Minä kuvittelin lukeneeni koko trilogian jo ennen sen suomentamista. Kuvittelin siitä myös kovasti pitäneeni. Kun sitten tajusin, että lukukokemukseni oli harhaa, tartuin trilogian ensimmäiseen osaan Lapsuus. Olin sitten lukenut enemmänkin, sillä kuunnellessani trilogian kakksososaa, Nuoruus huomasin lukeneeni senkin aiemmin ja jopa kirjanneeni kaikki lukukokemukseni tänne. Aikuisuutta pidetään kuitenkin Ditlevsenin trilogian tärkeimpänä teoksena. Nyt on sekin osin luettu ja osin kuunneltu. Viimein tiedän, kuka oli Tove Ditlevsen.
Olen autofiktioille allerginen. Se ei juurikaan vaivannut Ditlevsenin trilogiaa lukiessani. Arvelen syyksi sitä, että Ditlevsen vaikuttaa äärimmäisen rehelliseltä. Hänen kerrontatyylinsä on toteavaa, ei selittelevää. Erityisesti tämä tinkimättömyys tulee esiin tässä osassa. Aikuisuus kertoo Ditlevsenin avioliitoista ja yhä pahemmaksi käyvästä lääkeriippuvuudesta. Avioliitojensa perusteita tai syitä Ditlevsen ei kaunistele. Ensimmäinen aviomies teki mahdolliseksi runoilijan uran alun. Toinen mies osaa rakastajan elkeet.
Joskus vähän kyllästyn Piet Heiniin kun makaan hänen syleisyssään ja hän punoo puolestani tulevaisuudensuunnitelmia. Minua niin tympäisee kun hän haluaa myllätä ja muuttaa ja pilkkoa olemassaoloni siinä luulossa että olen täysin kykenemätön päättämään siitä itse.
Sitten tulee mies, joka tekee Ditlevsenistä äidin. Pahin on kuitenkin edessä, kun kirjailija kohtaa lääkärin, joka määrää hänelle kipulääkkeitä. Jo ensimmäisestä kerrasta Ditlevsen tulee riippuvaiseksi ja on valmis naimaan miehen, joka pystyy takaamaan resepteillä hänelle autuaallisen olotilan. Riippuvuutensakin Ditlevsen pystyy kuvaamaan selittelemättä, puolustelematta sen enempää itseään kuin lääkärimiestään. Tämä tyyli ja kerrotut asiat tuovat esiin tapahtumaketjun karuuden ja traagisuuden paremmin kuin mikään analyyttinen selvitys. Ditlevsen näkee oman riippuvuutensa sisältä päin, havaitsee ulkonäkönsä rapistuvan ja olemuksensa muuttuvan ja kertoo tuon kaiken lukijalle. Tämä on tragedia, joka ansaitsee tulla kerrotuksi.
Vaikka valo ei juuri pilkistele tässä elämäkerrallisessa trilogiassa, joka paneutuu köyhän tytön vaiheisiin lapsuudesta aikuisuuteen ja kirjailijaksi, olen tyytyväinen lukukokemukseen. Aikuisuus erityisesti ja Lapsuus sekä Nuoruus ikään kuin pohjustuksena avasivat viimein oven merkittävän tanskalaisen kirjailijan maailmaan.
Tove Ditlevsen: Aikuisuus. - S&S, 2022. - Tanskankielinen alkuteos Gift 1971.- Suom. Katriina Huttunen. - 222 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti