Sanmao: Tarinoita Saharasta

 

Suomentaja Rauno Sainio on tehnyt tämän kirjan kanssa historiaa, sillä hän on suomentanut kirjan kiinan kielestä, ei käännöksistä. Tämä on Taiwanista lähtöisin olevan 1943 syntyneen kirjailijan Sanmaon (Chen Mao-ping) jo 1976 ilmestyneiden tarinoiden kokoelma, joka on saanut menestystä ja monta käännöstä maailmalla.

Tarinat sijoittuvat Saharaan, josta Sanmao on takakannen tekstin mukaan innostunut 1970-luvun alussa luettuaan lehdestä autiomaata käsittelevän artikkelin. Saharaan hän muuttaa sieltä töitä hankkineen espanjalaisen miehensä Josen perässä. Sanmao hoitaa pariskunnan pientä kotia, laittaa ruokaa ja tekee kotiaan viihtyisäksi. Hän yrittää ystävystyä ja ymmärtää naapureitaan pienessä tuppukylässä, El Aaiunissa. Aavikolla asuvia sahraweita yhdistää köyhyys ja uskonto, mutta he ovat valmiita ottamaan vastaan kaiken avun ja helpotuksen.

 

"..En vain enää kestä vastaan tulevia ihmisiä. Heistä ja heidän ongelmistaan on aivan liikaa vaivaa."  "Mistä ihmisistä oikein puhut? 

"No heitä nyt näkee tien poskessa harva se päivä. Etkö muka ole huomannut?"

"Mikset vain aja surutta ohi?"

"Kuka heitä auttaa, jos en minä?..."

Sanmao osoittautuu kielitaitoiseksi ja yrittää auttaa keinolla millä hyvänsä. Kiinan lisäksi hän puhuu espanjaa ja jonkun verran arabiaakin paikallisten kanssa. Hän saa mainetta lääketieteen alalla, vaikka apukonstit ovat joskus varsin kyseenalaisia, kuten hammasta kynsilakalla paikattaessa. Naapurit oppivat myös käyttämään Sanmaon hyväntahtoisuutta hyväkseen ja nuoren pariskunnan keskinäinen elämä häiriintyy monesti. Toisaalta kaikki kanssakäyminen alkuasukkaiden kanssa tuo sisältöä yksinäisiin päiviin - samoin kuin tarinoiden kirjoittaminen.

Erään kerran olin autoineni usean kymmenen kilometrin päässä kaupungista, kun huomasin edessäpäin vanhan miehen. Hän raahasi perässään vuohta ja eteni verkalleen raskain askelin. Käyntiä hidasti entisestään hänen raskas viittansa, joka pullisteli kuin purje hänen kulkiessaan vastatuuleen.

Pysäytin auton. "Ystävä", sanoin arabiaksi. "Tule kyytiin!"

"Entä vuoheni?" hän kysyi vaivaantuneena samalla kun piteli vuohesta tiukasti kiinni.

"Vuohi saa tulla mukaan!"

Autoilusta tulee San Maolle tärkeä viihdytys. Hän opettelee sitä omin päin ja suorittaa ajoneuvon kuljettamiseen vaadittavan kokeen vasta myöhemmin. Tämä aiheuttaa hämmennystä ja salailua, sillä kukaan ei saa tietenkään tajuta, että Sanmao on tullut ajokokeeseen autoa ajaen.

Elämä aavikolla ei ole vaaratonta ja päähenkilö osoittautuu myös tavattoman kekseliääksi auttaessaan liejuun vajoavaa puolisoaan. Samalla hän oppii, etteivät kaikki ole yhtä avuliaita kuin hän itse on. Pahin on kuitenkin vielä edessä, kun naapurimaa haluaa liittää alueen itseensä ja syntyy sota. Se on vaikeaa erityisesti vallankumousta tukeville paikallisille ja maahanmuuttajille. Joskus on melkein mahdotonta elää ja valita oikein sekasortoisessa tilanteessa.

"Jos saamme itsenäisyyden, jään tänne. Jos alue menee jakoon, lähden pois."

"Minä luulin, että sydämesi kuuluu Espanjalle."

"Tämä on minun maani. Isäni ja äitini on haudattu tänne."

Suomentaja on järjestänyt kertomukset niin, että loppua kohti kertomusten sävy muuttuu vakavammaksi. Kääntäjät ovat eri kielillä tehneet omat ratkaisunsa, mutta tämä suomalainen versio kyllä toimii. Lukiessani kertomuksia pidin näitä aluksi harmittomina välipaloina. Luin niitä Sanmaon viehättävän persoonan takia. Sanmao on juuri sellainen kirjoittaja, joka on elänyt kirjoittamisen arvoisen elämän. Hän on kirjan tekstien mukaan yhä rakastettu ja luettu Taiwanissa. Kirjan lopussa on suomentajan jälkisanat, jossa hän kertoo kirjailijan myöhemmistä vaiheista.

Minun oli vaikea ymmärtää, jonkun innostuneen yhdestä lehtiartikkelista niin paljon, että muuttaa hiekka-aavikolle. Ylipäänsä ehdoin tahdoin hiekka-aavikolle muuttaminen on minusta erkoista tai outoa. En ole koskaan käynyt Saharassa, en ymmärrä se kauneutta. Sanmao tiesi ehkä paremmin: 

"Ai mikäkö minua kiehtoo? Aavat maisemat, korkea taivas, kuumana porottava aurinko, hiekkatuulet. Yksinäinen elämä kaikkine iloineen ja suruineen. Jopa tämä tietämätön kansa ja sen ihmiset, heitä minä rakastan ja vihaan yhtä aikaa. Tai en minä  taida itsekään tietää! 

Sanmao: Tarinoita Saharasta. AulaCo, 2023. Kiinankielinen alkuteos: Sahala suiyüeh.- Suom. Rauno Sainio. - Kansi Sanna-Reetta Meilahti. - 385 sivua