Aika kulkee kummallisella tavalla meidän ihmisten lävitse. Toisaalta se on täysin läpinäkyvää ja kevyttä kuin soliseva puro, se kulkee pehmeästi ja hyväntahtoisesti, ja ihminen uskoo että aika on vain tämä nykyhetki, liikkumaton ja höyhenenkevyt. Mutta aika ei ole vain se puro. Aika kulkee kaikkialla, kaikissa paikoissa, kaikissa ikäkausissa, ja siellä missä me emme ole, aika on säälimätön ja kova. Se ei koskaan tee kompromisseja, se kulkee eteenpäin armotonta vauhtia, ja jos onnistuu pysähtymään ja katsomaan sitä ulkoapäin, huomaa että kaikki ruumiit ovat vaihdettavissa ja että oma elämä tulee päätökseensä ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, ja ihminen on poissa, jälleen maata, jotain minkä ylitse aika voi pyyhkäistä muistamatta tai muistelematta. s.295
Perintö on vuonna 1973 syntyneen Nina Wähän kolmas romaani. Perhetarina, jota tekijä johdannossa väittää vain murhatarinaksi. Toimin perhe on erikoinen ja erilainen. Siirillä ja Pentillä on 12 lasta ja lisäksi kaksi lapsista on kuollut pienenä. Anni, vanhin elossa oleva lapsi on muuttanut Tukholmaan ja odottaa esikoistaan, jonka on pannut alulle Alexin kanssa. Perheessä on kaksi homoseksuellia poikaa: Annin perässä Tukholmaan ja edelleen Tanskaan muuttanut Lauri ja Helsingissä opiskeleva ja itsensä kanssa sinuiksi tullut Tarmo.
Miten lakata pyytämästä anteeksi että on se joka on? Miten oivaltaa, että on yhtä arvokas kuin kaikki muutkin? Onko se mahdollista? s.307
Hän (Tarmo) ei aikonut enää koskaan pyydellä anteeksi että oli se joka oli. s.327
Vanhin poika on Esko, joka toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja ostaa vaimonsa kanssa tilan vanhemmiltaan. Tatu-veli on istunut vankilassa, mutta on edelleen erityisen rakas äidilleen. Voitto on rauhanturvajoukoissa ja isän poika. Arto on nuorimmasta päästä ja läsnä kerronnassa erityisesti kuumasta vedestä saamiensa palohaavojen takia. Helmi on Pikku-Pasin äiti ja juopon Pasin vaimo, parantumattomasti sairas ja rahapulassa. Lahja yrittää kelvata väkivaltaiselle poikaystävälleen, kunnes ystävystyy kesätyössä Mairen kanssa. Toiset sisaruksista ovat toisilleen merkityksellisiä, kuten Lahja ja Tarmo, mutta kaikkien on opittava pärjäämään itsekseen. Hirvo viihtyy metsässä, mutta eri tavalla kuin Voitto ja Valo pitää tulesta.
Nina Wähä on laatinut romaanille näytelmän muodon henkilöluetteloineen ja näytöksineen. Romaanina tämän silti lukee ja henkilöt paljastavat itsestään paljon muutenkin kuin tekemisten kautta, vaikka etupäässä juuri toiminta ja reaktiot tekevät henkilöt. Kirjassa käydään läpi niin Pentin ja Siirin rakkaustarina kuin heidän erkaantumisensakin sekä vanhempien erilainen suhde eri lapsiin. Tapahtumat sijoittuvat Tornionjokilaaksoon, jossa kirjailijan mummo asui ja oivallisesti mummolatunnelma tuleekin lähelle.
Talo tuoksui joululta sellaisella vastasiivotulla mäntysuopaisella tavalla, tuli rätisi rauhallisesti, ja keittiön pöydällä oli Siirin kutoma punainen joulukaitaliina. s.98
Tapahtumien keskipisteessä on vuorotellen kukin lapsista, ihan pienimpiä lukuunottamatta. Myös Pentti, joka kuvataan hirviöksi, saa puheenvuoron ja pääsee esittämään oman käsityksensä niin elämästä kuin tapahtumista. Hänkin kokee toimivansa oikein, hänellä on vain erilaiset säännöt elämään kuin muilla.
Sellaisia ihmisiä kuin Pentti onkin vaikeampi tuomita, jos ottaa huomioon, että hänellä on jo alun alkaen hieman poikkeava näkemys siitä mitä ihmisenä oleminen tarkoittaa, mitä sopimukseen kuuluu. Tuon näkemyksen alkuperä on jälleen yksi tekijä, johon täytyy osata jotenkin suhtautua. Kun kuvioon vielä lisää yksinäisyyden, tämän tarttuvan syövän, on helppo aavistaa, ettei hän pahuuttaan tee kaikkia tekojaan. Tai siis voi varsin hyvin tehdä pahuuttaan, mutta miten paljon oikein voi ymmärtää, jos ei enää muista mikä on ylhäällä ja mikä alhaallaa, mikä on oikein ja mikä väärin? s. 240
Kirjailija osaa kertoa traagisia kohtaloita ja viedä tarinaa eteenpäin hienosti, juuttumatta osoittelemaan mitään tai ketään. Lisäksi hän tempaa lukijan kertomuksen imuun huomaamatta ja yli viisisataa sivua hujahtaa liiankin äkkiä loppuun. Siitä huolimatta suomenkielisen kirjan kannen mainospoiminnat olisivat saaneet jäädä pois. Jokainen lukija päättää kohdallaan, pitikö kirjasta vai ei. Minä pidin ja suosittelen muillekin.
Kaikki minun lapseni, miten kauas tulevaisuuteen huoli ulottuu? Ja pärjäävätkö he ilman minua? Mutta hän tiesi jo vastauksen, ja se sai hänet yhtä aikaa sekä surulliseksi että iloiseksi. s.511
Nina Wähä: Perintö.WSOY 2020. - Ruotsinkielinen alkuteos Testamente 2019. - Suom Sanna Manninen. 550 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti