ei unelmoi rakkaudesta tai ainakaan perhe-elämästä. Niin tulee tarinasta vahvojen naisten tarina, kertomus pärjäämisestä silloin, kun siihen menee voimia ja mielenlujutta enemmän kuin uskoo itsellään olevan. Vaikka suru on kääntynyt välillä häpeäksi, selviävät kirjan naiset omissa elämänkohtaloissaan ja tehtävissään. 

Hartiat nytkähtivät hiljaa. Suru kulki hänessä. Peitti alleen häpeän ja kivun. Suru oli aina ollut vääränlaista, piiloteltua ja rangaistavaa.Saunan pimeässä se muuttui ikäväksi. Pieniksi varpaiksi, joita hän ei koskaan saanut pidellä. Nauruksi, joka oli vaiennut ennen puhkeamistaan. s.266

Ennen muuta viehätyin kirjan kielestä. Niin uskomattoman kauniisti taipuvat lauseet toinen toisensa perään. Sinne väliin kirjailija upottaa repliikkejä Etelä-Pohjanmaan murteella, mutta ei se häiritse murretta osaamatontakaan. Oikeastaan päinvastoin: änkyröömiset ja syrppäämiset yhdessä verhankuvien ja Fyrrykyröön kanssa istuvat lähes runollisen kerronnan väliin oivasti. Ne toimivat laastina todellisuuteen, jossa ei paljon ruusuilla tanssita.

Poimin minä kirjasta viisauksiakin. Kaunokirjallisuus tarjoaa elämänohjeita, joita tekee mieli kaapata aforismeiksi. Joskus ne toimivat myös yhteydestään irrallisina.
 
Sumuisena sunnuntaina tyttö kastettiin Lahja Anneliksi. Kylänraitilla Alma ei enää painanut päätään, kun joku käveli vastaan. Hän kantoi vilttiin kapaloitua lasta, hänellä oli tehtävänsä maailmassa, hän oli elossa eikä vain olemassa. s.88

Hieno esikoisteos kerrassaan. Kirja pohjautuu löyhästi kirjailijan isoäidin elämäntarinaan, mutta minulle, siitä lukiessani tietämättömälle, se toimi naisten vahvuuden kuvauksena. Vahvoja naisiahan Pohjanmaalla riittää.

- Puhukoot. Kallen seljän takana ja mun vattan eres. s.165


Paula Nivukoski : Nopeasti piirretyt pilvet. Otava 2019. 334 sivua.







perjantai 4. joulukuuta 2020

Haig Matt: Keskiyön kirjasto


En haluaisi lähteä heti kärkeen luokittelemaan kirjaa, mutta silti työnnän tämän kirjan lokeroon Aikuisten sadut. Nimi kiehtoi minua ja houkutti lukemaan. Ihan hirveästi en innostunut tai riemastunut lukemastani, mutta kepästi jaksoin loppuun asti. Välillä tuntui, että kirja on tarkoitettu minua nuoremmille.

Kolmekymppinen Nora Seed päättää kuolla, koska hän kokee epäonnistuneensa liian monella elämän osa-alueella. Hän on juuri saanut potkut työstään musiikkikaupassa. Hän on sanoutunut irti rockbändistä paniikkikohtausten vuoksi ja sen vuoksi bändissä soittanut Joe-veli on suuttunut ja ratkennut ryyppäämään. Nora ei ole lähtenyt ystävänsä kanssa Australiaan ja filosofian opiskelut hän on jättänyt kesken. Isä olisi halunnut hänestä kilpauimarin, mutta hän itse ei kaivannut menestystä. Poikaystävä Danilla on haave pubista maalla, mutta Nora epäröi, eikä ole varma rakkaudestaan. Hän unohtaa Joe-pojan pianotunnin ja pojan äiti haluaa lopettaa tunnit kokonaan. Kun kissa vielä kuolee auton alle, on Nora valmis jättämään tämän maailman täydellisesti epäonnistuneena ja vääriä valintoja tehneenä. Hän lähettää viestin ystävälleen Australiaan ja veljelleen, mutta kumpikaan ei vastaa. Nora kirjoittaa jäähyväisviestin.

Hän ei kuitenkaan kuole, vaan joutuu kirjastoon, jonka hyllyiltä hän voi valita kirjoja. Niiden avulla pääsee kokeilemaan toisenlaisia elämiä, joissa on tehnyt toisenlaisia valintoja kuin omassa juurielämässään. Kouluaikojen kirjastonhoitaja, rouva Elm auttaa valinnoissa. Hieman problemaattiseksi uusiin elämiin sopeutumisen tekee se, ettei Nora tiedä, mitä on niissä tapahtunut juuri ennen kuin hän niihin solahtaa. Hän tietää vain sen, mitä valintaansa hän katuu ja haluaa muuttaa toiseksi. Nora tavoittelee rakkautta, menestystä, merkityksellistä työtä, mutta aina tuntuu uusissakin elämissä olevan jotain puutteita tai paranneltavaa ja Nora palaa yhä uudelleen kirjastoon.

Loistava idea tuo elämien kokeilu, ja onneksi kirjailija ei toteuta sitä kaavamaisesti. Siitä huolimatta kerronta tuntui minusta ulkokohtaiselta ja Nora lähipiireineen haiskahti  paperille. Kirja on omistettu kaikille hoiva-alan ammattilaisille. ja sen mottona on lainaus Sylvia Plathilta:

En voi koskaan olla kaikki ne ihmiset, jotka halauaisin olla, enkä elää kaikkia niitä elämiä, joita haluaisin elää.En voi koskaan oppia kaikkia niitä taitoja, joita haluaisin oppia. Ja miksi haluan! Haluan tuntea elämässäni kaikki mahdolliset henkiset ja fyysiset kokemukset kaikkine sävyineen, vivahteineen ja muunnelmineen.

 

Matt Haig: Keskiyön kirjasto. Aula& Co 2020. The Midnight Library.2020. Suom. Sarianna Silvonen. Kansi: Perttu Lämsä. 328 sivua

torstai 3. joulukuuta 2020

Ichigo ichie : hetkessä elämisen taito japanilaisittain

 Luin sitten elämäntaito-oppaan, vaikka olen sellaisesta lukemistosta jo kuvitellut irti päässeeni. Japanilaisuudesta en ole näköjään vielä päässyt eroon ja sen myötä perustelen itselleni kiinnostustani, vaikka kirja onkin espanjasta käännetty. Samoilta tekijöiltä on ilmestynyt aiemmin suomeksi elämän tarkoitusta pohtiva Ikigai.

En oikeastaan pettynyt kirjaan ollenkaan, vaikka kirjaston elämäntaito-osasto vilisee samoja ohjeita hetkeen tarttumisesta ja Carpe diem hokee moni latinaa osaamatonkin. Tässä ohjeet olivat sopivasti tiivistettynä ja kehtasin viedä tämän jopa live-kirjapiiriin nk. tietokirjana.

Kirjan mukaan täydellistä hetkessä elämistä ja siitä nauttimista estää valppauden puute. Ajatukset harhailevat muualla ja niitä kahlitsee ehkä menneisyydestä kumpuava suru tai jopa viha, josta ei ole päästetty irti. Tulevaisuuteen liittyvät pelot estävät myös huomaamasta juuri nyt elettävän hetken ainutlaatuisuutta.

Hetkeen tarttuminen ja siitä iloitseminen vaatii tarkkaavaisuutta, viettipä hetkiään yksin tai muiden kanssa. Se vaatii keskittymistä muiden ihmisten kuuntelemiseen. Juhlatilanteissa,  joita kirja tuo monesti esiin, on jokainen ihminen huomioitava erikseen ja otettava mukaan keskusteluun omana itsenään. Yksinäiset hetket luonnossa tai musiikin äärellä tehostavat herkkyyttä havaita ja huomata. Myös muuten kirja kehoittaa tarkkaavaisuuteen, jolloin intuitio johtaa oikeaan suuntaan ratkaisuja tai valintoja tehtäessä.

Tämä oli vielä tuttua peruskauraa, kuten sekin, ettei koskaan ole liian myöhäistä. Siihen kirja antaa pari esimerkkiä, jotka ilahduttavat iäkkäämpää lukijaa. Japanissa on kuulemma tavallista, että eläkeläiset ryhtyvät työuransa jälkeen tekemään jotain ihan muuta kuin työkseen tekivät. Niinpä rautatieasemilla on oppaina ystävällisiä mummoja, jotka ovat innoissaan päästessään harjoittelemaan englannin puhetaitoa käytännössä. Vielä enemmän minua ilahdutti esimerkki yli 90-vuotiaasta miehestä, joka oli kirjoittanut esikoisteoksen. Aiemmin, vaimon eläessä, hänellä ei ollut aikaa riittävästi, vaikka hän parikymppisenä oli jonkun novellin väsännytkin. Tuosta kirjasta tuli bestseller ja mies ehti kirjoittaa vielä pari muutakin teosta ennen kuolemaansa yli satavuotiaana.

Siinäpä kiteytys ja parhaat oivallukset tästä kirjasta. En kadu sen parissa viettämääni aikaa.

Ichigo ichie : hetkessä elämisen taito japanilaisittain