Aina minua on kiehtonut kaikenlainen ihmettely ja kummastelu ja tämä kirja ohjaa ja houkuttaa siihen. Kannen kuvassakin päät kääntyvät niskoiltaan. Kaikkea voi ihmetellä, eniten itseään ja omaa käytöstään, mutta myös ympäristöään.
Pienistä tarinoista muodostuu kokonaisuus, jossa samat henkilöt kulkevat ihmettelemässä - tai välttävät kulkemista, kuten joutomies muulloin paitsi kaverin muuttopäivänä tai muut muuttomiehet, etenkin se, jolla oli Toyota Hiace.
Kuinka hauskaksi Tapola muuttaakaan tavallisen arkipäivän alken kiireestä ja päätyen oblomovilaiseen mielentilaan. Terävä huomiointi ja pikkuisen nyrjähtävä silmäys maailmaan,perheeseen sekä työtehtäviin kotona ja muualla, tuottavat puolen sivun mittaisissakin pakinoissa lukijalle hyvän mielen ja iloisen odotuksen seuraavaa nyrjähdystä aloitellessa. Pisimmillään tarinat yltävät toisen sivun puolelle. Sinikka Nopolan tuotanto, erityisesti tähän aikaan vuodesta kevätsukkahousutervehdys tulevat mieleen, kun mietin, olenko vastaavaa lukenut.
Katri Tapola on saanut Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon 1998 romaanista Kalpeat tytöt. Kirjailija on tehnyt tämänkin kirjan kuvittajan Virpi Talvitien kanssa yhdessä mittavan rivin lasten kirjoja ja monta aikuisille suunnattua kirjaa.
Omalla kohdallani saan olla iloinen, etten aina tartu uutuuksiin. Tätäkin kirjaa pidän löytönä, joka melkein parikymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen valaisi monta arkipäivää. Kiitos kirjailijalle, kiitos kuvittajalle! Minäkin heittäydyn ihmettelemään.
Otto puhui minulle pelkkää ruotsia. Sätt in kortet, var gud, Otto kehotti. Minä ihmetteli vielä liivejä sovittaessaan miksi automaatti pyytää minää olemaan jumala. Sitten minä käsitti: oli toteltava Ottoa, ryhdyttävä jumalaksi ja ostettava yhden kuppikoon poistavat liivit. Minimizer, myyjä puhui englantia, underwonder, hän mainitsi. Seuraavana päivänä minä asteli jälleen Otolle, sillä hän tahtoi taas ryhtyä jumalaksi ja ostaa vartaloa muotoilevat sukkahousut. Sätt in kortet, var god, Otto kehotti. Minä jätti rahat nostamatta ja käveli tavaratalon ohi.
Katri Tapola, Virpi Talvitie: Ihmetyksiä - tarinoita ja kuvia hämmästyneille. - Tammi, 2006. 141 sivua
Hämmästely on oikeastaan melkoinen taitolaji. Omasta kokemuksestani esim. masentunut ei juuri ihmettele ja hämmästele, korkeintaan on masennuksen päälle vielä ahdistunutkin.
VastaaPoistaOsuvasti sanottu! Voiskohan hämmästelyn taitoa myös harjoitella, jotta siihen olisi joskus mahdollista tarttua alakulon tai jopa masennuksen keskellä?
Poista