Vastapaino
Tampere 2019
226 sivua
Tämän kirjan tekijä suunnitteli ilmestyvän 85-vuotispäivänään tämän vuoden elokuussa. Kuolema ehti kuitenkin väliin ja teos ilmestyi postuumina. Kuoleman aavistelua on jo kirjan viime sivuilla, mutta koko kirja on juuri sitä Eskolaa, joka on viehättänyt minua siitä lähtien, kun luin sosiologian pääsykokeisiin jonkun lyhyemmän yleisteoksen. Koska en tuolloin yliopistoon päässyt, jäi Eskolan teosten lukeminen välillä vähemmälle. Tämän vuosituhannen alussa Eskola julkaisi muutamia kertomuksia uskoon tulostaan (mm. Uskon tunnustelua - mitä Jumalasta pitäisi ajatella 1999, Tiedän ja uskon 2003 ja Vaikka en niin kuin kirkko opettaa 2013). Ne olivat mielestäni kovin erilaisia muutenkin kuin aiheeltaan. Tämä kirja on taas vanhan, sujuvasanaisen ja kriittisen emeritus professorin kirjoittama.
Kirja noudattelee eläkeläisen päivän kulkua. Se alkaa 84-vuotiaan Eskolan omista aamutoimista sanomalehtien ääressä ja päättyy illan viinilasillisiin. Kaikista toimista omakohtaiset huomiot avartuvat laajempiin elämän ja yhteiskunnan ilmiöiden pohdintoihin. Kritiikkiä saa tässä kirjassa myös kirkko instituutiona, vaikka kirjoittajan aamurutiineihin kuuluu radion aamuhartauden kuuntelu. Omaa itseään ja tapojaan tekijä paljastaa avoimesti ja suhtautuu niihinkin sopivan kriittisesti. Somesta Eskola on pysynyt poissa, eikä älypuhelin ole hänen kädessään ollut, vaikka hän hakee tietoa verkosta ja käyttää sähköpostia. Alkoholinkäyttöään hän ei peittele, vaikka on saanut avoimuudestaan kritiikkiä jo aiemmin. Joskus pohdinnat jäävät, kuten tekijä itsekin myöntää, vähän naiveiksi. Näin esim. silloin, kun Eskola kertoo kokemuksestaan lompakon ja avainten unohduttua kotiin ja vertaa sitä kadulla kerjäävän kodittoman elämään. Hän tosin toteaa oman hätänsä pieneksi tuon toisen hätään verrattuna.
Ihan mielelläni luin älyllisesti kirkkaita ja teräviä huomioita, jotka oli kirjoitettu samaan elävään tyyliin kuin sosiologian oppikirjat aikoinaan.Tyyli on säilynyt, kuten Matti Mäkelä Helsingin Sanomien arvistelussaan totesi. Ja kirja kannattaa lukea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti