Outi Heiskasen ystävä, matkakumppani ja asuinpaikankin Juupajoella jakanut Tuula Karjalainen on pystynyt paneutumaan räiskyvän taiteilijapersoonan henkilöhistoriaan ja taiteeseen lämmöllä ja kuitenkin ulkopuolelta tarkastellen, kuten elämäkerrankirjoittajan tuleekin tehdä. Kirja avaa Heiskasen taiteellisia projekteja ja kyltymätöntä intoa tehdä itse ja saada muutkin mukaan tekemiseensä perusteellisesti. Olisi tehnyt hyvää lukea tai kuunnella tämä kirja ennen kuin kävin tutustumassa Ateneumin niinikään Tuula Karjalaisen kokoamaan näyttelyyn, joka esitteli Heiskasen elämäntyötä. Vaan tässä järjestyksessä tutustuminen avarsi sekin näkemystä.
Kirjan nimi kertoo paljon ja kansikuvakin Outi Heiskasesta runsaan, harmaan kiharapilven sisällä on tuttu. Itse olen kokenut hänen työnsä hiukan outoina ja grafiikka on vaatinut huolellista paneutumista. Ateneumin valokuvat performansseista, joissa Heiskanen esiintyy tekonännien kanssa ihmisten imeskeltävänä tai pyyhkii Ateneumin portaita hiuksillaan tuntuivat hurjilta tempauksilta. Ovatpa ne aikanaan herättäneetkin huomiota, kuten Karjalainen kirjassakin kertoo. Niin näyttely kuin kirjakin alleviivaavat nuoruuden raiskauskokemusta traumaattisena tapahtumana, joka vaikutti niin Heiskasen elämään kuin taiteeseenkin.
Karjalaisella on ollut käytössään Outi Heiskasen päiväkirjat, joista hän tekee suoria lainauksia. Ne piristävät puhekielisyydellään ja rehellisyydellään asiallista kerrontaa. Karjalainen oli itse mukana Heiskasen Nepalin matkalla, jonka tavoitteena oli kiipeäminen Kailakselle. Tämä oli Heiskasen suuri haave, sillä Tiibetissä ja Nepalissa hän tunsi läheisyyttä omaan itseensä ja sai etäisyyttä Suomen elämästä. Hän muistutti itse mielestään alkuperäisiä asukkaita ja oli siitä ylpeä. Matka oli vaikea huonokuntoisille 60-vuotiaille naisille, mutta Karjalaisen voimat vienyt kuume, peseytymismahdollisuuksien puute tai majoittumisen alkeellisuus ei saanut naisia lannistumaan. Kuvaus matkasta oli hurjaa kuunneltavaa.
Tämän kirjan kuuntelemisen oli mielenkiintoista ja helppoa, vaikka haluankin kirjani nauttia mielelläni paperiversioina. Kun ryhdyin raportoimaan kuuloaistillista kokemustani, alkoivat vaikeudet. En löytänyt kansikuvaa tähän tekstiin ja täsmämuisti ei oikein toiminut. Hain kirjastosta käsiini paperiversion ja huomasin jääneeni paitsi kaikesta kuvamateriaalista, joka kirjaan sisältyy. Onneksi olin käynyt katsomassa tuon Ateneumin retrospektiivisen näyttelyn.
Karjalainen esittelee kirjassaan upean ja rohkean naisen ja taiteilijan, jolla ei liene katumista siinä, että olisi jättänyt jotakin haluamaansa tekemättä. Heiskasen opettajuus, professorin ja Vuoden Taiteilija nimitykset, viehtymys risumajoihin, sivupersoonat, elämän suuret käänteet ja rakkaudet tulevat vaihe vaiheelta käsitellyiksi. Vaikka kerronta pääpiirteittäin etenee niin kronologisesti, että sitä on helppo seurata, malttaa Karjalainen paneutua tärkeimpiin aiheisiin useammassakin luvussa. Lukemisen tai kuuntelemisen arvoinen kirja tosiaan.
Tuula Karjalainen : Outi Heiskanen - Taiteilija kuin shamaani, E-äänikirja .Lukija Riitta Havukainen. Siltala 2021.Kesto 8:14:55
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti