Tammi 2019
Alkuteos: Den försiktiga resenären
Suom: Raija Rintamäki
318 sivua
Jo lapsuudessaan useissa eri maissa asunut ja sen myötä lukuisia matkoja tehnyt diplomaatin tytär tunnustaa olevansa varovainen matkailija. Hän pelkää, ettei löydä vessaa, kun on hätä - tai ettei pääse pois vessasta. Hän on kokenut lähtemisen ilon ja paluun ilon, ikävän vieraassa paikassa, mutta on kaikesta huolimatta valmis edelleen lähtemään. Vieraista paikoista hän haluaa löytää myös jotain tuttua.
Mazzarella osaa kirjoittaa koskettavasti. Hän ei nosta itseään jalustalle, matkustamisen sankariksi, vaan hänen kertomansa voisivat olla kenen tahansa kokemuksia. Paitsi että: Mazzarella on kirjailija, joka tekee tarkkoja havaintoja niin ympäristöstä, ihmisistä kuin matkustamisen tavoistakin. Hän suhtautuu kriittisesti myös itseensä ja on kirjoissaan voimakkaasti läsnä elämäntarinansa ja siihen liittyvien ihmisten kautta. Pidän kovasti hänen tyylistään ja tavastaan kirjoittaa, vaikkakin hetkittäin kaipaan lyhyempiä lukuja. Tuntuu kuin Mazzarellan ajatus siirtyisi asiasta toiseen asiaan niin saumattomasti, ettei sen kulkua voi katkaista. Lukijana olen välillä jo kadottanut aloituspohdinnan. Ehkä juuri tässä piileekin salaisuus: kirjaa ei voi laskea käsistään montaakaan kertaa sen aloitettuaan.
Pääosa kirjasta käsittelee risteilymatkaa Karibialle ja aikaisempien, vastaavien risteilyjen muistelua. Olin hieman pettynyt, sillä niin varaovaiseksi matkailijaksi en olisi Mazzarellaa uskonut. Risteilyt ovat ohjelmineen ja päivästä toiseen toistuvine rutiineineen mielestäni niin kovin turvallista menoa. Mazzarella kuvaa tätäkin kriittisesti ja erityisesti järjestettyjä päiväretkiä eri satamissa hän tuntuu vieroksuvan Noilla retkillä nähdään vain se, mitä on suunniteltu katsottavaksi eikä katsota elämää omilla silmillä, omia havaintoja tehden. Monesti pienikin havainto voi olla arvokkaampi muisto matkalta kuin osoitettu, pakollinen elämys.
Kirjan jälkiosa käsittelee matkoja ja asumista Australiassa ja Uudessa Seelannissa. En ole itse käynyt kummassakaan maassa, mutta Mazzarella ei pelkästään luettele paikkoja, joissa hän on käynyt, vaan löytää matkoista syyt lähteä ja viipyä - ja palata sinne uudelleen. Tämä koskee koko kirjaa ja juuri sen takia kirja viehättää. Mikään perinteinen matkakirja tämä ei ole, vaan kirjassa käsitellään matkustamisen ideaa melkein filosofisesti.
Ilmastonmuutos on noussut vahvasti uutisiin ja poliittisiin keskusteluihin. Hälyttävät uutiset ovat myös varovaisen matkaajan tiedossa, mutta vaikuttavat hitaasti. Mazzarella toteaa , ettei voisi olla lentämättä. Ehkäpä risteilyt on helpompi jättää tekemättä? Tällä asenteella kirjoitettu kirja ei ole ilmestynyt oikeaan aikaan. Moni muukin käy itsensä ja matkustustapojensa kanssa kriittistä keskustelua. Moni muukin saattaa päätyä samnkaltaiseen lopputulokseen. Siitä huolimatta moni saattaa arvostella juuri tätä, avoimesti julkituotua tunnustusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti