Ei, mutta olen viime aikoina ajatellut paljon valoa ja varjoja, te nauratte, naurakaa vain, mutta antakaa kun selitän, eli miten sen sanoisi, siis länsimaalaiset, yksi asia joka erottaa meidät toisistamme on heidän mieltymyksensä siihen, että asiat ovat pinnallisia ja selkeitä...Ja tarkoitan nyt sekä esineitä että tiloja...Niin, huoneita...Kun taas me pidämme enemmän syvyydestä ja hämäryydestä...s.37
Runebergin palkinnon 2022 voittanut tekijänsä esikoisteos kertoo kolmesta ihmisestä pienessä kaupungissa Pohjanmaalla. He ovat muuttaneet vieraaseen maahan, jossa kaikki on toisenlaista kuin mihin he ovat tottuneet. He yrittävät sopeutua, kukin omalla tavallaan.
Mà, perheen äiti tekee kaikkensa toimeentulon ja rikastumisen eteen. Hän käy töissä pesulassa, lähtee vietnamilaisten ystävien ja vanhimman poikansa kanssa poimimaan marjoja, joita myydään torilla. Marjojen poimiminen on liiketoimintaa, jossa kustannukset minimoidaan yöpymällä autossa marjapaikkojen lähellä ja voitto maksimoidaan petollisinkin keinoin.
Hieu, isoveli, on tyttöjen perään. Hän rakastuu kauniiseen, valkoihoiseen Lauraan ja saa ensin vastarakkauttakin. Kun rakkaus loppuu, Hieu muuttuu ja joutuu vaikeuksiin lyötyään tyttöä.
Kertoja on pikkuveli, joka osaa tehdä huomioita ja tarkkailla niin ihmisiä, tapahtumia kuin syy-seuraussuhteitakin. Hän on perheen älykkö ja oivaltaa sen itsekin.
Hieu ei ollut koskaan todella paneutunut lukemiseen ja koulunkäyntiin.
Minä olin.
Tiesin, että Mà tiesi sen:meistä kahdesta minä olin valittu.
Minä olin se, jolle kuvat näyttäytyivät.
Tapahtumat kummittelivat mielessäni, ja minulla oli riittävästi ymmärrystä kääntää niille selkäni.
Toisin kuin Hieulla.
Hän oli vätys, joka pärjäsi koulussa rimaa hipoen.
Hän oli lyönyt tyttöä.
Hän oli välitunnilla kehuskellut minun tekemisiäni vanhemmille oppilaille, sanonut että olin hyvä jalkapallossa. Hän oli suojellut minua Màn korvatillikoilta ja ottanut syyt niskoilleen, kun olin unohtanut lukita polkupyöräni ja se varastettiin.
Hänellä oli uusi tyttöystävä - ...s.236
Kirja koostuu lyhyistä luvuista, jotka on nimetty kuin kouluaineet eikä kuitenkaan ihan niin. Joskus otsikko tulee jostakin luvun sanasta tai sanaparista. Lyhyiden lukujen ja selkeän kielen ansiosta kirjaa on helppo lukea, mutta minulla oli vaikeuksia päästä mukaan kerrontaan. Samaistumaan en tietenkään pystynyt, mutta ulkokohtainen havainnointi piti minut lukijana etäällä. Ymmärsin jotain, mutten kuitenkaan mielestäni tarpeeksi. Tunteet ja tuntemukset puuttuivat kerronnasta täysin. Ikävät asiat selostettiin kuin uutiset ja lukija sai kuvitella, miltä äidistä tuntui, kun poliisi tuli oven taakse. Ehkä tämä on kulttuurikysymys ja voisi siitä vetää linjaa kirjan nimeenkin. Suomalainen kesäkin, jota tässä eletään, tarjoaa otsikon lupaamat asiat. Tärkeä kirja joka tapauksessa, sillä se tarjoaa suomalaiselle lukijalle mahdollisuuden nähdä palan maahanmuuttajan elämää,
Quynh Tran: Varjo ja viileys, Teos&Förlaget,2021.Skugga och svalka. Suom. Outi Menna. 257 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti