maanantai 5. huhtikuuta 2021

Han Kang : Valkoinen kirja

 

Kuviaan myöten viimeistelty taideteos keskittyy valkoiseen. Valkoinen on kapalo, vastasyntyneen vaate ja käärinliina, johon ihminen kiedotaan kuoltuaan. Moni muukin asia on valkoinen, kuten riisi, suola, paperi, lintu, jademangolian kukka, hehkulamppu, tuhkat, kuura, siivet, sumu, sokeripala. 

Kirja koostuu lyhyistä katkelmista, joista jotkut taittuvat runoksi, kuten muisto työpaikan esimiehestä, joka halusi tavata nuoruuden rakkautensa vasta vanhana. Minulle se tuotti oivalluksen rakkauden varjelemisesta yhtä kauniina ja puhtaan kuin sen nuorena koki.

Hän haluaa tavata naisen vasta silloin.

Kun nuoruutta ja ruumista ei enää ole.

Kun ei ole enää aikaa haluta.

Kun tapaamisen jälkeen edessä ei ole enää muuta

kuin lopullinen ero ruumiista ja toisesta. s 78 Valkoiset hiukset

Mustavalkoiset Douglas Seokin valokuvat jakavat tekstejä  tyylikkäästi omiksi kokonaisuuksi. Kirjailijan vastasyntyneenä kuollut sisko on lähtökohta. Äidin suru ja oma olemassaolo ovat läsnä koko kirjassa, vaikka valkoinen kuvataan muiden asioiden, esineiden tai elementtien kautta. Kirjailija hallitsee sanomisensa, osaa kiteyttää olennaiseen, kuvata käyttämättä liikaa sanoja. 

Äitikään ei olisi hypistellyt murtuneita muistojaan kuolemaansa asti s.99

Han Kang on Booker -palkittu kirjailija, jolta on aiemmin suomennettu kaksi teosta: Vegetaristi ja Ihmisen teot. Minulle tämä kirja oli ensitutustuminen kirjailijaan. Ymmärrän kirjan kauneuden ja arvon sellaisenaan, mutta melko kylmäksi se minut jätti. Äidin puhuttelu vastasyntyneelle tyttärelleen : "ethän kuole" jäi ilmaan leijumaan. Kirjailijan välittämä tunne ei koskettanut, koska se tuntui haetulle. Kertoja sai tietää sisarestaan vasta paljon myöhemmin, koska tämä oli perheen esikoinen. Ehkä omaan lukukokemukseeni vaikutti myös edellinen kovasti puhutellut Tokarczukin teos.Päivän talo, yön talo, jonka jälkeen muiden kirjojen on vaikea päästä lähelle. Muille voin tätä suositella kyllä.

Han Kang : Valkoinen kirja. Gummerus. 2021. - Koreankielisestä alkuteoksesta (2016) suomentanut Taru Salminen. 111 sivua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti