Kankimäki Mia : Naiset joita ajattelen öisin

Mia Kankimäki
Naiset joita ajattelen öisin
Otava 2018
447 sivua lähdeluetteloineen+16 kuvasivua

Luulet tietäväsi, mitä matka voi tarjota, mutta itse asiassa juuri sitä et tiedä. (Karen Blixen kirjeessä Afrikasta 18.1.2017

Tämä motto pätee niin tähän kirjaan kuin tehtyihin matkoihin. Erityisesti motto pätee niihin matkoihin, joita tässä kirjassa kuvataan. Matkaaja nykyajassa on Mia Kankimäki itse. Hän kulkee muiden matkaajien reittejä, yrittää ymmärtää ja oppia. Loistavin tuloksin. Muut henkilöt eli ne, joiden matkoja Kankimäki jäljittää ovat kirjailijan luonnehtimana:

Karen Blixen: kahvifarmari,lähti Afrikkaan 1914 28 -vuotiaana, palasi Tanskaan sairaana ja rahattomana 46-vuotiaana ja alkoi kirjoittaa ensimmäistä kirjaansa
Isabella Bird, (1831-1904, Yorkshire vanhapiika, maailmanmatkaaja ja vanhapiika, kärsi masennuksesta, selkävaivoista ja unettomuudesta, kunnes lähti matkalle ja kiersi yksin koko maapallon ; Voit tehdä rankimmat matkasi yli 60-vuotiaana
Ida Pfeiffer (1797-1858 Wien), vaimo ja äiti, myöhemmin, yli 44-vuotiaana - matkusti kitubudjetilla, pummi majapaikka -tee mitä tahansa jotta voit tehdä mitä tahansa, älä välitä muiden mielipiteistä. maailmanmatkaaja ja matkakirjailija
Mary Kingsley, (1862-1900) Lontoo, vanhapiika, myöh. tutkimusmatkailija ja matkakirjailija, hoit vanhempansa hautaan ja lähti Länsi-Afrikan viidakkoihin, kirjoitti kaksi kirjaa itseään pilkaten
Jos olet yksin eikä kukaan tarvitse sinua, voit yhtä hyvin lähteä Länsi-Afrikkaan kuolemaan ja nauraa koko matkan
Alexandra David-Neel,(1868-1969 Belgia) feministi, myöh. buddhalainen nunna, matkaaja ja kirjailija
Etene intuitiolla, pärjää vähällä, naamioiu jos täytyy, Älä märehdi, mene" Säännönmukaisesti asiat tuntuvat paljon vaikeammilta ja pelottavammilta etukäteen ajateltuina kuinsitten kun toiminnan hetki on käsillä." (Lhasaan johtavalla tullisillalla)
Nellie Bly ,(1864-1922) amerikkalainen journalisti, naisasianainen, maailmanmatkaaja, myöh. teollisuuspohatta miehensä perittyään, matkusti yksin mailmanympäri 72 päivässä mukanaan käsilaukullinen tavaraa 
Panosta hyviin ideoihin
Yaynoy Kusama s.1929- Matsumo, asunut USA:ssa ja elää nyt mielisairaalassa Tokiossa , työskentelee maanisesti päivittäin yhä maalaamalla plkkuja, kurpitsoja

Näiltä naisilta Kankimäki kirjaa yllämainittujen lisäksi muitakin oppimiaan ohjeita ja asioita, jotka koskevat niin matkustamista kuin elämää  yleensä.

Kirjaan ylös yönaisen neuvon: Afrikassa matkustaessasi ole aina etsimässä aviomiestäsi. s.226

Kun miehisen tutkimusmatkailijuuden ytimessä oli eräänlainen maskuliininen tunkeutuminen, impearilistinen valloittaminen ja luonnonvarojen hallitseminen, olivat Maryn motiivit aivan toisenlaiset. Hän halusi nähdä ja ymmärtää. Häntä kiinnostivat heimokulttuurit sinällään, hän halusi elää kuten paikalliset ja hän alkoi pitää itseäänkin vähän paikallisena. s. 229

Nämä yönaiset, joiden jäljillä ollaan, vaikuttavat vaatimattomilta ja jotkut ovat täysin vailla itseluottamusta. He ovat suhtautuneet ehkä matkaamiseen ennen matkaa varautuneesti, mutta matkatessa heistä tulee toisenlaisia: terveitä ja pelottomia. Elämä kotimaassa on monille valmistautumista uuteen matkaan tai rahojen keräämistä matkaa varten. Tähän käytettiin myös edellisen matkan kokemuksia ja tuloksena saattoi olla kirja, kuten Mary Kingsleyllä. Matkustamisen vaivoja tuo nainen taas pitää pieninä verrattuna kuluttavaan arkirutiiniin, johon naiset normiarjessaan joutuivat sopeutumaan.

Kirjaprojektin lähetessä loppuaan Mary oli yhä masentuneempi ja kärsi jatkuvasti migreeneistä, unettomuudesta ja uupumuksesta (check). Esipuheessa hän pyysi anteeksi kirjansa huonoutta ja omaa epäkompetenssiaan kokonaisen sivun verran - tavalla, joka nostaa itsensävähättelyn käsitteen kokonaan uusiin sfääreihin. s. 239

Mary sanoi nimittäin pitävänsä kummallisena, että hänen matkustamistaan pidettiin naiselle erikoisena saavutuksena, kun taas kukaan ei ihailisi häntä, jos hän olisi jatkanut raskaiden kotivelvollisuuksien hoitamista kuolemaansa saakka.
Hän itse kuulemma tarpoi mieluummin suolla kaulaa myöten mudassa tai kiipeisi Kamerunvuoren huipulle, kuin kävisi läpi sellaisen työmäärän, minkä lontoolainen seurapiirinainen sosiaalisten velvollisuuksiensa parissa tekee. se kuulemma yksinkertaisesti tappaisi hänet. s.242

Kirjoitan muistikirjaani:
myötätunto itseä ja muita kohtaan
yritä nähdä totuus itsestäsi vaikka sitten epämieluisa
käytä energiasi viisaasti
älä takerru asioihin, fyysisiin tai henkisiin
ja kaikkein tärkeimpänä: älä takerru identiteettiisi ja kuvittele että se on muuttumaton, sillä se muuttuu koko ajan.
Miten helpottava ajatus: astua kuvitellun itsensä kuoresta ulos, pudottaa se kuin nõ-naaamio, olla raikas, tuore, uusi - millainen tahansa. s.265

Kankimäki esittää muutaman esimerkin surkeista matkaajista, jotka uupuvat ja uuvuttavat kantajat mukanaan ottamiensa tavaroiden alle. Näihin surkeisiin pakkaajiin hän lukee myös itsensä. On myös toisenlaisia esimerkkejä naisista, jotka tulevat reissuissaan toimeen vähällä, kuten Nellie.

NELLIE BLYN PAKKAUSKURSSI
Yksi puku(käytetään kaksi ja puoli kuukautta) 
passi ja valuuttaa (säämiskäpussissa kaulalla) 
silkkinen sateenvarjo (kannetaan kädessä) 
Käsilaukku (jossa seuraavat tavarat) :
kaksi matkahattua
kolme huivia
jakku
aamutakki
alusvaatteita
tohvelit
röyhelöitä*
nenäliinoja
toilettivälineet
hiusneuloja
neuloja ja lankaa
mustepulloteline, mustekyniä, lyijykyniä, kalkkeeripaperia
pieni pullo ja juomakuppi
kylmävoidetta**
Ei muuta.
*Röyhelöt ovat naisen tärkein asuste, ja ne kiinnitetään napeilla tai harsimalla pukujen kauliksiin ja hihansuihin tilanteen mukaan.
**Ei tule koskaan mahtumaan laukkuun, joten voidaan jättää pois. s. 295

Kirjassa paneudutaan myös muutamiin renessanssiajan naisiin, jotka eivät juuri matkanneet, mutta elivät esimerkillisen ja itsenäisen elämän taiteilijoina, vaikka jotkut heistä saattoivat samaan aikaan hoitaa isonkin perheen.

Sofonisba Anguissola, n1532-1625, maalasi omakuvia, päätyi Espanjan hoviin töihin,Lavinia Fontana (1552-1614) elätti perheensä (11 lasta)maalaamalla, yhdisti perheen ja uran,Artemisia Gentleschi (1593-n.1654), raiskausoikeudenkäynti, maalasi alastomia naisia ja vahvoja amatsoneja, elätti yksinhuoltajan 1-2 tytärtä
- taiteilijoita Firenzessä, joiden jäljille pääsee Ufficin taidemuseossa

Jos nyt vähän kärjistetään, niin karkeasti ottaen naisilla oli kolme vaihtoehtoa a) mennä naimisiin, b)ryhtyä nunnaksi, tai c) prostituoiduksi. (renessanssiajan Firenzessä)s.309


Vaikka olen lukenut myös Kankimäen edellisen kirjan: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, en edelleenkään osaa sanoa, miksi pidän niin kovin hänen tavastaan kirjoittaa. Ehkä kyse onkin enemmästa kuin kirjoittamisesta, sillä molemmissa kirjoissa Kankimäki panee itsensä peliin niin perusteellisesti, että matkustaa näiden kauan sitten eläneiden henkilöiden luo, samoille paikoille, joissa hekin ovat eläneet tai käyneet. Vain yksi yönaisista on yhä elossa: "pilkkutaiteilija" Yaynoy Kusama, mutta häntäkään Kankimäki ei tavoita henkilökohtaiseen haastatteluun. Minulle Kankimäen yönaisista olivat jollain tapaa tuttuja aiemmista yhteyksistä vain Karen Blixen ja Yaynoy Kusama. En tiedä, muistanko muista naisista ja heidän vaiheistaan paljon jatkossakaan, mutta yönaisten opetukset, rohkeus ja viisaus tarttuivat Kankimäen vastustamattoman kuvauksen ansiosta.