Köngäs Heidi: Siivet kantapäissä

 

Suhteet venyvät janaksi kahden pisteen väliin: alun ja lopun. Alan vähitellen tajuta, ettei minun tieni mene niin kuin kuuluu, että olen outoja varjoja täynnä, olen aina ollut. s.216

Kiinnostuin tästä kirjasta kuultuani radion Kulttuuriykkönen-ohjelmassa (Yle-Areenassa toistaiseksi) sen kertovan Marja Rankkalasta. Kirjoittajan tarkoituksena oli nostaa kirjalla radiokuunnelmien alussa ja lopussa mainittu nimi henkilöksi, joka on tehnyt mittavan uran ja  elänyt aikanaan poikkeuksellisen elämän. Kiinnostustani lisäsi huomattavasti, kun ohjelmassa mainittiin Marja Rankkalan sanoittaneen mm.Susanna Haaviston ja Vesa-Matti Loirin esittämän Joka pojalla on siivet-laulun, josta kirja on saanut osuvan nimensäkin. Minä tiesin Rankkalasta vain usein kuulemani nimen, joten kirja tuntui olevan paikallaan juuri minulle.

Kirjassa ei osoitella, vaikka tunnettuja nimiä mainitaan. Marja on Marja Rankkala ja hänen elämäänsä seurataan nuoruudesta alkaen. Janus on Olavi Paavolainen, Marjan suuri rakkaus ja Radioteatterin johtaja. Josef on ilmiselvästi teatterikriitikko Jukka Kajava. Hertta Kuusisesta tulee Marjalle Krasnaja hajuveden mukaan. Kaikki he ovat kuolleet, joten Heidi Köngäs on voinut kuvitella tapahtumia ja tunteita tosiasioiden väliin, alle ja päälle. Haastattelija Tuula Viitaniemi kysyikin kuulemassani ohjelmassa kirjailijan vastuusta, kun hän menee oikean henkilön pään sisään ja katselee maailmaa tämän silmillä. Köngäs perusteli mielestäni hyvin: Jos tekee elämäkertaa, siihen ei voi laittaa muuta kuin oikeaksi todistettua. Fiktiossa voi lähestyä henkilöä myös intuitiolla. Lisäksi Köngäksellä oli käytössään Marja Rankkalan työtoverilleen Johanna Rajamaalle jättämää aineistoa: kirjeenvaihtoa, päiväkirjamerkintöjä, lippusia ja lappuja kassikaupalla.  Minä en tietenkään tiedä, kuinka lähelle oikeaa henkilöä Heidi Köngäs kirjassa pääsi, mutta mielelläni minä tätä kirjaa luin. Rankkalan työtoveri vakuutti tunnistavansa henkilön Köngäksen kirjasta.  

"Kuules nyt, minä teen itse omat virheeni jos haluan" s. 181

Näin sanoo Marja Janukselle, vaikka mies loukkaakin häntä kuin jotkut muutkin. Marja elää itsenäisen naisen elämän, jolle e-pilleri merkitsee vapautta. Raskaudenpelkoa ei tosin mainita aiemminkaan seksikokemuksia rajoittavana.

Olen varma, että ihminen on kaikkein kiinnostavin lapsena, kaikkein elävin, rehellisin, oikeamielisin, todellisin. Kaikki mikä tulee sen jälkeen on petosta, täytettä, kasvatusta, normittamista tiettyyn asentoon, käytökseen. Kukaan ei voi olla aikuisena yhtä spontaani kuin lapsena, silloin kun ilo, riemu, pettymys, suuttumus, kateus ja kaikki tunteet ovat aivan paljaina ja suojattomina, eikä niitä voi kätkeä, vaan ne tulevat esiin puhtaan selkeinä kuin luu lihasta.

Kiinnostavaa onkin vain se, miten paljon siitä lapsesta onnistuu säilyttämään aikuisuuteen, jossa hyvä käytös perustuu kätkemiseen ja peittelyyn. Onnellisia ovat ne, jotka onnistuvat nappaamaan lapsuudestaan koko elämäkseen suoran, rehellisen ihmisen kaikkine tunteineen. ss.277-278

Ei Marjakaan onnistu elämässään pakoilemaan kasvatuksen ja sivistyksen muokkausta, mutta lähelle hän silloin tällöin pääsee - etenkin seksuaalisesti. Kirja on voimallisesti rakkausromaani, mutta tuo myös esiin Rankkalan työtä kääntäjänä, dramaturgina, kuunnelmien tekijänä. Tästä kaikesta muistutuksesta olen iloinen, sillä sillä työllä on merkitystä, jonka vasta nyt tajuan. 

Sotakokemuksia Konnunsuon vankilassa, jossa Rankkala on viettänyt lapsuutensakin, en oikein ymmärtänyt. Rankkala on itse kirjoittanut muistiinpanoistaan puhtaaksi sen, minkä on halunnut säilyttää jälkipolville ja sotakokemukset kuuluvat niihin. Epäilemättä sota vaikutti kaikkien sen kokeneiden elämään, mutta keskellä kirjaa tämä vie lukijan äkkiä outoon, muusta kerronnasta irralliseen maailmaan. Vaikuttaa myös siltä, että juuri näillä kohdin on oikolukija slarvaillut, jättänyt kirjaimia puuttumaan ja päähenkilön kutomaan sukkia rintamalle joka toisella sivulla. Tässä luvussa kerronnan katkaisee myös Jelindan puhuttelu, mikä jäi minulle arvoitukseksi.

Kuitenkin kaiketenkin, Siivet kantapäissä oli upea kirja, joka esitteli upean naisen ja tämän hienon uran. Kiitos Heidi Köngäs ja kaikki muut, jotka nostitte Marja Rankkalan esiin!

Join eilen liikaa, mutta elin juuri sopivasti. s.318

Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä.- Otava 2021.- Kannen suunnittelu: Anna Lehtonen. 363 sivua