Entinen CIA:n agentti Lauri Nurmi, Lauri Greenfield, on päättänyt pysyä erossa suuremmista operaatioista ja varjella monta kertaa täpärällä ollutta henkeään - paljolti "naisensa" Katherinen toivomuksesta. Maailma kuitenkin kutsuu ja ilmastokatstrofin estäminen vaatii tekoja, joihin kokenut agentti on pian houkuteltu mukaan. Maailman suurin alus Atlantin kunigatar miehistöineen odottaa Portugalissa päästäkseen suorittamaan tehtäväänsä: jäätä Afrikkaan ja takaisin biomassaa sekä puuta kuivamaan. Lauria pyydetään turvamieheksi. Jo matka Portugaliin osoittautuu vaaralliseksi.Toimeksiantajan antamat saappaat pelastavat kuitenkin mahdottomasta tilantateesta. Lauri Nurmen taitavuus on myös vastustajien tiedossa. Lisää on luvassa, sillä tehtävää sabotoimassa on merirosvojoukkoja, joiden liikkeet ovat arvaamattomat.
Isomäki yhdistää tulevaisuudenskenaarioita ja tietoaan mahdollisista keksinnöistä jamesbondimaiseen tarinaan, joka etenee sujuvasti, juonivetoisesti ja helppolukuisessa muodossa. Miehet ovat tarinassa sankareita tai roistoja, vaikka kaikista ei ihan heti tiedäkään, kenen puolella he ovat. Autot ovat nopeita, vaikka kulkevat sähköllä ja latautuvat aurinkoenergialla. Miehillä on upeita naisia, joiden elämällä ei liene sen suurempaa agendaa olekaan.
Toisaalta kirjassa eletään lähitulevaisuutta ja ilmastonmuutos on jo läsnä monin tavoin. Etelä-Euroopasta tullaan Suomeen lomalle, koska kuumuus Espanjassa on sietämätöntä. Jäätiköt sulavat ja metaanikaasut pulpahtelevat myrkyllisinä pintaan pohjoisilla vesillä. Malaria tarttuu huimaa vauhtia ja on leviämässä pohjoisiin maihin, joissa ihmisillä ei ole suojaa sitä vastaan. Tummaihoiset sopeutuvat valkoisia paremmin lämpenevään ilmastoon ja tauteihin. Ilmastonmuutosta hillitseviä keksintöjäkin on toki tehty: eristysaineita, aurinkopaneeleita ym. Koronaankin on jo monenlaisia rokotteita, erlaisia cocktaileja, joita tarjotaan agenteille "varmuuden vuoksi". - Ja Sanna Marin on Suomen presidentti.
Minua kiinnosti tässä kirjassa se, miten tekijä upottaa tietämystään ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta fiktiiviseen tarinaan. Trillerimuotoa vieroksun ja loppujen lopuksi minulle olisivat riittäneet tekijän jälkihuomautukset. Taitavasti Risto Isomäki kuitenkin istuttaa mielipiteensä mm. hävittäjähankinnoista sotapelien pelaamiseen kirjassa ja kuvaa metaanikaasuja pohjoisilla vesillä siten, että niistä tulee värisyttävän todellisia. Ehkä asian saa näin menemään paremmin perille, koska Lauri Nurmi seikkailee jo neljännessä kirjassa. Sitä aiemminkin Isomäki on tietopuolisten tekstiensä ohella kirjoittanut fiktiota samasta aihepiiristä. Sarasvatin hiekkaa oli Finlandia-ehdokkaanakin.
Minua ei teksti innostanut, mutta kyllä se silti puoltaa paikkaansa ja löytää toivottavasti lukijansa.
Risto Isomäki: Atlantin kuningatar. Into 2021. Kansi: Jussi Karjalainen. 394 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti