maanantai 20. huhtikuuta 2020

Teir Philip : Neitsytpolku

Philip Teir
Neitsytpolku
Otava 2020
Ruotsinkielinen alkuteos Jungfrustigen
Käsikirjoituksesta suomentanut Jaana Nikula
Kansi Sanna Mander
221 sivua

Toimittaja-kirjailija Richard tapaa kustantajan juhlissa itseään vanhemman Paulan, johon rakastuu. Richard on onnellisesti naimisissa Sonjan kanssa ja heillä on kaksi lasta, William ja Nelly. Rakastumisesta seuraa vähitellen avioero ja muuttaminen yhteen uuden rakastetun kanssa. Kitkatta se ei käy, sillä etenkin nuorempi lapsista William pistää hanttiin Paulan kasvatusyrityksille ja myös Richardin Suvi-äiti haluaa pysytellä Sonjan puolella. Rahatkaan eivät oikein riitä.

Siisti paketti, hyvin kirjoitettu ja kuvattu. En taida kuitenkaan vähään aikaan tarttua autofiktioon, sillä niin haalean jäljen lukukokemus jätti minuun. Kiva kansi kirjassa.

Työ rauhoitti häntä ja tuntui, että jos hän vain järjestäisi kaiken oikealla tavalla, heidän elämänsä olisi pian tukevalla pohjalla. Mutta samalla tuntui kuin hän olisi noudattanut ennalta määrättyä järjestystä, jotain mihin ei voinut itse vaikuttaa. Avioero, yhteinen asunto...kaikki tuntui kulkevan omaa ennalta määrättyä rataansa, dramaturgia oli selvä, kaikki pyrki eteenpäin kohti tilanteen vakiintumista, kuin äkisti uhan alle jäänyt ekosysteemi, joka ponnisteli päästäkseen tasapainoon. s.178



sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Hamid Mohsin: Kuinka lyödä rahoiksi nousevassa idässä

Hamid Mohsin
Kuinka lyödä rahoiksi nousevassa idässä
Otavan kirjasto 274
Otava 2019
Alkuteos: How to Get Fithy Rich in Rising Asia 2013
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
215 sivua

Kirjan muoto on lainattu itsehoito-oppailta, mutta ei kirjailija lähtömuotoa kunnioita. Hän irvailee  koko kirjallisuudenlajia ja osoittaa irvailullaan lajin stereotypiat ja naurettavuuden. Kirjailija puhuttelee lukijaa sinutellen ja kirjan luvut antavat jo otsikossa ohjeen, miten pitää toimia. Sinän lähtökohta oletetaan paljon huonommaksi kuin länsimaisen lukijan: sairaan lapsen henkiinjääminen on epävarmaa, eikä se paljon hetkauta köyhässä kylässä asuvaa köyhää perhettä, jolla on riittämiin huolta terveissä. Vaan koska pääset kuitenkin perheesi mukana muuttamaan kaupunkiin, olet toteuttamassa tämän oppaan ensimmäistä ohjetta: Muuta kaupunkiin. Muitakin ohjeita tulee: Hanki koulutus, Älä rakastu, Keskity olennaiseen, ole ystävä virkamiehelle, pidä varalla poistumisstrategia jne...

Jotta itseapukirjasta olisi hyötyä, sen on täytettävä kaksi ehtoa. Ensinäkin avusta, jota siinä tarjotaan, pitää olla apua. Itsetäänselvästi.. Ja toiseksi, jotta edellinen vaatimus voisi toteutua, itsen, jota se yrittää auttaa, pitää olla edes jollakin tavalla perillä siitä, millaista apua tarvitsee. Toisin sanoen, jotta yhteistyömme voisi toimia, sinun täytyy tuntea itsesi niin hyvin, että tiedät, mitä halua ja minne olet matkalla. Itseapukirja on nimittäin kaksisuuntainen tie. Se on suhde. Ole siis rehellinen ja esitä itsellesi tämä kysymys:onko rahoiksi lyöminen yhä sinulle tavoite numero yksi, onko se päämäärä, joka kajastaa mielessäsi kaikkia muita kirkkaampana, onko se usvien verhoama latvavesien kutulampi, jota kohti siäinen lohesi pyristelee? s.75

Kuten lainauksesta voi päätellä, on kirjailijan kerrontatapa ironinen ja hauska. Lukijan oletettua elämäntarinaa seurataan kirjassa vaihe vaiheelta ja se tuo hymyn sekaan vakavampia sävyjä. Taustalle kirjailija punoo sinän elämäntarinan rinnalle kauniin tytön vaiheita, jotka silloin tällöin hipaisevat päähenkilön elämää. Sinä hankkii alkupääomaa myymällä päiväykseltään vanhentuneita säilykkeitä, rikastuu keksittyään, kuinka likaisen veden saa myyntyä pullotettuna. Päähenkilö menee naimisiin ja saa pojan, jossa on sekä isää että äitiä. Kirja seuraa sinän vaiheita ja repii irti hupia rahanhimon valtaamasta elämästä.

Pakistanilaislähtöinen kirjailija on saanut palkintoja maailmalla ja hänen teoksiaan on käännetty useammalle kielelle. Suomeksi ovat ilmstyneet  Fundamentalisti vastoin tahtoaan ja Exit West. Tämäkin kirja on ihan oiva aloitus kirjailijaan tutustumiseksi. Sitä paitsi: itsehoito-oppaiden tyhjyyden se ainakin paljastaa.

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Jones Sadie: Käärmeet

Sadie Jones
Käärmeet
Otava 2020
Englanninkielinen alkuteos: The Snakes 2018
Suom. Sari Karhulahti
456 sivua

Joku useamman Jonesin kirjan lukenut sanoi, että kirjojen alussa on aina pahaenteinen tunnelma. Kotiinpaluun suhteen tämä ainakin piti paikkansa ja tässäkin on jotain mikä antaa aavistaa, ettei kaikki mene välttämättä hyvin. 

Bea on sosiaalityöntekijä, ylpeä työstään ja osaamisestaan. Hän ei välitä pienestä palkastaan, vaan sinnittelee aviomiehensä Danin kanssa pienessä asunnossa Lontoossa. Dan haluaisi olla taiteilija ja kyllästyy työhönsä kiinteistönvälittäjänä. Bea ehdottaa lomamatkaa Etelä-Eurooppaan. Kolmen kuukauden reissun rahoittamiseksi aviopari päättää vuokrata asuntonsa. He ostavat melko surkean auton ja lähtevät matkaan.

Ensimmäinen pysähdyspaikka on Paligny-nimisessä  hotellissa ranskalaisessa pikkukylässä, jossa Bean veli Alex yrittää saada hotellista asuttavaa. Dan ei ole tavannut eikä tiedä juuri mitään Bean perheestä, sillä Bea suhtautuu isänsä Griffin rikkauteen hyvin tuomitsevasti, eikä halua saada tältä raha-apuja.

" Simone Weilin mukaan rikkaat ja mahtavat ei voi olla turmeltumattomia, koska ne ei kykene hyväksymään omaa mitättömyyttään. Omaa surkeuttaan. Isä on yksi niistä. Rikas mies, Iso Minä Olen." s.70

Alex puolestaan on antanut Griffin hankkia hänelle tämän hotellin, jossa hän enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä yrittää toipua huumeidenkäytöstä. Avosylin veli ottaa Bean ja Danin vastaan, esittelee hotellia ja myös sen ulakolla majailevat käärmeet, joita hän pyytää ansojen avulla. Vasta myöhemmin paljastuu, että myös Bean ja Alexin vanhemmat ovat tulossa hotelliin.

Lomailu ei pääse vauhtiin edes, kun Alexin kuolema ja sitä seuraavat santarmien tutkimukset vievät surun ohella kaiken huomion ja energian. Griffin suunnaton rikkaus tekee köyhistä oloista lähtöisin olevaan Daniin vaikutuksen ja hän tuntee houkutusta luopua Bean ehdottomuudesta. Hän ei voi käsittää Bean vihaa isäänsä ja erityisesti äitiä, kaikkien ihailemaa Liviä kohtaan.

Liv, mieluiten en puhuttelisi sinua lainkaan, mutta haluan sinun ymmärtävän, että tämä kirje on sinulle ja että tiedän, mitä teit Alexille. Et ole äiti. Luulet että rakastit Alexia, mutta et sinä rakastanut. Se mitä teit saattaa olla sairaissa fantasioissasi luonnollista tai jotain aivan erityistä, mutta ei se ollut. s.377

Mistä (kaikesta) tässä kirjassa on kyse? Rahasta ja rikkaudesta, aviopuolisoiden luottamuksesta toisiinsa, vanhempien ja lasten suhteista, ennakkoluuloista ja jopa rasismista (mitenkään alleviivaamatta käy ilmi santarmien erilainen suhtautuminen tummaihoiseen Daniin), moraalista. Tällä kirjalla ei ole vain yhtä teemaa eikä yksityiskohtainen kerrontatapakaan pysy samanalaisena koko kirjan ajan. Erityisesti varoitan lukemasta kirjan viimeisiä 50 sivua myöhään illalla tai yöllä (kuten minä erehdyin tekemään), sillä trillerimäistä kuvausta ei voi kesken jättää. Jones osaa kirjoittaa monella tapaa. Kirjan keskivaiheilla olisin ehkä kaivannut tiivistämistä, mutta loppu piti otteessaan liiankin tiukasti.


torstai 9. huhtikuuta 2020

Kundera Milan : Naurun ja unohduksen kirja

Milan Kundera


Naurun ja unohduksen kirja
WSOY 1983
Tsekinkielinen alkuteos :Kniha smichu a zapomneni 1978
Käsikirjoituksesta suom. Kirsti Siraste
Päällys: Urpo Huhtanen
261 sivua

Ensin kirja vaikutti yhtä viehättävältä kuin yli kolmekymmentä vuotta sitten, kun sen luin viimeksi. Silloin Milan Kundera oli minulle sankari, joka toi ihastuttavaa viriiliyttä, seksuaalista aktiivisuutta ja kokeilunhalua kirjoihinsakin. Lisäksi hän osasi kirjoittaa. Hän oli poliittisesti vainottu ja joutui muuttamaan Tsekkoslovakiasta 1975 Pariisiin. Sittemmin häntä on syytetty kirjailijatoverinsa ilmiantamisesta ja viimeisin uutinen hänestä koski Tsekin kansalaisuuden saamista.

Mestariteokseksi mainostettu kertomuskokoelma tuntui nyt minusta aikaansa sidotulta enkä enää innostunut. Vahvasti kertomuksissa on läsnä Tsekkoslovakian miehitys ja seksuaaliset kokeilut. Kertomukset ovat usein moniosaisia, romaanimaisen pitkiä tarinoita. Joskus ne kertovat kokonaisen elämäntarinan, kuten tarjoilijana Taminan tapauksessa. Kerrontaan sekoittuu fantasiaa ja Jan Blomstedtin esipuheessa Taminan kohtalossa nähdään allegoria Tsekkoslovakian kohtalolle historiassa. Kundera vetää itse kertomukseen mukaan neuvostovallalle uskollisen Husakin, joka vetoaa lapsiin - ei tulevaisuuden toivona, vaan olentoina, jotka ovat valmiit tottelemaan käskyjä. Itse luin Taminan elämänkertaa menneisyyteen eli kuolleen miehensä muistoon takertuneen naisen selviämiskertomuksena. Tamina joutuu saarelle, jossa on vain lapsia ja poisselvittyään hän ei enää ole kahvilaan poikkeavien asiakkaiden ymmärtäväinen kuulija, mutta on toisaalta päässyt irti menneisyytensä vaatimuksista.

Kirjoittaa Kundera osasi ja tuoda kerrontaansa yllättäviä elementtejä. Enempää en hänestä enää irti saanut, jos sitäkään. Tulipahan kerrattua.

Nainen antaa, mies ottaa.Nainen verhoutuu, mies repii häneltä vaatteet. Tuollaisia ovat ne ikimuistoiset kuvat, joita meissä on. s242

Vaikka Kundera antaa romaanihenkilönsä väittää tuota miehistä näkemystä vastaan, tuntuu silti, että hän on itse sen vankka kannattaja.
Silloin tällöin olisi ehkä terveellistä palata niihin kirjoihin, joista aikoinaan piti. Tämä kirja ei ollut niin suurenmoinen kuin muistin sen olevan. Luin sen silti kokonaan ja jotkut kertomukset herättivät mielenkiinnonkin. Aika tavalla aikkaan sidottu kokoelma kuitenkin oli.


Hoeg Peter: Sinun silmiesi kautta


Peter Hoeg
Sinun silmiesi kautta
Tammi 2019
Keltainen kirjasto 501
Alkuteos: Gennem dina ojne 2018
Suom. Sanna Manninen
350 sivua

Olen usein pohtinut: Kuka voi tietää, onko ihmisen parempi elää vai kuolla? s 272

Kirja alkaa minä-kertojan (Peterin) kasvattiveljen Simonin itsemurhayrityksestä. Peter haluaa auttaa kasvinkumppaniaan. Hän saa selville  Neuropsykologisen tutkimusyksikön olemassaolon ja mahdollisuudet. Laitoksen johtajana toimii poikien lapsuudenystävä Lisa, joka on menettänyt kaikki muistonsa ennen seitsemää ikävuotta. Tuolloin hänen kasvattivanhempansa saivat surmansa liikenneonnettomuudessa.

Tämä oli ainoa mahdollisuus pelastaa Simon. Jos pystyisi olemaan hänen kanssaan surussa, jos pystyisi olemaan surussa joka oli yhtä iso kuin hänen surunsa ja näyttämään että jaksoi kantaa sen, että suru oli mahdollista kestää, silloin saattoi ehkä olla mahdollisuus. s.263

Vaikka laitokseen on vaikea päästä edes tutustumaan, onnistuu Peter vähitellen osoittamaan tarpeellisuutensa ja hänestä tulee Lisalle tarpeellinen yhteistyökumppani, joka seuraa laitoksen asiakkaita heidän tietoisuuteensa käsittelemään yksilön traumaattisia kokemuksia ja maailman kollektiivista tietoisuutta ja hätää.

Tuntui kuin olisi astunut maisemaan. Miehen kertoessa koulutuksestaan ja aikuiselämästään maisema oli järjestyksessä kuin puisto, jossa on siististi haravoidut, ilmansuuntien mukaiset hiekkapolut.
Se oli kuitenkin pelkkää pintaa. Vain uloin kerros oli järjestyksessä. Hetken kuluttua puisto katosi eikä suunnistaminen enää onnistunut. Oli pelkkää sumua, jäsentymätöntä pelkoa. Yläpuoli ei erottunut alapuolesta. Oli vain käsittelemättömän menetyksen ääretön lakeus.
Astuimme sinne yhdessä. ss.280-281

 Rinnan tämän erikoisen terapiatyön kanssa palataan Lisan ja Peterin yhteiseen lapsuuteen, päiväkodissa alkaneeseen ystävyyteen ja uniin, jotka menivät toisten uniin ja sen myötä tapahtumien kulkua saatiin joskus muutettua parempaan suuntaan. Simon, Lisa ja Peter olivat ainoat lapset, jotka eivät saaneet nukutuksi päiväunia ja viettivät tuon ajan hylätyssä, tyhjässä oluttynnyrissä päiväkodin pihalla. Heidän yhteistyökumppaninsa oli neiti Jonna, päiväkodin nuori siivoojatyttö.

Simonia Peter ei onnistu pelastamaan, vaan tämä seuraa syöpään kuollutta äitiään, kuten on lapsesta asti halunnut tehdä. Lisan ja Peterin keskinäinen ymmärrys syvenee. Peter hyväksyy paremmin vakavaksi epäonnistumiseksi katsomansa avioeron, jolta hän olisi halunnut varjella lapsensa.

Kun lopetin kirjan lukemisen, tuntui kuin olisin herännyt unesta. Teksti piti vahvasti otteessaan, kuten aikoinaan Hoegin Lumen tajukin. Vahva sisältö saa ympärilleen sujuvan ja helppolukuisen tarinan. Kirjan vakava sisältö on jopa vaarassa jäädä kertomuksen seuraamisen peittoon.

Kaikin tavoin lukemisen arvoinen kirja!

Walker Alice Meridian

Walker Alice
Meridian
Kirjayhtymä 1984
Englanninkielinen alkuteos Meridian
Suom. Matti Kannosto
259 sivua
Kansi Hannu Väisänen
,
Hän kulutti lastensa vaatteiden silittämiseen kaiken sen tarmon, jolla hän olisi ehkä voinut avoimesti rakastaa heitä. Hänen lapsissaan ei näkynyt likapilkkuakaan minne ikinä he menivätkin. Jäykissä, miltei taipumattomissa asuissaan he olivat hänen raivonsa tärkin lujassa otteessa, ja heidän oli pysyteltävä etäisinä ja varottava hankkimasta itseensä niitä kosketuksen vetisiä ryppyjä, jotka olisvat tuottaneet hänelle tuskaa. s. 90

Jos jonkun (valkoisen tytön) onnistui maistella elämää edes sen verran että se oli häpeäksi hänen vanhemmilleen (tai hänen vanhempiensa ystäville, sille väelle joka täytti kirkot joka sunnuntai), kukaan mustan yhteisön jäsenistä ei saanut sitä tietää. 
Mustat naiset sensijaan jäljittelivät joka ainoa Harriet Tubmania - karkasivat kotoaan jotta heistä olisi tullut jotakin ennenkuulumatonta. Jotakin kerrassaan uskomatonta. s.125

Meridian on mm. maapallon napojen välinen isoympyrän puolisko, puolipäivä, tilanne tai paikka, jolla on oma muista erottuva luonne s. 13

Meridian Hill on musta nainen, josta tämän kirjan myötä kasvaa vapaustaistelija, aktivisti. Hän ei ole halukas mihin tahansa päämääränsä vuoksi, ei tappamaan. Vähitellen hän kuitenkin kasvaa ja on valmis myös uhraamaan omaa elämäänsä  mustien tasa-arvoisen kohtelun vuoksi Yhdysvalloissa ja maailmassa.

Meridian on kasvanut köyhissä oloissa ja joutuu innottomien seksikokeilujen vuoksi avioliittoon Eddien kanssa, koska odottaa tälle lasta. Lapsen synnyttyä avioliitto hajoaa, mies pitää laspen ja  löytää uusia naisia. Meridian saa koulutuksen, löytää merkityksen elämälleen vapaustaistelusta ja Truman Heldin, miehen, jota rakastaa. Trumania rakastaa myös mustien vapautusliikkeeseen osallistuva valkoinen nainen, Lynne. Tämä nainen ja Truman muuttavat yhteen, Lynne joutuu oman valkoisen perheensä ja yhteisönsä hyljeksimäksi. He saavat lapsen, jota niinikään kiusataan aina ja lopulta vahingoitetaan niin, että tytär kuolee.
Truman ei  koskaan pääse täysin eroon Meriadinista, vaikka Meridia viimein pääsee eroon hänestä.

Jo alusta asti lukijalle on selvää, että henkilöiden elämä ei pääty hyvin, heistä ei tule onnellisia. Ei ainakaan sanan tavanomaisessa merkityksessä. Kyseessä on aatteellinen romaani, jossa henkilöt palvelevat itseään suurempaa päämäärää, mutta ovat siitä huolimatta ja samaan aikaan omien tunteidensa ja kohtalonsa koeteltavina. Tämä yhdistelmä on kiehtonut minua ja vuonna 1944 syntynyt Alice Walker on punonut kehityskertomuksen helposti luettavaan ja koukuttavaankin muotoon. Olen lukenut häneltä myös toisen suomennetun kirjan Häivähdys purppuraa (The Color Purple), joka palkittiin Pulitzer palkinnolla.. Siitäkin pidin. Tuotantoa ei näiden kirjojen jälkeen ole suomennettu. Mielestäni tämä kirja ei yltänyt samalle tasolle kuin tuo palkittu. Lieneekö aika tehnyt tehtävänsä, sillä klassikoksi tästä kirjasta ei ole. Ihan kelpo lukuelämys silti.

Ng Celeste: Olisi jotain kerrottavaa

Celeste Ng
Olisi jotain kerrottavaa
Gummerus 2020
Englanninkielinen alkuteos: Everything I Never Told You 2014
Suom.Sari Karhulahti
285 sivua

Jo toinen suomennos yhdysvaltalaiskirjailijalta, jota on käännetty ja palkittu. Ensimmäinen oli Tulenarkoja asioita, joka ilmestyi suomeksi 2019. Siitä on kuulemma tekeillä tv-sarja, joten se olisi varmaan hyvä ehtiä lukea ennen kuin istahtaa television ääreen.

Onhan tällä kirjailijalla asiaa. Tämä lukemani kirja alkaa ahdistavasti: kiinalais-amerikkalaisen perheen keskimmäinen lapsi, 17-vuotias Lydia on kadonnut ja kuollut. Uimataidoton Lydia hukkui järveen, jonka rannalla perhe asui. Vähitellen perheen menneisyys, isoveli Nathin ja pikkusisko Hannahin suhteet Lydiaan ja toisiinsa sekä vanhempiinsa käydään läpi ja pienet asiat kasvavat suuriksi, huomaamattomat ja piilotetut viestit tulevat näkyviksi ja merkityksellisiksi. Lydian kuolema koskettaa ehkä eniten perheen äitiä, Marilyniä, joka on sälyttänyt oman unelmansa Lydian toteutettavaksi. Marilyn on mennyt kiinalaistaustaisen Jamesin kanssa naimisiin ja jättänyt lääketieteen opintonsa. Hän yrittää niitä lapset saatuaan vielä jatkaa, mutta yritys kaatuu nuorimman lapsen syntymään. Lydia haluaa äitinsä hyväksyntää, etenkin siksi, että pelkää tämän katoavan, kuten silloin kun äiti yritti palata opintoihinsa.

Lydia ynnäili koko päivän. Jos kaikki söisivät yhden nakkisämpylän, montako jäisi seuraavaksi päiväksi? Jos molemmat lapset saisivat viisi tähtisädetikkua, montako he saisivat yhteensä? Kun tuli pimeä ja raketit säkenöivät taivaalla, Lydia oli saanut laskujensa mukaan äidiltä kymmenen suukkoa ja viisi hellää hipaisua ja äiti oli nimittänyt häntä kolmesti omaksi fiksuksi tytökseen. Joka kerta kun hän vastasi johonkin kysymykseen, äidin poskeen ilmaantui hymykuoppa, joka oli kuin sormen painama pikkuruinen jälki. s.146

Nath kokee jäävänsä sisarensa varjoon. Vaikka hän menestyy paremmin koulussa ja hankkii itselleen opiskelupaikan Harvardista, joka on isän arvostama yliopisto, nousevat siskon tekemiset ja asiat vanhempien silmissä tärkeämmiksi. Vaikka sisarukset ovat läheisiä, he ovat myös mustasukkaisia toisilleen. Lydia repii Nathin saamat kirjeet yliopistolta ja Nath haluaa päästä eroon siskosta ja koko perheestä.

Aina kun hän muisti tuon hetken - sen, jona Lydia painui upoksiin ja he olivat ohikiitävän tuokion ajan täysin erillään toisistaan - se tuntui venyvän loputtomiin. Hän kyykistyi ja näki välähdyksen tulevaisuudesta: ilman Lydiaa hän olisi aivan yksin. Heti perään hän ymmärsi, ettei mikään kuitenkaan muuttuisi. Hän seisoisi edelleen kaltevalla pinnalla. Maailma ei palaisi tasapainoon edes ilman Lydiaa. Nath, isä, äiti ja heidän elämänsä kiepsahtaisivat Lydian tilalle. He päätyisivät tyhjiöön, jonka Lydia jättäisi jälkeensä. s.151

Myös koko elämänsä ajan amerikkalaiseen yhteiskuntaan sopeutumista yrittänyt James asettaa lapsiinsa toiveita, jotka nämä kokevat taakaksi. Hänen strategiansa on hymyileminen, syrjinnän ja ulkopuolisuuden sietäminen. Hyvää tarkoittaen hän sen tekee, sillä hän toivoo lastensa saavan ystäviä enemmän kuin on itse  saanut. Tyttärelleen hän ostaa hienoja leninkejä ja erikoispainoksen Dale Carnegien kirjasta Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Kaikki isän puheet kaikuivat hänen korvissaan eri äänilajissa kuin ennen. Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa. s.225

Lydia mykistyi ällistyksestä. Nath oli ymmärtänyt aina paremmin kuin kukaan muu heidän perheensä omaa kieltä - niitä asioita, joita he eivät olisi pystyneet selittämään kunnolla muille - joten hän tiesi, etteivät kirjat olleet pelkästään painettua sanaa eivätkä leningit vaatekappaleita ja että huomionosoituksiin liittyi odotuksia, jotka olivat kuin musertavan painaviksi kinoksiksi kasautuneita lumihiutaleita. s. 254

Kun perhe joutuu keskelle tragediaa, korostuu Jamesin erilainen tausta entisestään ja hän löytää helpotuksen ja lohdun Louisan, assistenttinsa sylistä.

Mukana tapahtumissa on myös naapurin yksinhuoltajaäidin, lääkärin poika Jack, joka viis veisaa koulumenestyksestä, vaan keskittyy enemmän tyttöihin ja autoihin. Hänen suhteensa Lydiaan epäilyttää Nathia. Lydialle hän opettaa autolla ajoa, mutta Lydia toteaa hänen teoriansa kytkimen ja kaasun suhteesta pätevän laajemminkin ainakin hänen elämässään.

Jokaisella voimalla on yhtä suuri mutta vastakkaissuuntainen vastavoima. Toinen meni ylös ja toinen alas. Toinen saavutti jotain, toinen menetti. Toinen pääsi pakoon, toinen jäi ikuisiksi ajoiksi ansaan. s.219

En tiedä luinko kirjaa aluksi hajamielisesti, sillä olin havaitsevinani joitakin epäjohdonmukaisuuksia kerronnassa. Eivät ne juuri häirinneet, sillä lukemisen vauhtiin päästyäni ihmissuhdevyyhti vangitsi huomion ja huomasin kirjailijan kyllä osaavan paneutua henkilöidensä tunteisiin ja tapahtumiin kerrassaan hyvin. Joku arvioi tätä kirjaa mainioksi lukuromaaniksi. Minusta kirja kannattaa lukea sen vuoksi, että sillä on oikeasti sanottavaa.


sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Linkola-Leikola-Metso: Sielunmessu

Pentti Linkola, Markus Leikola, Juha Metso (valokuvat)
Sielunmessu - luonnosta, ihmisestä, elämästä
Johnny Kniga 2019
144 sivua

Jollemme muuta maailmaa,
muuttaa maailma meitä

Illalla tuulee
toisesta suunnasta kuin aamulla,

kenties,
eikä sitä voi ennustaa tarkasti.

Siihen minä luotan:
luontoon, jota ei voi hallita.
Ehkä juuri ja juuri siihen
s.144



En olisi ehkä oma-aloitteisesti tarttunut tähän kirjaan, mutta onneksi löytyi suosittelija.
Olen suhtautunut ennakkoluuloisesti Pentti Linkolaan, hirvitellyt hänen jyrkkiä mielipiteitään niihin edes kunnolla paneutumatta. Markus Leikolaan olen tutustunut joitakin vuosia sitten mielnkiintoisten Leikola ja Lähde -radio-ohjelman kautta. Mieheni luki ahmien liki tuhatsivuisen Uuden maailman katu-kirjan, mutta useampi kuin yksi henkilö on nimennyt Leikolan besserwisseriksi. Se ei kerro mielestäni hyvää miehestä. Vai kertooko?

Linkolan ajattelu tulee kirjassa esiin hänen omien aiemmin julkaistujen kirjojensa kautta. (Isänmaan ja ihmisen puolesta mutta ei ketään vastaan 1960, Unelma paremmasta maailmasta 1971 ja Toisinajattelijan päiväkirja 1979). Tähän isokokoiseen kirjaan aiemmin julkaistut ajatukset on leikattu sivun mittaisiksi mielipiteiksi, jotka sellaisenaan antavat lukijalle oivalluksen. Tai sitten ei, jollei ajattelu resonoi lukijassa. Minussa yllättävän moni ajatus herätti ymmärryksen ja  vastakaikua. Esim.sivistyneen ihmisen suhteellisuudentajun vaikutus ääriolosuhteissa selviämiseen, kesämökkeilyn ja luonnon suhteesta.

Linkolan ajatukset ovat kirjassa proosamuotoisina, mutta Leikola on omien sanojensa mukaan punonut Juha Metson kuvat ja Linkolan tekstit yhteiseksi kudelmaksi poetiikan keinoin, koska runo on vapaa ja ajaton. (s.13) Tämän tekstin aloittanut runo päättää kirjan. Minun oli ensin vaikea ajatella Leikolaa runoilijana, mutta tämän kirjan luettuani ei enää olekaan! Henkilötietoja etsiessäni havaitsin hänen julkaisseen runoteoksen Naamakirja jo 2012. Tämän kirjan runot tuovat luonnon ja huolen sen säilymisestä selkeästi lukijan tietoisuuteen.

Juha Metson kuvia Pentti Linkolasta Leikola luonnehtii kirjassa eletyn elämän näkymiksi (s.7) ja osuu siinä mielestäni oikeaan. Luontokuvat käävistä , männyistä ja sudesta, karhusta eivät pelkästään täydennä vaan myös tuovat kirjaan uuden ulottuvuuden.

Onneksi luin kirjan ja kirjoitin edellä olevan tekstin ennen uutisointia Pentti Linkolan kuolemasta. Olen tyytyväinen, että ehdin muuttaa käsitykseni ennen kuin lehtiuutiset sen olisivat muuttaneet. Hieno kirja, suuri elämä! Lukekaa ja nähkää!