On kahdenlaista rappeutumista. Ensimmäinen on sellaista rappeutumista, jota ei itse huomaa, josta toisten on huomautettava: kissanainen joka asuu neljänkymmenen kissansa kanssa, hänen hampaansa putoavat suusta, hänen vaattensa ovat likaiset, sohva johon hän tuupertuu illansuussa on täynnä vain puoliksi poistettuja kissanjätöstahroja, sohvan päällys on monesta kohtaa repeytynyt, ilma on niin sakeaa, että tekee mieli suojata silmät nenäliinalla. Kissanainen saattaa kuitenkin itse elää onnen autuudessa...
Toinen rappeutumisen laji on sellainen, jonka kyllä itse huomaa. Tietää rappion ympäröivän itseään, havaitsee sen kaikkialla: karstoittuneiden kattiloiden, lautasten ja lasien röykkiöt tiskipöydällä, lakanoista nousevan löyhkän, ikkunat joista ei enää kunnolla näe ulos ja pistävän käryn, joka tunkeutuu sieraimiin sohvan takaa - tietää kissojen tehneen sen sinne, koska hiekkalaatikko on liian täynnä. s.125
Kirjailijan päähenkilö on kirjailija itse nuorena 1973, jolloin hän pakenee kaukaiseen Suomeen, Lieksaan maatöihin. Hän pakenee äitinsä kuoleman herättämiä tunteita ja huonoa koulumenestystä. Hän löytää Suomesta tytön, Annan, jonka kanssa orastava rakkaustarina jää kokematta. Valmiina kirjailijana hän saapuu Suomeen kustantajansa vieraana ja muistelee nuorta minäänsä ja elämää ennen ja jälkeen tuota matkaa: vanhempien avioeroa, isän uutta naista, omaa alkoholinkäyttöään, nuoruutta. Nämä kaksi aikatasoa vuorottelevat kerronnassa yleisempien elämänpohdintojen lisäksi.
Kysyttekö, oliko minulla alankomaalaisena poikana menestystä suomalaisten tyttöjen parissa vuonna 1973? s. 279
Miten kirjoittaminen vaikuttaa ihmiseen, mitä se vapauttaa voisi paremmin kysyä. Jo kirjoittaessa nousee yksityiskohtia toisensa jälkeen pintaan, yksityiskohtia, joiden luuli jo kauan sitten unohtuneen. Muisti on jäätynyt vuoristojärvi, johon tehdään avanto. Siitä avannosta sitten ongitaan kaloja toistensa perään. Joka ei tee avantoa ei saa saalistakaan. s.281
Ihan mielelläni minä kirjan luin, vaikka välillä hiukan pitkästyttikin jaarittelu, josta joku toinenkin lukija on huomauttanut. En tiedä, paljonko sitten jäi lopulta mieleen noita muutamia poimintoja lukuunottamatta. Hyvin kirjoitettu, tekijänsä elämää kosketteleva kirja. En karta jatkossa Kochin muita teoksia, mutta enemmän niiltä odotan kuin tältä sain.
Herman Koch :Suomen päivät. - Siltala 2020. - Alkuperäisteos : Finse dagen 2020. - Suom:Antero Helasvuo . - 328 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti