maanantai 16. elokuuta 2021

Mercier Pascal: Sanojen paino


 Jos saisit tietää sinulla olevan elinaikaa korkeintaan muutama  kuukausi, aloittaisitko mandariinikiinan  opiskelut? Simon Leyland aloitti, vaikka hän osasi jo aiemmin monta eri kieltä, mm. kaikki Välimeren rannalla olevien maiden kielet. Hän halusi löytää merkityksen elämälleen ja jäljellä olevalle ajalle. Hän aloitti siitä, minkä osasi parhaiten, kuten kielten opiskelu, oikeiden sanojen haeskelu ja  siitä, mistä piti eniten, kuten kirjat.

Seuraavien päivien aikana otin vielä kerran kaikki kirjani käteeni, joka ainoan....Äsken istuuduin television ääreen katsomaan iltauutisia. Tuskin olin nähnyt ensimmäisiä kuvia, kun tunsin: minua tämä ei enää kosketa. Se oli eräänlainen sittenkin - tunne kuin maailma luisuisi ulottumattomiini. s. 39

Mitä minun pitäisi tehdä ajalla, joka vielä oli jäljellä? Mikä oli vielä merkityksellistä? Ja mitä se minun tilassani voisi ylipäätään merkitä: merkityksellinen? Kun sitten jatkoin käännöksen työstämistä, tapahtui jotain kummallista: kaikki se toivoton epävarmuus, mikä kysymyksiini oli kätkeytynyt, väistyi, jokaisen käännetyn lauseen myötä yhä enemmän, ja jäljelle jäi levollinen ja selkeä tunne siitä, että nytkin kun elämäni pian päättyisi, oli tehtävä sitä mitä tein mieluiten ja minkä parhaiten osasin: oli jatkettava oikeiden sanojen etsimistä. s.196

Kääntäjänä työskennellyt Leyland on joutunut vaimonsa äkillisen kuoleman jälkeen ottamaan tämän johtaman ja omistaman kustantamon ohjat käsiinsä. Kustantamo sijaitsee Triestessä, joka on tullut perheen kotikaupungiksi Lontoon jälkeen. Vaikka vaimo Livia on kuollut jo vuosia sitten, on miehellä yhä suuri ikävä. Kun Leyland saa sairaskohtauksen ja hänelle luvataan vain vähän elinaikaa, hän rupeaa kirjoittamaan kirjeitä kuolleelle vaimolleen. Niissä hän selvittelee samalla itselleen saamansa diagnoosin merkitystä ja sen vaatimia toimia.

Cara, tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Tosin se on pätenyt kaikkiin tähänastisiinkin päiviin. Aina oli se jäljellä oleva loppuosa, joka pieneni senhetkisen päivän myötä vähäsen. Mutta loppuosaan on tähän asti kuulunut avonaisuus, joka pohjautui siihen, etten tuntenut sen rajoja. Nyt on kuitenkin toisin: tiedän, missä raja on. s.92

Tällä hetkellä minusta melkein tuntuu kuin olisin koko elinaikani odottanut, että elämä vihdoin alkaisi. Kuin en olisi ikinä ollut täysin läsnä, täysin mukana omassa elämässäni. Mutta mitä oikein olen odottanut? Mikä laskettaisiin elämän alkamiseksi, hetkeksi, jossa olisin varauksetta valmis sanomaan: nyt elän, ja niin on hyvä? s.95

Eikö niin ole myös silloin, kun kirjoittaa päiväkirjaa? Silloinkin selittää ja lujittaa mielen sisältöä, niin kuin vain sanojen kautta voi. Eikä silloin kohdista sanojaan kenellekään muulle kuin itselleen, omien sanojensa lukijalle. Millä tavoin sinulle kirjoittaminen eroaa siitä? Ero on tarpeessani jakaa ajatuksiani kanssasi ja peilata niitä sieluasi vasten - vaikka se onkin vain hypoteettista ja mykkää peilausta s. 148

Tytär Susan ja poika Simon, opiskelijoita kumpikin ovat Leylandin tukena elämän käänteessä. Lääketiedettä opiskeleva Susan saa myös selville erehdyksen, joka on pakottanut Leylandin järjestelmään loppuelämää ja kuolemaa.

Toinen sattuma eli perinnöksi saatu talo Lontoossa johdattaa Leylandin kasvusijoilleen Englantiin, jolloin näpöpiiri avartuu hetkittäin kauemmas menneisyyteen. Samalla hän solmii  ystävyyssuhteen vastapäisen talon yksinäiseen mieheen, joka on apteekkioikeutensa menetettyään vetäytynyt yksinäisyyteen. Hitaasti kasvava luottamus ja ystävyys kannattelee ja ohjaa molempia.

Näinhän kävi toisinaan: että jonkin toisen toive auttoi ihmistä löytämään oman tahtonsa., koska toisen ihmisen päättäväisyys loi valoa omaan sisimpään. s.308

Kun Leylandin saama kuolemaantuomio osoittautuu vääräksi, on hän jo myynyt kustantamon. Hän on myös  saanut kantatrattoriansa tarjoilijalta Patilta lääkeannoksen, jolla olisi voinut päättä päivänsä ennen kuin ei siihen enää itse pystyisi. Irlannista lähtöisin oleva tarjoilija on yksi luotetuista henkilöistä, joiden oman elämän vaiheet liittyvät Leylandin elämän tapahtumiin. Leylandin oman suunnitelman lisäksi kirjan tapahtumat sivuavat henkilöitä, jotka ovat joutuneet käsittelemään armollista kuolemaa eri rooleissa.

Olin tuomari, joka oli passittanut hänet vankilaan. Miehen, joka vapautti vaimonsa ihmisarvolle sopimattomasta elosta.  Jäin eläkkeele tavanomaista aiemmin. Haluni tuomita toisten tekoja väheni vuodesta toiseen. s. 468

Huolimatta siitä, että Leyland tekee suunnitelmia loppuelämänsä varalle, on hän myös valmis toimimaan spontaanisti. Hän on valmis tekemään hyvää, auttamaan ystäviään antamalle heille aikaansa ja rahaa. Näin on ollut aiemminkin, sillä hän on avustanut vankilassa taposta istunutta miestä jaloilleen huomattuaan tämän kielitaidon ja yksinäisyyden. Vaikka hänellä on kustantamon myynnin jälkeen varaa auttaa rahallisesti, ei tuollaisen avun antaminen ole niin helppoa sittenkään. Saaja jää kiitollisuudenvelkaan, jota on vaikea hyväksyä tai paikata. Yritykset maksaa takaisin saatu apu tai osoittaa kiitollisuutta tulevat ehkä taakaksi paitsi avun saajalle, myös sen antajalle.

On vaikeampaa saada kuin antaa, se ei ole ollut minulle niin selvää aiemmin. Tulee helposti niin  riippuvainen ja kiusaantunut olo. Mutta paljon riippuu siitä, kuka on kyseessä. s. 402

Kirjassa on niin paljon teemoja ja henkilöitä, etten ole edes kuvitellut kaikkea tähän kirjaavani. Lisäksi kaikki liittyy kaikkeen ja asiat toisiinsa. Leylandin vaiheet ovat kirjan keskiössä, mutta myös muut henkilöt tulevat lähelle. Leyland selvittelee kirjoittamalla elämän merkityksellisyyttä, suhdetta aikaan ja ajan kulumiseen. Elämän tapahtumat ja mahdollisuudet, joihin hän tai joku muu kirjan henkilö tarttuu, paljastavat ihmisten välisen vuorovaikutuksen, ystävyyden ja rakkauden. Samalla aika saa uuden ulottuvuuden ja elämän merkitys muokkaantuu uudelleen.

Sitten hän alkoi kirjoittaa siitä, miten oli koko elämänsä elänyt itsensä ohi. Hän ei ollut koskaan vetelehtinyt eikä tärvännyt aikaa . Hän oli rakentanut uraansa määrätietoisesti ja antanut kaikkensa kuin pitkänmatkanjuoksija. Milloin hän oli viimeksi käynyt elokuvissa? Hän heitti kasoittain luentomuistiinpanoja menemään, poisti valtavan määrän tiedostoja."Elämäni ei mennyt hukkaan aihepiirien takia, vaan koneiston", hän kirjoitti,"tiedekoneiston." s.425

"..Se liittyi Warreniin, siihen, millainen hän oli. mutta myös intohimoon sanoja ja ajatuksia kohtaan. Sitä minulla oli liian vähän. Nykyään ajattelen, ettei ole mitään merkityksellisyyden arvojärjestystä, jota vasten kärsimystä ja pilkkuja voisi verrata. Merkityksellisyys - ei se ole mitään yhtenäistä. Se venäläinen voi miettiä pilkkujaan ihan rauhassa." (Burke, Warrenin naapuri ja ystävä)s. 215

Yhteinen tämänhetkisyys täytti päivät ja teki niistä kallisarvoisia, ja he kaikki tiedostivat, ettei sitä kestä ikuisesti. s.493

Kirjan kirjoittaja pohtii  Leylandin ja muiden henkilöiden kautta suhdetta kirjoittamiseen ja sanoihin, niiden merkityksiin. Nämä ovat minulle niin tärkeitä teemoja, että tämä kirjoitus on täynnä lainauksia kirjasta. Vaikka teksti tulee ehkä sekavaksi ja lainausten runsaus vaikeuttaa lukemista, haluan näitä oivalluksia kuitenkin tähän poimia itseänikin varten: muistaakseni ja löytääkseni ne yhä uudelleen. Onhan sitä paitsi kirjan teksti tärkeämpää kuin kirjaa käsittelevä teksti, vaikka jokainen lukija tekeekin omat löytönsä.

Kirjoittaessani olin aivan varma, että jos jollain ihmeellisellä tavalla saisin lisäaikaa, tekisin asiat aikaa hukkaamatta ja palavalla antaumuksella. Mikään ei tuntunut sen varmemmalta. Mutta nyt kun minulla olikin aikaa, asiat menettivät saman tien pakottavuutensa, aloin jahkailla, ja minun ja päämäärien väliin alkoi työntyä jotain muuta. s. 419

Kirjoittamisen pohtiminen, vaikkakin katkonaisesti ja järjestäytymättömästi, oli synnyttänyt hänessä uudenlaisen valvetilan. Oliko kirjoittaminen kuin heräämistä? s.510

Luin tätä kirjaa pitkän ajan kuluessa ja jouduin välillä keskeyttämäänkin antaakseni muille lukijoille mahdollisuuden. Kirjan tapahtumat ja etenkin sen herättämät ajatukset ovat niin runsaat, että vellovat mielessä pitkään. Se kaikki on kuitenkin hyvää liikettä ja kirjan anti on ollut minulle suuri. Toivottavasti muutkin pääsevät tämän tekstin lumoihin.

Pascal Mercier : Sanojen paino. Tammi, 2021. (Keltainen kirjasto 515). Sakasnkieline alkuteos Das Gewicht Der Worte 2020. - Suom.Tuulia Tipa. Päällys Markko Taina. s.570

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti