Luin sitten elämäntaito-oppaan, vaikka olen sellaisesta lukemistosta jo kuvitellut irti päässeeni. Japanilaisuudesta en ole näköjään vielä päässyt eroon ja sen myötä perustelen itselleni kiinnostustani, vaikka kirja onkin espanjasta käännetty. Samoilta tekijöiltä on ilmestynyt aiemmin suomeksi elämän tarkoitusta pohtiva Ikigai.
En oikeastaan pettynyt kirjaan ollenkaan, vaikka kirjaston elämäntaito-osasto vilisee samoja ohjeita hetkeen tarttumisesta ja Carpe diem hokee moni latinaa osaamatonkin. Tässä ohjeet olivat sopivasti tiivistettynä ja kehtasin viedä tämän jopa live-kirjapiiriin nk. tietokirjana.
Kirjan mukaan täydellistä hetkessä elämistä ja siitä nauttimista estää valppauden puute. Ajatukset harhailevat muualla ja niitä kahlitsee ehkä menneisyydestä kumpuava suru tai jopa viha, josta ei ole päästetty irti. Tulevaisuuteen liittyvät pelot estävät myös huomaamasta juuri nyt elettävän hetken ainutlaatuisuutta.
Hetkeen tarttuminen ja siitä iloitseminen vaatii tarkkaavaisuutta, viettipä hetkiään yksin tai muiden kanssa. Se vaatii keskittymistä muiden ihmisten kuuntelemiseen. Juhlatilanteissa, joita kirja tuo monesti esiin, on jokainen ihminen huomioitava erikseen ja otettava mukaan keskusteluun omana itsenään. Yksinäiset hetket luonnossa tai musiikin äärellä tehostavat herkkyyttä havaita ja huomata. Myös muuten kirja kehoittaa tarkkaavaisuuteen, jolloin intuitio johtaa oikeaan suuntaan ratkaisuja tai valintoja tehtäessä.
Tämä oli vielä tuttua peruskauraa, kuten sekin, ettei koskaan ole liian myöhäistä. Siihen kirja antaa pari esimerkkiä, jotka ilahduttavat iäkkäämpää lukijaa. Japanissa on kuulemma tavallista, että eläkeläiset ryhtyvät työuransa jälkeen tekemään jotain ihan muuta kuin työkseen tekivät. Niinpä rautatieasemilla on oppaina ystävällisiä mummoja, jotka ovat innoissaan päästessään harjoittelemaan englannin puhetaitoa käytännössä. Vielä enemmän minua ilahdutti esimerkki yli 90-vuotiaasta miehestä, joka oli kirjoittanut esikoisteoksen. Aiemmin, vaimon eläessä, hänellä ei ollut aikaa riittävästi, vaikka hän parikymppisenä oli jonkun novellin väsännytkin. Tuosta kirjasta tuli bestseller ja mies ehti kirjoittaa vielä pari muutakin teosta ennen kuolemaansa yli satavuotiaana.
Siinäpä kiteytys ja parhaat oivallukset tästä kirjasta. En kadu sen parissa viettämääni aikaa.
Ichigo ichie : hetkessä elämisen taito japanilaisittain
