Katja Raunio: Viime ajat

Entä jos oletkin sairastanut jotain tautia, joka selittää, miksi elämäsi on mennyt kuten sinä ja myös muut oletitte sen menevän? Et ole varma , olisiko se lohdullista vai ei. Ehkä sinut ja elämäsi voisi hoitaa kuntoon. Toisaalta silloin kaikki olisi valunut hukkaan.Olisit voinut jo kymmenen vuotta sitten napata jonkin pillerin ja elää aivan toisenlaisen elämän.

Näissä mietteissä kipuilee Katja Raunion kirjan päähenkilö romaanissa Viime ajat. Hän on yrittänyt laittaa elämäänsä kuntoon, keskeyttänyt opintonsa maksaakseen velkojaan ja mennyt työhön museoon lippukassalle. Hän asuu kimppakämpässä toisten samanlaisessa elämäntilanteessa tarpovien kanssa. Riitaa tulee jääkaappiin hankituista eväistä ja kateutta toisen hankkimasta työpaikasta eivätkä seinät takaa yksityisyyttä.

Seinän läpi kuulet taidekämppiksen ja toisen matalamman äänen. Huohotus yltyy, siihen sekoittuu heikkoja vingahteluja. Riisut ulkovaatteesi ja käyt sängylle makaamaan. Laitat tyynyn pääsi päälle, jotta se vaimentaisi ääniä edes vähän.

Puhuteltua Sinää seuraa "vainooja" ja nuori mies, joka tarjoaa takkiaan suojaksi sateelta ja unohtaa sen. Enemmän häiritsee kuitenkin museon intendentti, vastenmieliseksi kuvattu mies, joka vonkaa humaltuneena seuraa ja vaikuttaa myös Sinän itsetuntoon ja  asemaan työyhteisössä.

Sinä pyörität mielessäsi katkerana kaikkien katseita, pieniä huomautuksia, joilla asia on jo yritetty kertoa sinulle. Ja sitten sinä seisahdut ja aivan uusi ajatus seisahtuu mieleesi: Ehkä se on totta, mutta sinä et saisi koskaan varmuutta. Sinä tekisit tuota työtä päivästä toiseen, tietämättä, olitko saanut paikan vain sen ansiosta, että sinulla on pillu ja rinnat ja pitkät hiukset. 

Sinä on jumittunut elämässään eikä onnistu luomaan edes uusia ihmissuhteita. Hän pärjää ihmisten kanssa niin kauan kuin on myötäsukainen, mutta miellyttämishalun raja tulee varsin pian vastaan. Viimein sinä oivaltaa jotakin itsestään ja omasta käyttäytymisestään niin työssä kuin ihmissuhteissa.

Sinullekin alkaa valjeta, että tässä suhteessa, tässäkin suhteessa, sinä olet ainainen asiakaspalvelija. Sinä odotat häntä tiskisi takana, olet käytettävissä, valmiina täyttämään toiveita, valmiina mukautumaan, aina ystävällisenä, aina niin helvetin ystävällisenä.

Katja Rauniolla on hengästyttävän reipas ja ronski tyyli kirjoittaa. Lukijakin hengästyy pitkiä kappaleita läpikahlatessaan. Mustavalkoiset valokuvat raunioituvista rakennuksista katkaisevat vuolaan tekstivirran, mutta minulle ei täysin auennut niiden merkitys. Ehkä ne korostivat ankeaa ympäristöä ja elämää.  Parhaimmillaan, suorastaan herkullista teksti on, kun kirjailija ottaa Grimmin sadut vauhdittajakseen ja kuvaa niiden kautta työyhteisöä ja arkea. Myös Sinä-kertoja on oivaltava ratkaisu.

Tervehdin tätä kirjaa ilolla ja hakeudun vastakin Raunion kirjojen pariin. Pari teosta on jo saatavilla, sillä esikoinen Käy kaikki toteen ilmestyi ja palkittiin jo 2015.Toinen, Sinun päiväs koittaa ilmestyi2020. Ei ole suotta niitä kehuttu, luulen. Kirjailijan nimi on syytä pitää mielessä

Katja Raunio: Viime ajat. - Teos, 2023. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti, Kirjassa 7 mustavalkoista valokuvaa Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista,118 sivua.