Ulitskaja esittää kertomustensa päähenkilöt lämpimällä myötätunnolla, heitä kuitenkaan kaunistelematta tai heidän vikojaan siloittelmatta. Novellikokoelman ihmiset ovat kepeäluonteisia, saitoja, kömpelöitä ja lihavia, mutta heidän elämällään on merkitys, jonka Ulitskaja näissä novelleissa tuo esiin. Säästelemättä hän kuvaa resuista ulkomuotoa, vanhuutta, hajuja, kodin nuhjuisuutta tai huvittavia piirteitä saanutta ruuanhankintaa, mutta samalla sitä, kuinka asiat ja elämä kuitenkin saadaan sujumaan. Ulitskaja tuntuu pitävän tai arvostavan kuvaamiaan henkilöitä, vaikka näkeekin heidän puutteensa.
"Kun ihmiset ovat ilkeitä, niin niistä on tosi lohdullista nähdä, että toisen asiat ovat vielä huonommin." jalaton Katja opettaa äitinsä menettäneelle paksulle Zinaidalle kerjäämisen taitoja novellissa Valittua kansaa. Novellien henkilöt ovat pääosin kekseliäitä selviytyjiä, vaikka kenelläkään ei mene minkään onnellisuusmittarin mukaan hyvin. Ljaljan esitely novellissa Ljaljan koti kuvannee ihmistyyppiä parhaiten: "Kauniina ja kepeäluonteisena naisena hän ei vaatinut elämältä paljoa, mutta otti toisaalta vaarin kaikesta mikä kohdalle osui."
Kokoelman viimeinen novelli Sonetska oli pitkä, melkein pienoisromaani. Se kertoo kirjoja rakastavan Sonjan lisäksi hänen taiteilijapuolisostaan ja tyttärestään, joiden elämänvaiheita ei saa mahdutettua normaalikuvioihin. Novellissa Buharan tytär äiti huolehtii vammaisen tyttärensä kohtalosta eläessään ja vielä kuoleman jälkeenkin. Suosikkinovellini kokoelmassa taitaa kuitenkin olla Laukku-Genele. Novellissa vanha, alati laukkuaan kanniskelva Genele luo itse aikataulunsa ja toimintatapansa. Hän pitää yhteyttä sukulaisiin ja tuttaviin, noudattaa rituaalejaan ja sääntöjä. Milloinkaan hän ei sano kenellekään pahasti, mutta saattaa muistella, kuinka hyvin toinen tuttava on tehnyt sen ruuan, jota hänelle vierailupaikassa tarjotaan. Sukulaiset suhtautuvat häneen hieman väheksyen, mutta lopulta saavat pitkän nenän.
Tämän kuuntelukokemuksen todistus oli se, että hyvä teksti toimii hyvän lukijan lukemana myös kuunneltuna. Hyvä lukija on mielestäni sellainen, joka ei esitä vaan lukee. Hän antaa kirjalle pääosan. Riitta Havukainen malttoi tehdä juuri niin. Siitä huolimatta mieleni tekee kurkata jotain paperikirjasta. Onneksi voin sen tehdä, koska tämä kirja ei ollut enää niin kysytty kirjastossa. Samalla voin tarkistaa, löytyisikö muita Ulitskajan kirjoja, joita en ole lukenut....
Ljudmila Ulitskaja: Köyhiä sukulaisia. Siltala 2019. Suom. Arja Pikkupeura . E-äänikirja . Lukija Riitta Havukainen. 2:36:36
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti