Pintti
WSOY:n äänikirja 2018
Kesto n. 7 h
Pitkästä aikaa kuuntelin kirjan. Aiemmissa elämänvaiheissani olen sitä tehnyt useinkin samaan tapaan kuin nytkin:kotiaskareita tehdessäni, leipoessa, tiskikoneen kimpussa hääriessäni, ruokaa tehdessä. Nämä puuhat antavat mahdollisuuden olla lähellä äänilähdettä, sillä en ole opetellut kuulokkeisiin. Toisaalta juuri nuo puuhat vaativat mielestäni jotain kuultavaa, podcasteja, radio-ohjelmia - tai kirjoja.
En sitten oikein tiedä, oliko tämän kirjan kuunteleminen kuitenkaan oikea ratkaisu, sillä askareiden ohessa kuunneltava kirja vaatii mielestäni aika tiukkaa juonta. Tässä kolmen päivän romaanissa nousevat henkilöt etualalle. Romaani kertoo Tyyelän sisaruksista. Vanhin on Jussi, joka ei kehity muiden tahtiin, vaikka näkee joitakin asioita hyvinkin terävästi. Raili haluaa päästä irti tehdaspaikkakunnasta, jossa on varttunut ja muuttaa Helsinkiin. Hän kuitenkin palaa, eikä ymmärrä hävetä kokemuksiaan kaupungissa, vaikka siskokin huomaa hänen viettäneen siellä huonoa elämää. Helmi on elänyt yhdessä Ranskasta muuttaneen miehen kanssa, mutta mies on kuollut. Hänen on vaikea elää ikävässsään eikä suhteesta siinnyt tytär Saaran tuo lohtua, vaan on pikemminkin tiellä. Yhdessä sisarukset yrittävät pitää huolta Jussista, jota aikuisenakin kiusataan ja pilkataan. Jussille ei tahdo löytyä sopivia töitä lasitehtaalta, vaikka melkein kaikilla muilla on siellä työpaikka.
Keskeinen tekijä romaanissa on lasitehdas, jonka omistajaperheen rouvaa puhutellaan Armona ja joka kantaa osaansa asianmukaisella arvokkuudella. Kirjailija on perehtynyt lasintekoon tarkoin ja lasista ja sen valmistuksesta löytyy myös monta symbolia kirjaan. Vaikuttava, usein toistuva kuva ovat lasimurskassa verisiksi repeytyneet hiiret.
Railin mielestä Helmi on suruunsa kääriytyneenä elämän vapaamatkustaja, joka ei välitä juuri mistään ja välttää näin myös elämän hankalat ratkaisut ja kannanotot. Vähitellen hän huomaa omien valintojensa johtaneen likipitäen samaan: hänkin on ajanut itsensä niin laidalle, pois muiden ihmisten piiristä, että katselee elämää ulkopuolelta.
"Lukutavasta" johtuu, että sitaatit tässä arviossa ovat vähäiset: Yhden viisauden poimin kuuntelemalla:
Joskus ihminen ei kasva itsekseen menneiden takia vaan niistä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti