Isomäki Risto: Atlantin kuningatar - Lauri Nurmi -trilleri

 

Entinen CIA:n agentti Lauri Nurmi, Lauri Greenfield, on päättänyt pysyä erossa suuremmista operaatioista ja varjella monta kertaa täpärällä ollutta henkeään - paljolti "naisensa" Katherinen toivomuksesta. Maailma kuitenkin kutsuu ja ilmastokatstrofin estäminen vaatii tekoja, joihin kokenut agentti on pian houkuteltu mukaan. Maailman suurin alus Atlantin kunigatar miehistöineen odottaa Portugalissa päästäkseen suorittamaan tehtäväänsä: jäätä Afrikkaan ja takaisin biomassaa sekä puuta kuivamaan. Lauria pyydetään turvamieheksi. Jo matka Portugaliin osoittautuu vaaralliseksi.Toimeksiantajan antamat saappaat pelastavat kuitenkin mahdottomasta tilantateesta. Lauri Nurmen taitavuus on myös vastustajien tiedossa. Lisää on luvassa, sillä tehtävää sabotoimassa on merirosvojoukkoja, joiden liikkeet ovat arvaamattomat.

Isomäki yhdistää tulevaisuudenskenaarioita ja tietoaan mahdollisista keksinnöistä jamesbondimaiseen tarinaan, joka etenee sujuvasti, juonivetoisesti ja helppolukuisessa muodossa. Miehet ovat tarinassa sankareita tai roistoja, vaikka kaikista ei ihan heti tiedäkään, kenen puolella he ovat. Autot ovat nopeita, vaikka kulkevat sähköllä ja latautuvat aurinkoenergialla. Miehillä on upeita naisia, joiden elämällä ei liene sen suurempaa agendaa olekaan.

Toisaalta kirjassa eletään lähitulevaisuutta ja ilmastonmuutos on jo läsnä monin tavoin.  Etelä-Euroopasta tullaan Suomeen lomalle, koska kuumuus Espanjassa  on sietämätöntä. Jäätiköt sulavat ja metaanikaasut pulpahtelevat myrkyllisinä pintaan pohjoisilla vesillä. Malaria tarttuu huimaa vauhtia ja on leviämässä pohjoisiin maihin, joissa ihmisillä ei ole suojaa sitä vastaan. Tummaihoiset sopeutuvat valkoisia paremmin lämpenevään ilmastoon ja tauteihin. Ilmastonmuutosta hillitseviä keksintöjäkin on toki tehty: eristysaineita, aurinkopaneeleita ym. Koronaankin on jo monenlaisia rokotteita, erlaisia cocktaileja, joita tarjotaan agenteille "varmuuden vuoksi". -  Ja Sanna Marin on Suomen presidentti.

Minua kiinnosti tässä kirjassa se, miten tekijä upottaa tietämystään ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta fiktiiviseen tarinaan. Trillerimuotoa vieroksun ja loppujen lopuksi minulle olisivat riittäneet tekijän jälkihuomautukset. Taitavasti Risto Isomäki kuitenkin istuttaa mielipiteensä mm. hävittäjähankinnoista sotapelien pelaamiseen kirjassa ja kuvaa metaanikaasuja pohjoisilla vesillä siten, että niistä tulee värisyttävän todellisia. Ehkä asian saa näin menemään paremmin perille, koska Lauri Nurmi seikkailee jo neljännessä kirjassa. Sitä aiemminkin Isomäki on tietopuolisten tekstiensä ohella kirjoittanut fiktiota samasta aihepiiristä. Sarasvatin hiekkaa oli Finlandia-ehdokkaanakin.

Minua ei teksti innostanut, mutta kyllä se silti puoltaa paikkaansa ja löytää toivottavasti lukijansa.

Risto Isomäki: Atlantin kuningatar. Into 2021. Kansi: Jussi Karjalainen. 394 sivua

Murakami Haruki : Värittömän miehen vaellusvuodet

 

Tazaki Tsukuru on lukiovuosinaan kuulunut kahden tytön ja kolmen pojan kaveriporukkaan. Kaikkien muiden ryhmään kuuluvien etunimet kuvaavat jotakin väriä, vain Tazakin nimi jää vaille sitä merkitystä. Hänen elämästään tulee niinikään väritöntä päivästä toiseen vaellusta. 

Kaveriporukka on luvannut pysyä yhdessä ikuisesti, mutta Tazaki lähtee opiskelemaan Tokioon muiden jatkaessa elämää kotikaupungissa. Hän tapaa kuitenkin lomilla ystäviään, kunnes nämä eivät halua enää tavata häntä tai edes puhua hänen kanssaan. Tästä ystäväpiirin hylkäämisestä tulee Tazakin elämän trauma. Hän valmistuu yliopistosta insinööriksi, ryhtyy suunnittelemaan asemia ja rakentaa elämäänsä murheen varjossa. Vasta tyttöystävä Sara saa Tazakin palaamaan menneisyyteensä ja selvittämään ystäväpiirin käytöksen syitä. Niitä selvitellessään hän matkustaa kotikaupunkiinsa ja Suomeenkin. 

Kiehtova kirja, kuten Murakamin teokset yleensä. Fantasian ulottuvuus puuttuu kokonaan, mutta silti kerronta on koukuttavaa ja kuulasta. Surumieli leimaa kirjaa kauniisti. Tazaki henkilönä saa miltei epäinhimillisiä ominaisuuksia alistuessaan ystävien hylkäämiseen ja yrittäessään rakentaa tulevaisuuttaan itsesyytösten varjossa. Sillä tavallahan ihminen reagoi hylkäämiseen: hakee syytä itsestään.

Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana, ilmeisesti jo toiseen kertaan, koska tuntui hetkittäin kovin tutulta. Oli ihan mukava kuunnella, mutta en minä siitä yhtä paljon mielestäni saanut kuin paperikirjan lukemisesta. En voi laittaa muistilappuja kirjan väliin, enkä siis palaa enää kirjan tuottamiin ahaa-elämyksiin. Olin lainannut paperisenkin version, mutta tuskinpa sitä lähden enää selaamaan. Kunpa oppisinkin käyttämään näitä kirjan eri muotoja rinnakkain: äänikirjaa, e-kirjaa ja vanhaa, kunnon paperista versiota. Adjektiivien määrästä voi päätellä suosikkitapani perehtyä kirjaan.

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet. Tammi 2014. - Japaninkielinen alkuteos Shikisai a motanai Tazaki Tsukuru. - Suom. Raisa Porrasmaa. - BTJ äänikirjat. Lukija Toni Kamula. 9 cd levyä, 9 h 10 min.

Koch Herman: Suomen päivät

On kahdenlaista rappeutumista. Ensimmäinen on sellaista rappeutumista, jota ei itse huomaa, josta toisten on huomautettava: kissanainen joka asuu neljänkymmenen kissansa kanssa, hänen hampaansa putoavat suusta, hänen vaattensa ovat likaiset, sohva johon hän tuupertuu illansuussa on täynnä vain puoliksi poistettuja kissanjätöstahroja, sohvan päällys on monesta kohtaa repeytynyt, ilma on niin sakeaa, että tekee mieli suojata silmät nenäliinalla. Kissanainen saattaa kuitenkin itse elää onnen autuudessa...

Toinen rappeutumisen laji on sellainen, jonka kyllä itse huomaa. Tietää rappion ympäröivän itseään, havaitsee sen kaikkialla: karstoittuneiden kattiloiden, lautasten ja lasien röykkiöt tiskipöydällä, lakanoista nousevan löyhkän, ikkunat joista ei enää kunnolla näe ulos ja pistävän käryn, joka tunkeutuu sieraimiin sohvan takaa - tietää kissojen tehneen sen sinne, koska hiekkalaatikko on liian täynnä. s.125

Kirjailijan päähenkilö on kirjailija itse nuorena 1973, jolloin hän pakenee kaukaiseen Suomeen, Lieksaan maatöihin. Hän pakenee äitinsä kuoleman herättämiä tunteita ja huonoa koulumenestystä. Hän löytää Suomesta tytön, Annan, jonka kanssa orastava rakkaustarina jää kokematta. Valmiina kirjailijana hän saapuu Suomeen kustantajansa vieraana ja muistelee nuorta minäänsä ja elämää ennen ja jälkeen tuota matkaa: vanhempien avioeroa, isän uutta naista, omaa alkoholinkäyttöään, nuoruutta. Nämä kaksi aikatasoa vuorottelevat kerronnassa yleisempien elämänpohdintojen lisäksi.

Kysyttekö, oliko minulla alankomaalaisena poikana menestystä suomalaisten tyttöjen parissa vuonna 1973? s. 279

Miten kirjoittaminen vaikuttaa ihmiseen, mitä se vapauttaa voisi paremmin kysyä. Jo kirjoittaessa nousee yksityiskohtia toisensa jälkeen pintaan, yksityiskohtia, joiden luuli jo kauan sitten unohtuneen. Muisti on jäätynyt vuoristojärvi, johon tehdään avanto. Siitä avannosta sitten ongitaan kaloja toistensa perään. Joka ei tee avantoa ei saa saalistakaan. s.281

Ihan mielelläni minä kirjan luin, vaikka välillä hiukan pitkästyttikin jaarittelu, josta joku toinenkin lukija on huomauttanut. En tiedä, paljonko sitten jäi lopulta mieleen noita muutamia poimintoja lukuunottamatta. Hyvin kirjoitettu, tekijänsä elämää kosketteleva kirja. En karta jatkossa Kochin muita teoksia, mutta enemmän niiltä odotan kuin tältä sain.

Herman Koch :Suomen päivät. - Siltala 2020. - Alkuperäisteos : Finse dagen 2020. - Suom:Antero Helasvuo . - 328 sivua

Vuoksenmaa Johanna: Vesiystäviä - Lakefriends

Johanna Vuoksenmaa (Teksti ja valokuvat)

Vesiystäviä - Lakefriends
Otava 2019
Englanniksi kääntänyt Pat Humphreys
130 sivua

Olen aivan myyty tämän kirjan äärellä. Tässä on minulle kaikkea mitä toivoa voin: upeita kuvia, oivaltavia ja koskettavia tekstejä, mielenkiintoinen ja minua miellyttävä aihe. Rakastan tätä kirjaa.

Idea on mielestäni ainutlaatuinen. Johanna Vuoksenmaa on käynyt uimassa järvissä ja lammissa eri puolilla Suomea ja kertoo kirjassa, miltä vesi tuntui. Eikä luonnehdinta jää kylmää/kuumaa tai sameaa/kirkasta -tasolle. Vuoksenmaa kuvaa vettä kuin ystävää ja se saakin monesti sukupuolen ja luonteen, jopa menneisyyden.Mistä sitten tietää, millainen vesi on kyseessä? Ensimmäinen liuku veteen ja ensimmäiset vedot paljastatavat sen. Vesi on eroottinen elementti, sen tuntee iholla, mutta se kutittelee muitakin aisteja.
Luulen ymmärtäväni vesiä samalla tavalla. Niistä muutamista järvistä, jotka ovat sekä kirjassa että omissa muistoissani, pystyn palauttamaan mieleeni palan uintikokemuksesta ja veden kohtaamisesta kirjan kuvauksista.

Yksinkertainen, mutta sinnikäs, yrittää kovasti kaikenlaista, mutta joutuu tekemään kovasti töitä saadakseen edes jonkun vakuuttumaan kyvyistään. Suoriutuu hellän kosketuksen alkeistasosta, lie harjoitellut sitäkin itsekseen. (Kirkkojärvi, Alavus) s. 57

Tyylikäs, komea, suuri. Ei innostu tulijasta, eikä kutsu luokseen, ei kuitenkaan kiellä tulemasta. (Keurusselkä, Mänttä) s.119

Avarakatseinen ja viisas olento. Puhuu viittä eri kieltä sujuvasti, myös ihmisten ja enkelten. Loistava kasvattaja, omille ja lainalapsille, rakkautta riittää ja rajat pitävät. Osaa pysyä viileänä silloin kun muut kuumenevat. Päättäväinen, mutta oikeudenmukainen, suuren suuri syli. (Pielinen, Nurmes) s. 125

Vedet luokitellaan viiden otsikon alle. Järvissä on sisällysluettelon mukaan Ystäviä ja ymmärtäjiä - sylivesiä, Arkisia ja vaatimattomia - vetten varpusia, Yksinäiset itsenäiset ja erakot, Laulajat ja lumoajat - maagiset vedet, Suuret ja omanarvontunoiset - vesiklassikot. Kaksi jälkimmäistä lainausta on viimeisestä kategoriasta, ensimmäinen varpusluokkaa. Kun ensi kesänä kokeilen uusia vesiä, pitää ehdottomasti päästä maagisiin vesiin.


Kirjan vesiin pääsee ilmeisen helposti tutustumaan, sillä mukaan valittujen järvien rannoilla on yleinen uimaranta. Englanninkielinen käännös kulkee suomenkielisen tekstin rinnalla, joten kirjan mukaan voi matkailijakin suunnistaa tai vieraita voi kuljettaa Suomen vesissä ja rannoilla.

Toivottavasti olen vakuuttanut lukijan tällä selostuksella Vesiystäviä-kirjan monipuolisuudesta. Se on oiva lahjakirja, päiväkirja (tilaa omille muistiinpanoille), kuvakirja, opaskirja, matkakirja, liikkumisopas. Vielä sen joku minullekin - kirjaston kirjan kun luin - lahjoittaa tai myy, niin toivon!