Kun kirjoittaa, ajattelee. Kun kirjoittaa, ymmärtää. s. 285 HM
Kirjoittaminen pakottaa tiivistämään ja kirkastamaan omaa ajattelemista. Lukeminen on toisenlaista. Se avartaa, laajentaa ja avaa maailmaa. s.294 KP
Kuulin radio-ohjelmassa Kirsi Pihan esittelevän tätä kirjaa, jossa käy kirjeenvaihtoa kirjailija Hannu Mäkelän kanssa vuoden verran. (Sähköposteja Piha ja Mäkelä toisilleen lähettävät, mutta viestinkulun nopeus on ainoa asia, joka poikkeaa perinteisestä kirjeenvaihdosta.) Ajattelin vilkaista kirjaa ja selata ehkä vähän, mutta niin vain tuli ahmaistua melkein sanasta sanaan lähes viisisataa sivua. Vain lopun korona-ajan tilityksiä en jaksanut täysipainoisesti lukea, kun nämä valittelut ja ongelmat ovat vielä lehdissä olleet niin hyvin esillä ja ikävästi tuoreessa muistissa.
Kirjeenvaihto alkaa Kirsi Pihan pyynnöstä, koska hän haluaa tavoittaa jotain isästään, jonka on menettänyt 7-vuotiaana. Isä on antanut hänelle Mäkelän kirjoittaman Herra Huu -kirjan ja siksi Mäkelä edustaa Pihalle henkistä yhteyttä isään. Kaksi ennestään toisilleen tuntematonta löytää paljon yhteistä.
Toki molemmat ovat tunnettuja henkilöitä: Kirsi Piha politiikasta ja Hannu Mäkelä pitkästä kirjallisesta urastaan. Molemmat ovat kiinnostuneita lukemisesta ja kirjoittamisesta. Kirsi Piha on pitänyt pitkään kirjallisuusblogia ja Hannu Mäkelä tehnyt uran myös Otavan palveluksessa. Nämä meriitit olivat minulle syy tarttua kirjaan, vaikka paljon muitakin asioita tekijät käsittelevät: suhdetta menetettyyn isään, avioliittoa, ystävyyttä, uskontoa, liikkumista, työntekoa, vanhemmuutta, luontoa, vanhenemista, masennusta, elämänhalua. Politiikkaakin sivutaan, mutta kirja ei ole mielestäni minkään agendan julistusta. Koronasta aiheena en ollut tässä kiinnostunut, mutta vähän hätkähdin Mäkelän tiukkaa kantaa hallituksen rajaustoimiin keväällä 2020.
Pihan viestit olivat todella pitkiä ja monipolvisia, Mäkelän viestit lyhyempiä. Luulin olleeni kiinnostunut lähinnä Hannu Mäkelän sanomisista, mutta jälkikäteen huomasin merkanneeni eniten Pihan kirjoituksista oivalluksia tai kiteytyksiä. Tässä muutamia eri aiheista:
Politiikasta lähtiessä oppi nopeasti myös, että se minkä kuvittelee politiikassa olevan maailman keskipiste ja kriisi, ei kosketa suurinta osaa ihmisistä kuin pinnallisesti. s. 57KP
Äidillä oli talouspäällikkönä hektinen tilinpäätösaika ja hän valitti kiireitään. Häpeäkseni muistan edelleen, mitä olen siihen sanonut: "Sulla ei ole kuitenkaan ole koko Suomen työttö myyttä hoidettavana!" Politiikassa saattaa ottaa itselleen vähän liian ison taakan tai tulla tosikoksi ja toisaalta luulee vaikuttavansa asioihin enemmän kuin ehkä sittenkään vaikuttaa. s.58 KP
Olen myös kuullut väitteen, että jos ihmisellä ei ole ns. lapsuudenystäviä, se todistaa jostain luonteen puutteesta. Mutta lapsuus ja kouluaikahan on voinut olla vaikka kuinka kurjaa. Miksi sieltä retuuttaa ketään mukanaan loppuelämäänsä. s.213 KP
Muutamat Pihan viesteissään käsittelemät asiat ja lainaukset ovat alunperin Hannu Mäkelän ajatuksia tai peräisin hänen tuotannostaan, kuten seuraavat:
Minulla kun oli tapana yrittää ratkaista runoa....analysoida, mitä runo oikeasti tarkoitti...
runo on jokaiselle eri, sen tulkinta on oma asia, se ikään kuin lukiessa muuttuu lukijan omaksi, siinä kaikuu jotain, minkä omasta elämästä tunnistaa...(Mäkelän vastaus) s.236-7 KP
Pyri aina eteenpäin ja olet kulkiessasi kuin iloinen ilonen puro, joka vuorelta virtaa. (Suunnitelma loppuelämän varrelle/HM) Moni turhaan tulkitsee eteenpäin menemisen ylenemisenä ja päätyy paikkaan, jossa puro ei enää virtaa vaan on vangittu KP s.256
Toki sain myös paljon tönäisyä ajatusmaailmaani Hannu Mäkelän suoraan tähän kirjaan kirjoittamasta tekstistä. Ennen kaikkea minua viehättää Mäkelän asenne kirjoittamiseen: Kirjoitan kuolemaani asti, ehkä sen ylikin. Asenne kirjoittamiseen ja lukemiseen heijastaa myös innostunutta ja aktiivista suhtautumista elämään laajemmin.
Minulle monet asiat ovat ilman jumalaakin silti pyhiä. Hiljaisuus, rauha, rakkaus, luottamus, uskollisuus. Haluan uskoa ihmisessä hänen hyvyyteensä, yhä vain...s.51 HM
Olen myös sitä mieltä, että paras tapa oppia kirjoittamaan on lukeminen. s.303 HM
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka antaa ajattelemista ja lukuvihjeitä. Minä kaivoin/-autin vielä vanhat Anna-lehdet kirjastosta, kun sain tietää Pihan kolumneista siellä aiheena kirjallisuus ja lukeminen. Vielä on muutama artikkeli sieltä lukematta.
Kirsi Piha ja Hannu Mäkelä : Pimeän yli - Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtoa . WSOY 2020, 463 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti