Tytöt
Otava 2016
Alkuteos: The Girls 2016
Suom. Kaijamari Sivill
298 sivua
Ei tämä ollut murhakertomus, vaikka tietty jännite syntyykin todellisuutta mukailevan hippiyhteisöpomon provosoimasta henkirikoksesta, jota kohti kirjassa edetään. Kirjan ydin on kuitenkin muualla. Se kertoo nuoresta teini-ikäisestä tytöstä, Eviestä, joka yrittää hakea paikkaansa maailmassa, etsii hyväksyntää ensin koulutovereiltaan, sitten hippityttö Suzannelta, jonka sattumalta tapaa.14-vuotiaana hyväksyntää haetaan esittämällä aikuisempaa ja kokeneempaa kuin oikeasti onkaan ja yrittämällä miellyttää muita.
Olin tehnyt sellaista, mitä ei kuulunut tehdä. Tuonut päivänvaloon siivun omaa heikkouttani, paljastanut säikyn jäniksensydämen. s. 53
...jo tyttönä eläminen tässä maailmassa vammauttaa kyvyn uskoa itseensä. Tunteisiin ei ollut mitään luottamista, ne olivat ouija-laudallta noukittua valheellista pölyä. s. 239
Lopulta Evie yrittää vakuuttaa koko hippiyhteisöä, joka noudattaa Russelin oikkuja ja käskyjä.
Kukaan ei näyttänyt huomaavan, että hänen sanansa hapertuivat reunoilta: kaikki vain toistivat hänen puheitaan, suut vääntyivät yhteisiin ilmeisiin. Russel oli nero, niin minä olin Tomille sanonut.. s. 258
Hyväuskoista tyttöä on helppo huijata ja panna hänet tekemään asioita, joihin hän ei muuten ryhtyisi.
Ei tietenkään: ei kukaan vielä silloin ajatellut, että muukalaiset voisivat olla muuta kuin ystäviä. Me rakastimme toisiamme rajoitta, koko maailmankaikkeus oli laajennettua yhteismajoitusta. s.184
Kehyskertomuksena 1960-luvun tarinalle toimii aikuisen Evien tapaaminen nuorten kanssa. Nuori Sasha-tyttö yrittää vuosikymmeniä myöhemmin aikuistua ja miellyttää yhtä alkeellisin keinoin kuin Evie aikoinaan, mikä saa Evien muistamaan oman elämänsä kriisin aikuisuuden kynnyksellä.
Jätin kirjan pari kertaa kesken ja luin muita kirjoja välillä. Ei se siis ihan mukanaan vienyt, mutta veti kuitenkin sen verran puoleensa, että jatkoin taas. Helposti pääsin juoneen mukaan ja sitten en enää halunnutkaan lopettaa. Kyllä tämä kirja hyvän lukukokemuksen antaa, liikahduttaa sydäntä, vaikkei sitä ihan särje - puhumattakaan mielen räjäyttämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti