Nyt olen Utrioni lukenut. Vuosikausia olen seurannut kirjailijan esiintymisiä, sanavalmiutta ja sujuvaa ulosantia. Erityisesti on jäänyt mieleeni kirjailijan kommentti käsityöläiskirjailijoista: heitäkin tarvitaan ja itse Utrio katsoi kuuluvansa näihin kirjailijoihin. Käsittääkseni heidän kirjoitustapansa muistuttaa käsityöläisen tapaa tehdä töitä: tutkimista, tarkkuutta ja pakertamista, yksityiskohtiin paneutumista ja huolellista työskentelyä.
Isabella syntyy rikkaan Simon de Grahamin ainoaksi lapseksi, jota Isä, Osmankartanon ritari rakastaa ja hemmottelee, jonkun mielestä liikaakin. Tytär on tumma ja kaunis ja tarmokkaat sukulaisnaiset ottavat kasvatusvastuuta synnytyksessä kuolleen äidin sijaan. Pientä tytärtä hoitaa ensin imettäjä Kultavilja, sitten rahanhimoinen ritarin ensimmäisen vaimon sukulainen, joka pelottaa tytön puhumattomaksi. Henrik Rikkaan kartanossa Halikon Rikailassa Marita Tavast kasvattaa neidosta kaunotarta ja Uro toimii hänen henkivartijanaan. Täällä kasvavat myös Niklas Tavast, komea uros sinisine silmineen ja hänen sisarensa Anna.
1300-luvun Itämaan linnoitukset Turusta Viipurin linnaan toimivat taistelujen ja rakkaustarinan näyttämönä. Rakkaustarina syntyy Annan ja Maunu Yölinnun, pirkkamiesten lapinvoudin välillä. Simon-isälläkin on jalkavaimonsa leski Hildegarde. Tärkeintä on kuitenkin tummaksi kaunottareksi kasvaneen Isabellan ja hänen kasvinkumppaninsa hämäläisen ritarin Niklas Tavastin rakkaustarina, jossa vuoroin lämpenee toinen ja vuoroin toinen ja valmista tulee vasta viimeisllä sivuilla, tietysti. Nyt lähestyessäni 70-vuoden ikärajaa tajuan saaneeni nuorena ensimmäisen seksivalistuksen juuri tämäntapaisista intohimon kuvauksista.
Minä vien sinut pohjoiseen, pirkkalainen mutisi Annan korvaan. - Minä vien sinut pohjoiseen ja otan sinut hangella tuhannen tähden alla. Joka aamu me synnymme uudelleen ja joka yö me vaellamme pohjan perien laidattomat erämaat. joka yö me yhdymme revontulten loistossa, aina uudessa paikassa. Meillä ei ole rantaa eikä rajaa, eikä kukaan määrää meitä, sinua ja minua.s.172
Nyt tuon eipäs-juupas-leikin kuvauksen lukeminen oli uuvuttavaa ja taidan nyt ymmärtää, mitä vatulointi tarkoittaa.
Kaavamaisen juonen lomaan sisältyy kuitenkin tarkkaa kuvausta ruuista ja vaatetuksesta, ajan tavoista. Elämä on raakaa ja rankkaa, mutta Jumala auttaa (yleensä).
Kaikki kävi niinkuin oli odotettukin paitsi Svanhild Erlendsdottirin kohtaloa, mutta sellaista tapahtui valtauksessa, jossa päälliköt harvoin pystyivät hallitsemaan miestensä verenhimoa. Ikävä oli, että vaimo Svanhild joutui kuolemaan ilman viimeistä voitelua, varsinkin kun hän eli synnissä ritari Narven kanssa. Toisaalta linnan kaikki asukkaat ripittäytyivät vähän väliä ja saivat synninpäästön pahan äkkikuoleman varalta, niin että eivät hänen asiansa kovin surkeasti olleet. s. 225
- Sigrid, miten sinä olet ajatellut selittää siveettömyytesi rippi-isällesi?
Sigrid Bielke muuttui silmänräpäyksessä iloluontoisesta pullukasta korskeaksi vallasnaiseksi.
- Papit valvokoot rahvaan parittelua. Yhdenkään Bielken tekemisiin heillä ei ole mitään sanomista . s.370
Ihailen kirjailijan kykyä tehdä historia eläväksi, tuoda se ihmisten toiminnan kautta lähemmäsi kuin sodat ja vuosiluvut sen toisivat. Ihailen kirjailijan elämää ja mittavaa elämäntyötä niin kirjailjana kuin omien ihanteidensa edistäjänä. En kuitenkaan tiedä, luenko toista hänen kirjoittamaansa kirjaa. Onko minulla aikaa sellaiseen?
Kaari Utrio
Isabella
Tammi 1988
440 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti