maanantai 6. helmikuuta 2017

Adichie, Chimamanda Ngozi : Kotiinpalaajat





Adichie, Chimanda Ngozi
Kotiinpalaajat
Otava Seven-pokkari 2014
523 sivua
Suom.Hanna Tarkka 2013
Alkuteos:Americanah
Kun lopetin tämän kirjan, tuntui kuin olisin ollut pitkällä, antoisalla matkalla. Onneksi en joutunut jättämään matkaa kesken, sillä kirja antoi uusia ajatuksia, avasi silmät sepposen selälleen ja kaiken lisäksi sitä oli helppoa lukea. Matkalukemista se on ollut, ensin lentokentältä ostettu Namibian matkalle, mutta silloin se jäi tiiviin ohjelman takia kesken. Espanjan loma oli niin pitkä, että lukemiseen saattoi upota. Kirja oli tullut entistä ajankohtaisemmaksi näinä parina vuotena, jotka se odotti hyllyssäni.Kuinka ajankohtainen se onkaan nyt, kun presidentti Trump tyrehdyttää USA:aan muuttoa.
Tarinan jännite syntyy kahden toisilleen tarkoitetun ihmisen, Ifemelun ja Obinzen, rakkaustarinasta. He tapaavat teini-iässä, rakastuvat, mutta elämä vie erilleen, eri maihin. Ifemelu pääsee Nigeriasta Amerikan ihmemaahan, mutta kadottaa samalla yhteyden itseensä ja rakastettuunsa. Nöyryyttävien kokemusten jälkeen hän löytää tavan elää ja hankkia elantonsa Amerikassa. Hän pitää blogia, jonka aiheena on rotu ja kertoo siinä, mitä on elää afrikkalaisena USA:ssa. Obinze muuttaa Englantiin, vaikka on aina halunnut Amerikkaan. Hän ei saa kansalaisuutta eikä työlupaa ja hänet karkotetaan takaisin Nigeriaan. Elämä kuljettaa rakastavaisia eri suuntiin ja kieltämättä lukija alkaa miettiä, saavatko he lopulta toisensa. Se ei ole kuitenkaan kirjan sanoma tai suurin anti. Oivallus tulee siitä, että nigerialainen ei ole kotonaan eikä tervetullut sen enempää USA:aan kuin Englantiinkaan. Nigeriassa suositaan lahjontaa ja siellä on oltava tuttavia, joiden avulla voi hankkia työn ja toimeentulon.Kun on lähtenyt ja palannut, näkee  selvemmin sekä oman että taakseen jättämänsä maan jäljet.

Monissa Amerikasta viime vuosina kotiinpalanneissa oli havaittavissa maanista optimismia, kaikelle nyökkivää, kestohymyllä varustettua optimismia, joka  ikävystytti häntä, koska se oli kuin jostain tv:n piirretystä, ei laatua ei syvyyttä.

 Minut kirja pani  Espanjan rannikolla ihmetelemään maahan paperittomina saapuneitten kestävyyttä ja sisukkuutta. Voi sitä lähteä pakoon suosikkijärjestelmiä, lahjontaa ja mahdottomuutta edetä kyvyillään ja saada työtä koulutuksella eikä pelkästään sotaa ja vainoa.  Ja siitä huolimatta, että olisi elänyt onnellisen lapsuuden toisessa maassa, täytyy olla mahdollisuus aikuisuuteen ja inhimilliseen elämään toisessakin maassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti